Munkkikavalkadi

Nyt seuraa kerskailua...
Ensimmäinen itse tekemäni munkki on tässä:

Eikö vain olekin täydellinen?! :)

Lautasellinen munkkirinkeleitä täksi illaksi:


Huomiselle piknikille täytemunkkeja - puolet mansikka-omenahillolla ja puolet vaniljakreemillä:


Pakkaseen vierasvaraksi munkkeja täytettynä sekä hillolla että kreemillä:

Munkkiresepti on peräisin Chez Mariukselta.

Munkit

50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 muna
1 rkl kardemummaa
4 dl kädenlämpöistä maitoa
11-13 dl vehnäjauhoja
100 g pehmeää voita

Leivo kuten pullataikina. Anna kohota reippaasti. Leivo pieniksi pulliksi.
Lämmitä rasva (käytin rypsiöljyä, myös esim. kookosrasva käy) kattilassa tai syvässä kasarissa 180-asteiseksi eli niin kuumaksi, että pieni taikinapala kypsyy kuplien kullanruskeaksi.

Tipauttele munkit muutama kerrallaan kypsymään reikäkauhalla, varo rasvan roiskumista. Käännä kypsymisen aikana ja paista pari minuuttia per puoli. Nosta munkit talouspaperin päälle hetkeksi jäähtymään ja kieritä sokerissa, kun ne ovat vielä lämpimiä.

Jos haluat munkkirinkilöitä, pistä sormi kohonneen pullan keskeltä läpi ja pyörittele rinkilään reilun kokoinen aukko ennen paistoa.

Täytteen saat kypsiin ja sokeroituihin munkkeihin pursotinpussilla ja pitkällä putkimaisella suukappaleella.

Munkkien kanssa maistuu lasillinen inkiväärisimaa.

OIKEIN ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!

Kurkista avaruuteen!

Päiväkodin eteiseen oli pystytetty planetaario.

Selkeitä ohjeita seuraamalla sai nähtäväkseen satumaisen näyn.

(Ylpeän Äidin huomautus: ohjeet kirjoitti meidän Poika, jolta myös ryhmätyön alkuperäinen idea oli peräisin)

Banana curd

Törmäsin netissä banana curdin reseptiin, ja pitihän sitä kokeilla kun taas oli pöydälle jäänyt tummumaan nippu banskuja.

Alkuperäinen resepti on englanniksi täällä. Itse tein vähän pienemmän annoksen, tästä tuli täysi Pirkka-fetapurkillinen ja vähän päälle.

Banana curd

100 g margariinia
200 g sokeria
3 banaania
1 pieni sitruuna
3 munaa

Muussaa banaanit hienoksi. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu.

Sulata margariini paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sokeri, banaani sekä sitruunan mehu ja kuori. Keitä noin 10 minuuttia. Seos muuttuu kirkkaan keltaiseksi ja läpinäkyväksi.

Vatkaa munia hetki kulhossa. Lisää joukkoon pari ruokalusikallista banaaniseosta (estää juoksettumisen). Kaada koko munaseos kattilaan banaaniseoksen joukkoon ja kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksuuntuu.

Kaada desinfioituun tölkkiin ja säilytä viileässä.

Puutarhauutisia

Eilen koulitut taimet olivat tänään auringonpaisteessa näin terhakkaita:

Elämänlangat asuvat vessapaperihylsyissä. Krassit, auringonkukat ja kesäkurpitsat pääsivät oikeisiin ruukkuihin.

Aurinko patisti myös pihalle. Istutuslaatikoihin mullan sekaan piiloutui paljon porkkanaa sekä neljää sorttia salaattia. Päälle harsopeite.

Muusileipää

Tulipa perunamuusin lopusta herkullista teeleipää. Kuva on näpätty nopsasti kännykkäkameralla eikä siksi vastaa todellisuutta. Oikeasti nämä paitsi maistuivat, myös näyttivät herkullisilta. Lisäpiste tulee ihanasta paistuvan perunan tuoksusta keittiössä.

Resepti on muokattu Soppakellarista.

Perunaiset teeleivät

noin 2 dl perunamuusia
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
reilu 1 dl kauraleseitä
1,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
50 g margariinia

Sulata rasva kattilassa. Sekoita joukkoon muusi ja maito. Sekoita kulhossa kuivat aineet ja kippaa joukkoon maito-perunaliemi. Sekoita tasaiseksi.

Painele leivinpaperin päälle jauhojen avustuksella leipäsiksi, aja taikinapyörällä lohkoiksi ja pistele haarukalla.

Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia.

