lauantai 11. toukokuuta 2013

Viiriäisen olkihattu - oma niinityö


Inspiraatio omaan työhön lähti googlailemalla. Netistä löytyi hienoja olkihattuja, kirjastosta olkihattukirja ja kierrätyskeskuksesta mokkatakki, jonka väri sointui kauniisti vihreään niineen.
Harkitsin ensin letittämistä, mutta lopulta luovuin ajatuksesta, kun virkkaaminen tuntui sen verran joutuisammalta ja pelkäsin, että projektista tulisi kovinkin työläs. Harkitsin vielä sitäkin, että syöttäisin virkkuutyön sisälle nahkasuikaletta kuten kokeilutyössä kengännauhaa, mutta arvelin että nauha tekisi hatusta kovin painavan, eikä lieri pysyisi ryhdikkäänä. Niinpä lähdin työhön pelkällä niinellä.
Virkkasin hatun kiinteillä silmukoilla ja pylväillä niin, että rinnakkain kulki aina vaalean- ja tummemmanvihreä niini (tai parikin, jos olivat kovin ohuita). Sovittelin tuotosta omaan päähäni säännöllisesti, en virkannut minkään mallin mukaan.

Ensin soikion mallinen päälaki, sitten reunat maltillisesti leventäen, ja lopuksi reiluilla levennyksillä lieri. Itse virkkaukseen ei lopulta mennyt montakaan iltaa. Valmiin hatun sisäpuoli muistutti niinenpäineen lähinnä ruohomätästä
mutta onneksi parturointi auttoi.
Valmista hattua ryhdistin ompelemalla sisäpuolelle vinonauhan, ja somistin nahkatakista leikatulla pannalla ja parilla väriin sopivalla napilla.
Kokemuksia: tämä oli minulle paitsi niinityön, myös virkkauksen harjoittelua. En ole kovinkaan paljon virkannut, enkä varsinkaan vapaasti. Siihen nähden tulos on mainio. Hatun malli on ihana; pelkäsin, että lieriin tuli hieman liikaa levennystä, mutta lopulta lerpatus tuo hattuun vain luonnetta. Niiniä jäi rutkasti jäljelle, ja olen jo aloittanut lettitekniikalla tehtyjä sandaalinpohjia.

Niinityö ja ohjaustoiminta

Ehkäpä.
Toisaalta niinestä tulee reippaasti sotkua ja tuntuu, että monta näistä tekniikoista voisi kätevämmin toteuttaa langalla tai nauhalla. Luonnonmateriaalin ostaminen kaupasta tuntuu myös hieman vieraalta; mutta tekniikoita voisi toki soveltaa luonnosta kerättäviin heiniin yms. materiaaleihin. Tai kerätä lehmuksia tai osmankäämejä...

Ei kommentteja: