Ihanan naisen ihaniin vauvabileisiin ihana masukakku. Jo jokin aika sitten tehty ja syöty, joten tämä menee vähän muisteluksi.
Kakkupohjat on paistettu Ikean metallikulhoissa. Sulatin taikinaan reippaasti valkosuklaata jonkun suklaisen kakkupohjan ohjeen mukaisesti - olisiko ollut tämä tai tämä? Vaihdoin suklaan valkoiseen, jätin kaakaojauheen pois ja laitoin vähän reippaammin jauhoja (kaakaohan imee kosteutta).
Väleihin liivatteella jähmetettyä kerma-rahka-kirsikkatäytettä (kesän kirsikat pakastettuna sokeriliemessä). Olisiko ollut vielä lemon curdia lisäksi väleissä ja päällä?
Päälle - muistaakseni marsipaanin ja mansikanmakuisen sokerimassan sekoitusta. Ihonväristä tuli hieman eksoottinen, mutta onhan noissa bikineissä ja kukissakin hieman tico tico -henkeä. Liivit kuvioin kaulimalla värjätyn massan pintaan strösseliä. Vähän jäi masu muhkuraiseksi.
Suklainen kakkupohja oli tosi herkullista - ja tosi jämäkkää ja riittoisaa. Täytteessä voi olla reippaasti makua, tai sitten tämän voisi tarjoilla kahvikakkuna vaikka alkoholikostutuksella.
maanantai 13. toukokuuta 2013
lauantai 11. toukokuuta 2013
Puikkorististä palmikkoreunaan - puikkopohjainen rottinkityö
Kolmas, suurin rottinkityöni oli puikkopohjainen kori.
Puikkopohjaisessa työssä punotaan ensin rottingista työlle pohja ja jatketaan
sitten reunaa ylöspäin.
Pohjan aloittamiseen on erilaisia tapoja – tärkeintä on
saada puikot ristikkäin niin, että loimia lähtee tasaisesti joka suuntaan.
Pohjan teko oli jotenkin tuskaista. Alussa puikot
karkailivat minne sattuu, kude ei mahtunut loimien väliin, koko työ näytti
toispuoleiselta ja työasentoa oli vaikea löytää. Hieman helpottui loppua
kohden, ja lopulta pohja hurahtikin hieman aiottua isommaksi.
Pohja fitsiä. Pohjan reunaan kerros kimmeä. Olin valinnut aloitukseksi sellaisen, josta tuli keskelle
aika korkea möykky. Halusin vakaasti seisovan korin, joten tein kulmaan pienen
korotuksen: punoin kimmeä kahden ylimääräisen puikon yli niin että syntyi
harjanne.
Tämän erikoiskierroksen jälkeen vaihdoin loimet. Työn voi
tehdä alusta loppuun samoilla pitkillä loimilla, mutta heksagonityön jälkeen
halusin jotain helpommin hallittavaa. Minulla oli siis lyhyet loimet pohjaa
varten ja pohjan reunassa vaihdoin tilalle toiset reunaa varten. Uusi loimipuikko sisään (teroitin päätä ja tein tilaa
sukkapuikolla) - vanha rohkeasti poikki (hui!) - ja koska halusin tuplaloimet, vielä toinen puikko toiselle
puolen.
Näiden uusien loimien päälle, kiinnityskohdan peittämiseksi
vielä kerros kimmeä ja sitten jatkui fitsillä. Sidoin loimet alkuun ylhäältä
kiinni ”sipuliksi” jotta sain ne kaartumaan kauniisti ylöspäin. Terävän
käännöksen saisi taittamalla loimet esim. viivottimella litteiksi
käännöskohdasta.
Vähän väriraitaa väliin. Kieputin sinistä palttinasidoksella
viisi kierrosta työn ympäri ja ”ompelin” ne kiinni kuderottingeilla.