Kukasta kota, kodasta kukka

Sain kukkapenkkien perkaamisesta kivan palkkion. Päivänliljojen siemenkodat olivat kuivuneet ja avautuneet sieviksi, kullan ja ruskean sävyisiksi kukkasiksi.

"Kukat" pääsivät vaasiin yhdessä pellavanvarsien kanssa. Eihän tämä keväisin mahdollinen asetelma ole, mutta mitäpä siitä.

Tarina jatkuu: kukille löytyi vielä kolmaskin elämä.

Koko perhe kierrätystehtaalla

Teimme perheretken Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtumaan, jossa oli esillä erilaista kierrätys- ja ekohenkistä käsityötuotetta ja mahdollisuus omiin kokeiluihin.

Aika ja jaksaminen eivät tällä kertaa riittäneet esimerkiksi trikootuunauksiin, mutta Tyttö teki reppunsa kylkeen näin hienon kukkakoristeen työväenopiston pajassa

ja Poika pääsi kokeilemaan kasettinauhan kudontaa.

Oma aktiivisuus rajoittui kaikenlaiseen nypläämiseen ja ihailuun. En kehdannut näpsiä kuvia käsityöläisten myyntipöydistä pelkästään ideoita varastaakseni, mutta sanonpa vaan että vetoketjun vetimistä saa aika kivoja korviksia ja kokonaisista vetoketjuista näyttäviä pukukoruja.

Tämän kuvan sentään otin omien ideointien pohjaksi. Kiva farkkulaukku roikkui kukantekopajan seinällä.

Silmäpullia

Tämän päivän pullataikina oli aikamoinen viritys.

Vaivasin taikinan valmiiksi, koko ajan takaraivossa nakuttaen että jotain outoa tässä nyt on. Mutta kyllä, olin mitannut oikeat määrät munia, sokeria, suolaa, kardemummaa, margariinia... Kun nostin taikinakulhoa sivummalle nousemaan, älysin, että kuivahiivapussit nököttivät koskemattomina pöydän laidalla.

Hmm. Kerran olen onnistunut tekemään ihan onnistuneita pullia vaivaamalla valmiiseen taikinaan leivinjauhetta hiivan sijaan ennen paistoa. Nyt kuitenkin ajattelin pelata hiivalla. Kippasin pari pussia kuivahiivaa mukiin, perään pölläytin kourallisen jauhoja ja lorautin reippaan lämpöistä vettä. Vispasin mönjää sekaisin siinä kummemmin onnistumatta, tuloksena kaameaa epätasaista tahmaa. Lopulta päädyin ripottelemaan joukkoon hieman suolaa (jos et tiennyt: hiiva + suola = nestettä). Tuloksena olleen klönttisen harmahtavan liejun kippasin taikinakulhoon ja vaivasin muutaman minuutin energisesti sekaisin. Sitten laitoin kulhon kuumaan veteen tiskialtaaseen ja toivoin parasta.

Sitten tulikin kaikkea muuta tekemistä...

Puolisentoista tuntia myöhemmin palasin taikinan äärelle. Ja kappas, sepä oli kohonnut hienosti!

Pyörittelin tällä kertaa silmäpullia. Ja mikä oli tulos? Pehmeimpiä ja maukkaimpia pullia ikinä!

Perinteisiä voisilmiä

Sekä omppusilmiä. Sulatin pakkasesta omenakuutioita ja sekoitin niihin kanelia ja sokeria. Painelin joka pullan koloon muutaman omppukuution.

Osa omppusilmistä oli vähän riehakkaammalla tuulella :D

Omenat tosin maistuivat pullissa hieman hassuilta. Olisi ehkä ollut hyväksi pyöräyttää niiden joukkoon lisämakeudeksi omppuhilloa.

Helan går!

Sima on tuskin sen kuvauksellisempaa pulloissakaan :)

Joka pulloon muutama rusina ja korkki kiinni mutta ei kovin tiukasti.
Ja sitten pullot jääkaappiin muhimaan ensi viikkoon asti.

Päivän ehdottomasti paras wappu-uutinen: vappulehti Julkun liitteenä onPolyteknikkojen kuoron sitsilaululevy Kirkasta lasia!

*puhaltelee jo serpentiiniä*

Kolmen hillon pannaria ja vappuvalmisteluja

Sadannen blogikirjoituksen kunniaksi höystin iltapalapannarin peräti kolmen sortin hillolla :)

Omppua, vadelma-kirsikkaa sekä Maailman Parasta Lettuhilloa (mansikka + omena). Hillot ovat kaikki itse keiteltyjä, mansikkaa lukuun ottamatta ainekset omasta pihasta (ja ne mansikatkin itse poimittuja lähitilalta).

