Kakussa kukkia ja kerroksia

Tähän kerrosherkkuun toimi inspiraationa yksinkertaisesti se, että mansikoita ja limettejä sekä pakkasessa olevia viimevuotisia mustikoita piti saada upotetuksi jonnekin. Ei pöllömpi ratkaisu, tästä muhkeankokoisesta kakusta riitti herkuteltavaa moneen tilaisuuteen.

Inspiraatiota on saatu Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakusta, mutta reseptin viimeistely on ihan oma.

Kolmen kerroksen juustokakku

1 pötkö mustikkatäytteisiä kaurakeksejä (Kaurakas)
n. 75 g margariinia

4 dl vispikermaa
2 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl maustamatonta jugurttia

Mustikkaraita:
200 g mustikoita
3 liivatetta
sokeria

Mansikkaraita:
200 g mansikoita
3 liivatetta
sokeria

Limeraita:
1½ limen mehu
½ limen raastettu kuori
3 liivatetta
sokeria

koristeluun: ruusun terälehtiä, mesiangervon kukkia

Murskaa kaurakeksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele muruseos päälle. Nosta jääkaappiin. Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto ja jugurtti.

Halutessasi vuoraa vuoan reunat reunakalvoilla. Minä leikkasin tätä varten omani vanhasta muovitaskusta ja asettelin kolme suikaletta pystyyn pohjan ja reunan saumakohdasta ylöspäin. Ei reunasta silti mitenkään supersiisti tullut ja kakku piti irrottaa veitsen avulla reunakalvoista - mutta ei sentään tarvinnut sohia veitsellä vuokaa.

Laita ensimmäisen täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Muussaa mustikat. Kuumenna pieni määrä marjasurvosta kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Ota kolmasosa täytevaahdosta ja sekoita siihen mustikkasose, mausta sokerilla makusi mukaan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja nosta takaisin kylmään.


Noin puolen tunnin kuluttua täyte on sen verran jähmettynyt, että voit saman mallin mukaan tehdä toisen täytteen ja kaataa/nostella sen varovaisesti ensimmäisen päälle. Vielä puoli tuntia kylmässä ja kolmas kerros saman mallin mukaan - tosin limetäyte vaatii enemmän sokeria. Anna jähmettyä rauhassa, mielellään yön yli. Irrota ensin irtopohjavuoan reunat, sitten reunakalvot.

Lohko ensin isot palat heti herkuteltaviksi, vie puoli kakkua Ihanien Ystävien kanssa syötäväksi ja nauti viimeinen vartti Äidin ja Isän kanssa seuraavana päivänä.

Huomioita reseptistä:
- maut pelasivat hyvin yhteen, mustikkakeksit vahvistivat sopivasti mietoa mustikkatäytettä
- liivatteen määrä oli sopiva, mutta seuraavana päivänä mustikkatäyte alkoi vettyä; veikkaan, että täytteen sekaan jääneet kokonaiset / puolikkaat marjat olivat syyllisiä. Ensi kerralla sose siivilän läpi.
- reunakalvot toimivat hyvin ja pesin ne odottelemaan seuraavaa käyttöä.
- syötävät kukat kakun päällä oli ässäratkaisu - en ehkä enää ikinä tee marsipaanikukkia. Siis ainakaan kesällä...

Mettä metsästämässä

Villiyrttivillitys pahenee. Yrttikirjassa hehkutettiin myös mesiangervon monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Ja kas - kasvi, jota en ole koskaan ennen mitenkään rekisteröinyt, rehottaakin nyt joka tienvarressa. Peräti keskellä kotipihaakin.

Lähdin mesimetsälle ja varustauduin pitkään pyöräilyyn, jotta välttyisin poimimasta kasveja ihan moottoritien laidalta. Vaan reippaankokoinen mesiangervokasvusto löytyikin heti naapuripellon reunasta!

Varret saksilla poikki ja kotiin. Nämä menevät kuivatettaviksi, ja sitten kukkia rapsutellaan ruokiin kuin vaniljaa ikään. Aromissa on mantelia, hunajaa, toffeeta, vaniljaa... Maista itse! Tuore kukka maistuu alkuun vähän rikkaruoholta, mutta jälkimaku paljastaa hienon aromin. Kuivaamalla mesiangervon maun saa paremmin esiin.

Muun hyvän lisäksi mesiangervolla on lääkinnällistä tehoa: luonnon aspiriinin pitäisi tehota niin flunssaan kuin päänsärkyynkin. Tosin tästä samasta syystä angervoa ei pitäisi ihan yhtenään rouskuttaa, ja aspiriiniallergikon ei ollenkaan.

Eihän kärsivällisyys tietenkään ihan siihen riittänyt että kaikki kukat olisi laitettu odottamaan kuivumista. Tänään poimituista mustikoista syntyi nopea piirakka, ja sen kylkeen mesiangervoilla sävytetty kastike.

Piirakkaan sovelsin raparperipiirakan ohjetta, ja kastiketta varten tavallista vaniljakastikkeen reseptiä.

Mustikkapiirakka

1 dl sokeria
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
½ tl jauhettua inkivääriä
3 dl tuoreita mustikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja muna, lisää jogurtti, öljy ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun, pienehköön piirakkavuokaan. Kierittele mustikat tomusokerissa ja ripottele taikinan päälle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Mesiangervokastike

pieni oksa tuoretta mesiangervon kukintoa (ei koko kukinto)
4 dl maitoa
1 muna
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria


Vatkaa kattilassa sekaisin kylmä maito, muna ja perunajauhot. Heitä joukkoon mesiangervon oksa. Kuumenna miedolla lämmöllä (vesihauteessa tai pari kolikkoa lieden ja kattilan välissä) koko ajan sekoittaen, kunnes kastike pulpahtaa. Nosta kattila kylmään veteen ja sekoittele silloin tällöin, kunnes soosi on jäähtynyt. Poista mesiangervo.

Kastikkeeseen tuli vähän punertava sävy, liekö johtunut angervosta vai laktoosittomasta maidosta? Maussa mesiangervo olisi voinut tulla läpi vahvemminkin, mutta toisaalta ehkä uuteen aromiin on kivempi totutella vähitellen.

Aatsipoppaa, yrteistä soppaa

Kun pitää juhlia, saattaa saada lahjoja.
Kuten esimerkiksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan.

Kun saa lahjoja, saattaa innostua.
Kuten vaikka syömään kaikkea mitä puutarhasta löytyy - ruusuja, päivänkakkaroita, siankärsämöä, horsmaa, vuohenputkea, vesiheinää...

Koska olin vähän aikaa sitten vetänyt sileäksi kasvuston vuohenputkea ja nokkosta, niin nyt oli keväisen pieniä silmuja poimittavissa keiton raaka-aineiksi.

Reilu litra vuohenputkia ja nokkosta ryöpätään, ja niiden lisäksi saksitaan kattilaan tuoretta punasipulia ja puolitoista oksaa lipstikkaa. Heitetään joukkoon kanaliemikuutio ja keitetään hetki. Silputaan yrtit sauvasekoittimella ja suurustetaan soppa kermalla + vehnäjauhoilla. Mausteeksi hunajaa, sitruunamehua ja valkopippuria.

Tarkempaa reseptiä luvassa sitten kun makupaletti asettuu tarkemmin kohdalleen. Nyt lipstikka oli jo tuollakin määrällä aika hallitseva, ehkä olisi voinut jättää sen liemikuution tai ainakin puolet siitä pois.