Päättelyksi tein palmikkoa. Kokeilin ensin tehdä leveän
palmikkopunonnan käyttäen molempia loimia, mutta en tykännyt raidallisesta
lopputuloksesta. Päädyin tekemään päättelyn ensin vaaleilla rottingeilla yhteen
suuntaan ja lopuksi sisäpuolelle toisen kerroksen sinisellä.
Lopuksi käänsin kostean korin ylösalaisin ja laitoin pohjan
päälle painon, jotta sain keskusmöykyn painumaan työn sisälle.
Lopputulos: isohkon paljun kokoinen kori villasukille ja
tohveleille. Nätti.
Ison loimivälin ja koristeraitojen takia työstä tuli lopulta
vähän löysä. Napakampi saisi olla. Myös työn purkautuminen hieman pelottaa, sillä en päätellyt rottingin päitä vaan vain katkaisin ne työn pintaa myöten.
Isoa työtä tehdessä huomasi, että rottinki
kuivuu varsin nopeasti. Työtä tulikin tehtyä aika paljon kylpyhuoneessa, jossa
sen huljauttaminen suihkun alla oli helppoa.
Rottinkia kului vajaa yksi kiepillinen plus vanhoja sinisiä.
Puikkopohjainen punonta ja ohjaustoiminta:
Varauksin.
- Lapset aloittivat puikkopohjaiset työt yhtä aikaa minun
kanssani, mutta kyllästyivät pian – samassa kohtaa kuin itsekin tuskailin
pohjan kanssa. Pohja kannattanee aloittaa ohuemmilla rottingeilla, jotta ne
istuvat sievemmin alussa. Ja hampaat irvessä jatkaa siihen asti että alkaa olla
kivaa.
- Tarvittavan rottingin määrän arvioiminen on ainakin vielä
hankalaa, helpottunee rutiinin myötä. Pohja nielee paljon, reunat tuntuivat
tulevan varsin vähällä valmiiksi.
Heksagonilla hedelmäkori - vapaavalintainen rottinkityö
Vapaavalintaisena työnä halusin tehdä heksagonipunontaa. Olin edellisellä punontakurssilla opetellut tätä tekniikkaa pahviliuskoilla ja halusin kokeilla kuinka tämä toimii isommassa työssä ja rottinkimateriaalilla.
Olin itse asiassa tuolla kurssilla aloittanut myös rottingista heksagonipohjan, mutta päädyin lopulta purkamaan sen kokonaan ja aloittamaan alusta uuden.
Oleellista on, että pohjassa on joko 4 tai 8 puikkoa joka suuntaan, jotta reunat saa nostettua oikein ylös. Pohjassa on 6-kulmaiset kolot
ja reunat käännetään niin, että niihin tulee 5-kulmaiset ”talot”. Talon ”seinät” kääntyvät sojottamaan suoraan pystyyn, ja vinoon kulkevat puikot alkavat tehdä uusia kuusikulmioita reunaa ylöspäin.
Mutta: Jotain meni pieleen. Toisen suunnan vinopuikot jo
loppuivat, kun toiseen suuntaan oli vielä kaksi jäljellä. Äh. Huolellisesta
laskemisesta huolimatta jossain kohti oli puikko lähtenyt väärään suuntaan.
Keskeneräinen työ oli niin hankala hahmottaa, että en huomannut. Enkä nyt enää
sitten alkanut purkaa, vaan luovasti sovelsin piparkakkureunaa ja yritin
häivyttää virheen. (Tässä kuvassahan sekä alkuperäinen virhe että paikkausyritys näkyvät varsin selkeästi.)
Tein työn yksinkertaisella rottinkipuikolla, mutta puikkojen
”päättelypäistä” tuli lopulta kokonainen toinen kerros työhön niin että
lopputulos näyttää siltä että se on punottu kahdella puikolla.
