tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ankkametso ja maailman hienoin luu

Keramiikkaakin pääsi koulussa kokeilemaan. Eka kerta sitten jonkun peruskouluaikaisen savityötuokion, ja eka kerta ikinä lasitteiden kanssa.

Tunnille piti tuoda mukana joku luonnonmuoto, ja minä nappasin lähtökiireissä takan päältä poronluun pätkän. Kun kuulin että tehtävänä oli tehdä luonnonmuodosta kopio, meinasi parku tulla. Mutta hyvä ettei tullut - koska enpäs olisi ikinä uskonut että osaan tehdä näin hienon keraamisen luun!

Alkuperäinen oikealla, skaalattu kopio vasemmalla.

Kun luonnonmuotoa oli ensin tutkittu kopioimalla, niin sitten sitä piti jalostaa eteenpäin. Minä tein lumpiokupista kulhoja.


Nämä olivat paljon kivemmän näköisiä ennen lasittamista... Mutta ihan herttaisia näinkin.

Tällainenkin kuului kurssiohjelmaan: käsittelyharjoituksena savea kaulittiin levyksi, kuvioitiin kaikenlaisilla käteen osuneilla esineillä ja koottiin astiaksi. Tämä idea toimisi monenkinlaisen ryhmän kanssa.

Ja loppuhuipennuksena ankkametso. Savea oli jäljellä ja päivä vaati toteemieläintä.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Natsipanda

Löysin sattumalta Pinterestin kautta ohjeen tupsueläinten tekemiseen. Tuloksena lakoninen natsiviiksinen panda.
Tupsulangat on helpompi pyörittää U:n muotoisten kaavioiden ympärille. Niitä tarvitaan kaksi paria.
Tähän tulee musta kuono.
Päälle kerros valkoista.
 Sitten silmälaikut.
Taas valkoista.
Lopuksi kynän ympäri mustaa korvia varten.
Toinen puolisko päällystetään kokonaan valkoisella.
Pahvikaavioiden "jalat" taitetaan auki ja kiinnitetään vastakkain vaikka klemmareilla, tai kun niitä ei heti satu löytymään, hiuspinneillä.
Langat saksitaan kaavioiden välistä poikki. Pahvien välistä kierretään lanka ympäri ja solmitaan tiukasti.
Aluksi pörrö näyttää varsin kaoottiselta
mutta kyllä se muoto sieltä alta saksimalla selkenee.

Lopuksi vielä liimasin pandalle irtosilmät, koska katse tuntui muuten vähän... aavemaiselta.

Tämä oli helppoa ja hauskaa.
- Puoliympyrä helpottaa hommaa, kun lankaa ei tarvitse pujottaa reiästä vaan sitä voi kieputtaa suoraan kerältä.
- Kaavioon kannattaa merkitä tulevan taitoksen paikka eli se raja mihin asti lankaa kieputetaan. Kiität itseäsi myös, jos heti aluksi merkkaat pahvin päihin, kumpi on palleron ylä- ja kumpi alareuna.
- Laikkujen kokoa ja paikkaa piti vähän arpoa, harjoitus epäilemättä auttaisi tässäkin.
- Korvat tulivat niin alas että otus näytti koalalta - mutta niitä sai kätevästi kiskomalla ylöspäin.
- Saksiminen tekee pallerolle ihmeitä. Rohkeasti vaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Silkkivillaa

Huovutustöistä jäi yli repaleinen ja epätasainen pala oranssia esihuopapintaa. Lipaston laatikosta löytyi jommankumman lapsen taiteilema silkkihuivi, ja keksin yhdistää nämä kaksi.
Tutustutin varovasti hieroen silkin ja villan toisilleen. Rullan sisällä kierittämällä ne lopulta löysivät toisensa oikein tiukasti.

Silkki ryppyyntyi kutistuvan villan mukana. Oranssi villa sointuu aika kivasti keltaisella ja punaisella maalattuun silkkiin.


Leikkasin huovasta tasaisimmin onnistuneen palan, ompelin päätysaumat ja liimasin + nuijin huovan askartelukaupasta hankitun kukkaronkehyksen sisään.