Pannariherkuttelun lisäksi laitoin siman porisemaan. Perhe ei niin sen perään ole, joten tein nyt sitten oman makuni mukaan ja höystin liemen reilulla määrällä inkivääriä ;) Kattilallisesta ruskeaa lientä ei oikein saanut edustavaa kuvaa, eikä lopputuloksesta ole takeita - mutta tässä kuitenkin muistiin käyttämäni resepti:

Inkiväärisima

4 l vettä
400 g fariinisokeria
100 g sokeria
1 iso sitruuna
reilu pala (noin 3 cm) tuoretta inkivääriä
teelusikankärjellinen kuivahiivaa

Kiehauta puolet vedestä. Veistele sitruunan keltainen kuori irti esimerkiksi juustohöylällä ja purista sitruunasta mehu. Viipaloi inkivääri.

Liuota kuuman veden joukkoon sokerit ja lisää sitruunan kuoriviipaleet, sitruunamehu ja inkivääri. Tarkista, että neste on reilusti kädenlämpöistä, ja ripottele päälle kuivahiiva. Jätä huoneenlämpöön.

Jatkuu huomenna...

Farkusta hame

Lempifarkkuihini tuli inhottava reikä. Ompeluintoa-blogin ihanien farkkuhamosten innoittamana uskalsin muuttaa housut pirtsakaksi hameeksi.

Ensimmäinen saksien rusahdus tuntui niiiin ilkeältä... Keräsin rohkeuteni, vedin syvään henkeä, leikkasin housut poikki ja lahjepalat edelleen kahtia. Ratkoin saumoja auki niin että sain lahkeet aseteltua rinnakkain. Ompelin ne yhteen renkaaksi, jonka laskostin yläosan levyiseksi ja ompelin kiinni. Saumaa varmistaa kapea siksak-tikkaus.

Tässä vaiheessa hame oli jo pitokelpoinen, eikä ylijäämäpaloja ollut käytännössä lainkaan. Arvoin muutaman helman viimeistelytavan välillä, mutta päädyin lopulta lyhentämään hametta muutaman sentin ja jätin reunan rennosti hapsuuntumaan. Rok. Voihan tuohon sitten joskus laittaa vaikka pitsiä, jos kaipaa viimeistellympää ilmettä.

Helman ylijäämäosasta tuli asuun sopivat lettinauhat :)

Ituviidakko

Hellää hoivaa ja säännöllistä sumutusta, ja niinhän ne ovat alkaneet siemenet itää.

Elämänlanka varsinkin on nimensä veroinen:

Unikoilla on vielä hieman matkaa esikuvaansa:

Yrttitarhakin on aluillaan:

Kesäkurpitsat kurkkivat jo ulos ikkunasta:

Kuinkahan kauan maltan odottaa, ennen kuin isken taimiparat pihamultaan?

Tänään kävin viskelemässä lannoiterakeita kasvimaalle ja marjapuskien juureen. Joku aurinkoinen päivä pitäisi mennä saksimaan pensaat ja perennat sekä kylvämään ensimmäiset porkkanat. Öisin on kuitenkin sen verran pakkasta, että ei vielä kannata höntyillä muiden kanssa... Mistä saisi ostaa kärsivällisyyttä?

Ei-enää-niin-salainen ystävä

Salainen leivontaystävä -ringin viimeinen paketti tuli tänään.

Laatikosta löytyi monenlaista keväistä:
- vaaleanpunaisia sokerirakeita
- vaaleanpunaista ja vihreää sokerikuorrutetta
- suklaalehtiä
- ystävä-henkinen jääkaappimagneetti
- ihana, upea, houkutteleva jäätelöreseptikirja :)
- kaunis kortti, jossa ystäväkseni paljastui Linda

Tässä paketissa ilahdutti erityisesti tuo kirja. Emme ehkä ole ihan ainoa perhe, jonka keittiökaapin perällä loikoilee jäätelökone käyttämättömänä. Perusjätskien teko sillä tuntuu liian hitaalta ja vaivalloiselta, mutta erikoisuuksia sillä voisi pyöräyttää vieraspöytään. Miten olisi intialainen kulfi (pistaasipähkinää ja kardemummaa)? Tai sokeroitujen orvokkien kanssa tarjoiltu, täysjyväleivänmuruilla maustettu jätski?