Lopputulos: hedelmäkori. Hieman vino, johtuen osittain
laskuvirheestä mutta myös muusta: Rottinkini oli ilmeisesti sen verran vanhaa
ja huonolaatuista, että siinä oli isoa vaihtelua eri puikkojen kesken. Toiset
taipuivat kuin lanka, toiset katkeilivat tönkköyttään ja kolmannet siitä
väliltä. Punoessa puikot käyttäytyivät hyvin eri tavalla, mikä tekee valmiiseen
työhön hieman kaaospunonnanomaisuutta – mikä on oikeastaan aika hauskaa.
Huomioita:
- märkiä, pitkiä rottinkeja oli tosi hankala saada pysymään
paikallaan. Teippiä ja pyykkipoikia kului.
- heksagonityö vaatii matikkapäätä ja kärsivällisyyttä
- neljän puikon pohja on huomattavasti helpompi, mutta
tietysti työkin on pienempi
- variaationa voi tehdä niin, että kääntää reunat ylös
toisin > lisää työhön vaakasuuntaiset ”pannat” ja pohjasta tulevat rottingit
nousevat vinosti ylös.
Heksagonipunonta ja ohjaustoiminta
Oletko ihan tosissasi?
Ei ainakaan rottingilla, vaan jollain paremmin paikallaan
pysyvällä, nauhamaisella materiaalilla.
Fitsi, kimme, palttina - rottinkityön aloitus
Rottinkitöitä seuraavaksi. Näistä olin etukäteen vähän positiivisemmalla mielellä kuin niinestä. Näytetuotteet eivät vaikuttaneet yhtä retroilta. Pajutöitä olin pienessä mittakaavassa joskus kokeillutkin, eli siinäkin mielessä idea oli tuttu.
Kaiken lisäksi kotona kaapissa odotti kaverilta saatua
rottinkia, jolle oli kiva keksiä käyttöä. Koska kotona oli useampaa eriväristä materiaalia,
ei tässä lajissa tarvinnut ruveta värjäyspuuhiinkaan.
Rottinkitöitä suunnitellessa pitää erottaa toisistaan loimi
ja kude, ja lisäksi tietää mitä sillä kuteella ryhtyy tekemään – palttinaa,
fitsiä vai kimmeä. Mitä ne ovat ja mitä niillä on eroa? Katsopa vaikka nämä videot. Vinkkejä myös niinitekniikoihin.
Levypohjainen rottinkityö
Ensimmäinen rottinkityö oli levypohjainen: Puiseen tms.
levyyn porataan tasaisin välein rottinkipuikon mentävät reiät. Puikot
pujotetaan läpi, päätellään levyn alle ja lähdetään toiselta puolen punomaan
reunaa ylöspäin.
Poraamisen jälkeen tämä on helppoa ja kivaa. Työ valmistuu
nopeasti, kun punottavana on pelkkä reunus. Loimet pysyvät kiltisti pystyssä
eivätkä ne ole hallitsemattoman pitkiä.
Oranssilla palttinaa, vaalealla kimmeä koristeeksi – ja päättely
rabantilla, toinen rabant-kierros vielä
sisäpuolelle.
Lopputulos: siisti, napakka purkki. Työ valmistui parissa
tunnissa. Ei herättänyt suuria tunteita, mutta sai aikaan onnistumiskokemuksen.
Levypohjainen punonta ja ohjaustoiminta:
Voi kyllä.
- helppo hallita, työ valmistuu nopeasti
- valmistelut (reikien poraus, jopa loimien pujotus ja
päättely) voi tehdä etukäteen
- sopii hyvin: leipäkoreihin, kynäpurkkeihin + muihin töihin, joissa on tärkeää että on tasainen pohja
- muuntelua: pohjalevyn erilainen muoto, valmis lautanen tai
muu esine työn pohjana, reiät levyn reunoihin > työ lähtee levystä ulospäin
ja taipuu pyöreästi ylös
Viiriäisen olkihattu - oma niinityö
Inspiraatio omaan työhön lähti googlailemalla. Netistä
löytyi hienoja olkihattuja, kirjastosta olkihattukirja ja kierrätyskeskuksesta
mokkatakki, jonka väri sointui kauniisti vihreään niineen.