Tuloksena ihan näpsäkkä luottokorttikukkaro. Nuo olkaimelle tarkoitetut renkaat vaan ovat vähän turhat, ei tämä oikein olalla kannettavalta pussilta tunnu. Mutta ehkäpä niistä voisi vaikka virkata kukkaset?

Aurinkoja

Kokeilin erilaisia pintakuviointitapoja yksinkertaisella aurinkokuviolla.
 Vasemmanpuoleisessa auringossa olen asetellut kuivaa huopaa kuivalle huopa-alustalle ennen huovuttamisen aloitusta. Värit ovat sulautuneet alustaan, kuvio ei ole selkeärajainen ja sen muoto on elänyt huovutuksen aikana.

Keskimmäisessä asetin kuivan taustan päälle märät villakuviot. Yllätyin, miten selkeä ero edelliseen syntyi tällä kuviointitavalla. Villan kastelu tuottaa huomattavasti selkeämpirajaisen kuvion, vaikka kuviovilloja ei huovuta etukäteen lainkaan.

Kolmannessa auringossa tein kuviot ensin esihuovasta ja asettelin esihuovutetun pohjan päälle. Kuviot ovat selkeärajaiset ja täsmällisen muotoiset.


Kaikissa taitoin reunat huovuttaessa työn taakse, jolloin sain tukevat ja hallitut, mutta kuitenkin elävät reunat.

Ruskeaa villaa on käytetty 14 grammaa kuhunkin, neljä kerrosta. Alkumitat olivat noin 23x25 cm ja loppumitat 18x18,5 cm, joten kutistumisprosentti oli 22-26.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Lohnari

Tammikuussa työmatkalla oli mahdollisuus osallistua neulahuovutustyöpajaan. Sieltä lähti mukaan tällainen lohikäärmekaveri.
Vartalo on neulahuovutettu styroxpallon päälle, pään sisällä on pala lötköpötköä. Siiviksi tökkäsin höyhenet.
Mutta eihän näin iso palleroinen pääse höyhensiivillä ilmaan. Tein märkähuovuttamalla jämerämmät siivet.

Tasoittelin myös pintaa saippuaveden kanssa. Häntä jäi tarkoituksella vähän repaleiseksi, jotta se tasapainottaa lentoa paremmin :)

Päätä voi kääntää niskassa olevan kepin avulla.
Taitavat nämä uudetkin siivet olla lohnarille vähän pienet - tai massu suuri... Onneksi lentoon pääsee myös kaverin kämmenellä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tulee uusia talvia



Huovasta syntyi Tikrun lisäksi myös raidalliset hansikkaat.

Halusin kokeilla kolmiulotteista pintaa. Ulkoasua suunnitellassani mietin pehostoukkia ja mittarimatoja: mustaa ja vihreää, venyvää ja taas kokoon kutistuvaa.

Aloitin työn tekemällä koetilkun ja mittasin kutistumisprosentin.

Sen perusteella hahmottelin kaavan ja siihen sopivat kutistumisvarat. Selkämystä varten tein piiiiitkän kaavan ja kämmenpuolta varten lyhemmän.

Selkäpuolen kaavan päälle asettelin neljä kerrosta ruskeanharmaata huopaa ja huovutin kevyesti kasaan. Pohjan päälle asettelin vihreästä esihuovasta tehdyt kuviot.

Kun ne oli huovutettu kiinni, taittelin ja ompelin raidat piiloon niin että selkäpuolesta tuli pienemmän kaavan kokoinen.

Kämmenpuolen pinnan leikkasin esihuovasta kaavan mukaan ja huovutin puoliskot kiinni toisiinsa.

Lopulta leikkasin homman puolesta välistä poikki ja jatkoin huovuttamista omaan käteen sopivaksi. Jossain vaiheessa ratkoin auki laskosten ompeleet. Saumat vaativat lopulta vähän yhteen ompelemista pysyäkseen kasassa.


Lopuksi vielä kirjailin vähän yksityiskohtia.

Hanskat valmistuivat vähän sen jälkeen kun hanskakelit loppuivat. Vaan ehkäpä sitten ensi talvena...