Kiitos kovasti sekä salaiselle ystävälle että rinkiä junailleille! Jätän kesälomien takia seuraavan kiekan väliin, katsotaan sitten syksymmällä... :)

Optimisti auringossa, osa 2

Kun se iskee, se iskee kunnolla. Tällä kertaa puutarhakärpänen.

Poikkesin eilisen innostamana puutarhamyymälässä ja tulin kotiin siemenpussien, multasäkin ja kylmää kestävien kukkasten kanssa :)

Narsissit ja orvokit pääsivät ruukkuihin ulos uhmaamaan takatalvea.

Huomaa taustalla Poika puussa.

Yhden purkin ripustin rautalangalla postilaatikon kylkeen.

Lisäksi piirreltiin lasten kanssa kasvimaasuunnitelmia ja tehtailtiin vielä lisää maitotölkkiruukkuja siemenille. Multaan piilotettiin
- kesäkurpitsaa
- basilikaa
- persiljaa
- sitruunamelissaa

Puikoilta tullutta

Tyttö sai kaverin synttäreille ylleen tuliterän neuletakin.

Onhan tämä vähän talvisen oloinen, mutta toisaalta hopean sävyt sopivat monenlaisen juhla-asun kanssa. Jos vaikka tulisi kesähäihin kutsuja...

Malli on jostain vanhasta Suuren Käsityölehden numerosta. Lankana hopeinen Arabella, jossa vaihtelevat erilaiset efektilangat. Paksuilla puikoilla neulominen eteni ihan sutjakkaasti, eikä pörröjen ja paljettienkaan neulominen tuntunut hankalalta (varsinkaan kun epätasaisuudet piiloutuivat kätevästi neulepintaan) mutta mikä hirmuinen homma olikaan langanpäiden päättelyssä!

Takin alaosa on tehty yhtenä osana. Etukappaleissa sekä hihoissa tein niin, että kerin suunnilleen puolet kustakin efektilankapätkästä pikkukerälle, jotta sain puoliskoista suunnilleen samanlaiset.

Optimisti auringossa

Ihanan keväinen päivä tänään! Puolitoistametrinen hanki on sulanut sellaista tahtia, että päästiin jo pihalle katselemaan ja kuvaamaan ensimmäisten sulapaikkojen ihmeitä.

Näistä riemastuneena ripottelin toiveikkaana siemeniä multaan. Olen aika onneton viherpeukalo, ja aiempien vuosien esikylvöt ovat olleet kaikkea muuta kuin rohkaisevia (yhtä satumaista kesäkurpitsasatoa lukuunottamatta). Silti joka vuosi pitää yrittää uudelleen...

Tällä kertaa kylvin varastoon kertyneistä ja lahjaksi saaduista siemenpusseista
- vaaleanpunaista idänunikkoa
- auringonkukkaa
- hopeavillakkoa
- ikiviuhkoa
- lohenpunaista koristetupakkaa
- aitoelämänlankaa
- krassia
- minttua

Suurimmalle osalle näistä ei ole paikkaa edes kukkapenkissä katsottuna. Jos ihme sattuu, tilaa saa kyllä raivattua :)

Banaania leivässä

Pöydälle oli unohtunut mustumaan banaani. Ja siitä se idea sitten lähti... Reseptin pohjana on käytetty Tiinan vuokaleipäohjetta.

Banaanileipä

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 dl kauraleseitä
1 dl ruisjauhoja
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 kypsä banaani
vehnäjauhoja

Muussaa banaani haarukalla. Sekoita kulhossa kuivahiiva, leseet ja ruisjauhot. Lisää suola, siirappi, banaani ja lämmin vesi. Anna kuplia rauhassa liinan alla puoli tuntia. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina on löysähköä. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Voitele vuoka öljyllä. Nostele taikina vuokaan ja anna vielä kohota puoli tuntia. Paista 225 asteessa puolisen tuntia.

Omalle leivälleni tuli reippaammin paistoaikaa, koska paistoin sen Tytön ehdotuksesta Kermansaven kalavuoassa :)

Huomioita reseptistä:
- Kun kerrankin oli aikaa, juuren teko ja moneen kertaan kohottelu oli kiva tehdä pidemmän kautta.
- Leivän rakenne on pehmeä ja "sienimäinen".
- Banaanista tulee kiva makea vivahde, mutta ei selkeää hedelmän makua. Itse asiassa en kertonut perheelle, että tässä ylipäänsä on banaania...

Kuljettajan kakku

Tein Miehelle harrastushenkisen synttärikakun.

Koristekuva

Kakun tekeminen alkoi personoidun Porsche-logon maalaamisella. Kaulin valkoista sokerimassaa levyksi. Kopioin kuvan voipaperille ja painelin sen sukkapuikolla sokerimassalevylle.