Harkitsin ensin
letittämistä, mutta lopulta luovuin ajatuksesta, kun virkkaaminen tuntui sen
verran joutuisammalta ja pelkäsin, että projektista tulisi kovinkin työläs.
Harkitsin vielä sitäkin, että syöttäisin virkkuutyön sisälle nahkasuikaletta
kuten kokeilutyössä kengännauhaa, mutta arvelin että nauha tekisi hatusta kovin
painavan, eikä lieri pysyisi ryhdikkäänä. Niinpä lähdin työhön pelkällä
niinellä.
Virkkasin hatun kiinteillä silmukoilla ja pylväillä niin,
että rinnakkain kulki aina vaalean- ja tummemmanvihreä niini (tai parikin, jos
olivat kovin ohuita). Sovittelin tuotosta omaan päähäni säännöllisesti, en
virkannut minkään mallin mukaan.
Ensin soikion mallinen päälaki, sitten reunat maltillisesti
leventäen, ja lopuksi reiluilla levennyksillä lieri. Itse virkkaukseen ei
lopulta mennyt montakaan iltaa. Valmiin hatun sisäpuoli muistutti niinenpäineen
lähinnä ruohomätästä
mutta onneksi parturointi auttoi.
Valmista hattua ryhdistin ompelemalla sisäpuolelle
vinonauhan, ja somistin nahkatakista leikatulla pannalla ja parilla väriin
sopivalla napilla.
Kokemuksia: tämä oli minulle paitsi niinityön, myös
virkkauksen harjoittelua. En ole kovinkaan paljon virkannut, enkä varsinkaan
vapaasti. Siihen nähden tulos on mainio. Hatun malli on ihana; pelkäsin, että
lieriin tuli hieman liikaa levennystä, mutta lopulta lerpatus tuo hattuun vain
luonnetta. Niiniä jäi rutkasti jäljelle, ja olen jo aloittanut lettitekniikalla
tehtyjä sandaalinpohjia.
Niinityö ja ohjaustoiminta
Ehkäpä.
Toisaalta niinestä tulee reippaasti sotkua ja tuntuu, että
monta näistä tekniikoista voisi kätevämmin toteuttaa langalla tai nauhalla.
Luonnonmateriaalin ostaminen kaupasta tuntuu myös hieman vieraalta; mutta
tekniikoita voisi toki soveltaa luonnosta kerättäviin heiniin yms.
materiaaleihin. Tai kerätä lehmuksia tai osmankäämejä...
Retroväreillä ruohonvihreää - niinen värjäys
Kurssilla kokeiltiin myös värjäämistä, joko niinen tai
rottingin. Totesin, että varsinkin niini kyllä vaatii jonkin toisen värin jotta
osaisin suhtautua siihen mitenkään positiivisemmin.
Värjäämiseen käyvät kangasvärit. Tässäpä mainio mahdollisuus
kokeilla kaappiini päätyneiden antiikkisten väriaineiden tehoa. Eli väri
kiehuvaan paljuun suolan kanssa ja niininippu perään. Väripaketti neuvoi keittämään tunnin, mutta
väri oli ihan hieno jo vartin kuluttua. Niinet kuivumaan ja uusi satsi perään.
Kokemuksia: Tuloksena kaksi erää kauniisti toisiinsa sointuvia sammalen- ja ruohonvihreitä.
Loistava tulos, ja aivan toisennäköinen materiaali kuin ennen värjäystä.
Mitä muiden värjäyskokeiluja seurasin, niin niini tuntui
imaisevan itseensä kaikki värit helposti ja kauniisti.
Niinen värjäys ja ohjaustoiminta:
Ehdottomasti.
Luonnonväreillä, kool-aidilla, millä vaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)