Maalauksessa käytin vanhaa meikkisivellintä :-P sekä apteekin keltaista tomuväriä korealaiseen tuontiviinaan liuotettuna, Wiltonin punaista geeliväriä, mustaa elintarviketussia ja kuparinväristä kiillejauhetta. Maalailin erilaisia värikokeiluja ennen maalauksen aloittamista ja totesin, että kimallejauhe on paras liuottaa värin sekaan tasaisen kiillon saamiseksi; päälle sively ei toiminut toivotusti.

Valmis kakkukuva sai kuivua viikon verran ennen kakun päälle nostamista.

Kakkupohja

Pohjan leivoin vanhalla kunnon yhtäpaljon-menetelmällä:
Otin kolme samanlaista lasia ja rikoin yhteen 2 munaa. Mittasin toiseen lasiin munien tilavuuden verran sokeria ja kolmanteen saman verran jauhoja (reilu 1 rkl kaakaojauhetta, 1 tl leivinjauhetta, loput suunnilleen puoliksi peruna- ja vehnäjauhoja). Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin joukkoon siivilän läpi jauhoseoksen.

Kakkupohjaa oli tarkoitus paistaa 175 asteessa puolisen tuntia. Jossain mielenhäiriössä väänsin uunin kuitenkin 225 asteeseen... eikä sen säätäminen pienemmälle enää auttanut. Taikinan pinta kohosi kuorelle, jonka alta purskahti puolikypsää kakkua uunin pohjalle :-/ Ei kun siivoamaan ja palaneen hajua tuulettamaan. Kakkupohja sinänsä kypsyi ihan kelvolliseksi ja kellahti siististi vuoasta irti.

Kippasin kakun kuitenkin takaisin vuokaan, koska sen piti odotella piilossa pari päivää - ja niinpä se juuttui pohjastaan kiinni vuokaan. Uudelleen kumotessa pohja halkesi, ja päädyin kaapimaan murut palasina irti vuoasta ja painelemaan kakun muotoon.

Täyte ja kuorrutus

Täytteenä on kermavaahto (noin 2 dl kermaa), jonka joukkoon on vatkattu puolisentoista desiä kookoskinuskia sekä noin ruokalusikallinen vaniljakreemijauhetta. Kakku oli sen verran pieni (ja pohja muussina), että tein siihen vain yhden täytekerroksen.

Kakun päälle levitin Kinuskikissan ohjeella tehtyä kaakaokreemiä: 75 g margariinia, pari dl tomusokeria ja ruokalusikallinen kaakaojauhetta riittivät hyvin tämänkokoisen kakun päälle. Kreemin levittäminen muruista koostuvan pinnan päälle oli tuskaa, kunnes keksin kiehauttaa vettä vedenkeittimessä ja kastaa levitysveistä veteen muutaman painalluksen välein.

Kreemin tarkoituksena on toimia päällystemassan tarttumapintana ja suojata kuorrutetta kakusta nousevalta kosteudelta. Ja tuohan se myös lisää mehevyyttä kakkuun.

Kuorrutteena on musta sokerimassa. Marsipaani olisi ollut mukavamman makuista, mutta sitä ei ollut mustana ja ajattelin, että itse värjäämisen varsinkin noin voimakkaalla värillä on liian työlästä. Sokerimassa toimi mainiosti, eikä päällystämisessä tullut vastaan ongelmia, vaikka vähän jännitti kaulita massaa ilman tomusokeria (koska siitä olisi varmasti tullut värituhruja mustaan pintaan). Kaulin massan parin millin paksuiseksi levyksi, nostin kakun päälle ja leikkelin reunasta ylimääräiset pois, sekä painelin levyn reunan kakun alle.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, ja tätä kakkua oli kiva tehdä. Hyvääkin se oli :) joskin hieman raskasta. Jätin hedelmäkevennykset pois tuntien päivänsankarin maun - omaan kakkuun olisin ehkä laittanut täytteen mukaan vaikkapa puolukkaa tai persikkaa.

Tip ja pup

Tämä suloinen otus on kurkistusnukke, joka on asunut meillä joulusta asti. Kaverina ollut jouluinen nalle meni unille, mutta pupu pääsi kurkkimaan kevättä.

Portaikon tasolla hyvää pääsiäistä toivottavat paperilautasista ja saumurin puolista askarrellut kanaset.

Ja tällaisissa tipuisissa tunnelmissa Poika oli vuosi sitten päiväkodissa: