sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Torttutähtiä

Joulua leivottiin tänään kotiin torttujen muodossa.

Lapset tekivät omat minitortut - kuvan lautanen on teevati :)


Taikinaan upotin lounaan perunamuusin jämät. Täydestä meni ;)
Täyttäminen sujui superhelposti tuubiin pakatulla luumumarmeladilla. Loistokeksintö!

Peruna-rahka-voitaikina

reilu ½ dl perunamuusia
reilu ½ dl rahkaa
125 g margariinia
reilu 2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
(vähän kylmää vettä)

Nypi ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi (lisää tarvittaessa lopuksi loraus vettä - oma taikinani ei sitä kaivannut). Anna levätä jääkaapissa hetken verran. Kauli ja taita moneen kertaan ennen leipomista, niin saat taikinaan vähän lehtevyyttä.

Onnistuu myös pelkästä muusista tai pelkästä rahkasta.


Torttujen ja glögin lisäksi tänään nautittiin lumesta ja pakkasesta. Pulkka- ja suksimäen jälkeen askarreltiin jäälyhtyjä - joista tosin vain yksi tuli ehjänä ulos ämpäristä.

Mutta yksihän riittää näin ensimmäisenä adventtina :)

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kulttuuria museossa

Kävimme museossa tänään perheen sekä Tytön ystävän kanssa. Kulttuurien museossa Helsingissä oli Käsityön kieli -tapahtuma, jossa pääsi ihailemaan ja kokeilemaan suomensukuisten kansojen perinteisiä käsitöitä.

Nauhojen tekoa opeteltiin kädestä pitäen, sillä opettajalla ja oppilaalla ei ollut yhteistä kieltä. (Opettaja kun tuli Udmurtiasta ja oppilas Tuusulasta.) Tässä syntyy tuppilonauhaa.

Lankadontin Laura opetti tuohitekniikkaa kerrätysmateriaaleilla.

Valitettavasti kaikki opettajat eivät olleet yhtä hyvin tehtäviensä tasalla. Neuvoja sai nyhtää välillä väkisin, opettajat olivat kadoksissa ja kävijälle oli epäselvää, mitä materiaaleja sai käyttää ja mitä ei. Tilaisuus oli muutenkin järjestetty ihmeen löysästi - koko aikana ei esimerkiksi löytynyt ketään, joka olisi tiennyt, minne työpajojen materiaalimaksut olisi pitänyt maksaa.

Tällaista syntyi: Pojan käsistä tähdenmuotoinen pannunalunen sekä hieno, täysin itse suunniteltu ja toteutettu kirjontatyö. Tyttö koristeli olkalaukun kangastupsulla ja nauhalla.

Työpajojen lisäksi tapahtumassa oli myynnissä käsityöläistuotteita. Kuvassa Lankadontin runsas pöytä. Kamalasti kaikkea ihanaa - erityisesti minua houkuttelivat nauhapirrat sekä vasemmassa yläkulmassa pilkottavat lautanauhapuut... Sattuisikohan Joulupukki poikkeamaan blogissa? ;)

Mukaan kuitenkin lähti tällä kertaa ainoastaan tämä suomalais-ugrilaisen seuran myyntipöydästä löytynyt komilainen kotka-aiheinen onnenamuletti. En tiedä teistä, mutta minusta tämä oli yhtä aikaa vaikuttava ja veikeä :)

perjantai 26. marraskuuta 2010

Hyvää synttäriä, hyrisi Myy + yllätys

Iltaa.

Viiriäinen on nyt pesinyt tasan vuoden verran. Jos alkaisin ylistää sitä kaikkea iloa mitä bloggaamisesta olen saanut, tulisi tippa linssiin - mutta mainittakoon ylimpänä ehdottomasti on se, että tänne on saanut tuottaa ihan mitä milloinkin on päähän juolahtanut. Täysin vailla itsesensuuria ja sen pohtimista, onko tämä nyt järkevää vai ei.

Samassa hengessä mennään synttäripostauksessakin. Olen jo pidemmän aikaa toivonut tilaisuutta tehdä Pikku Myyn cake pops -hahmona - mutta omat lapset ovat auttamatta kasvaneet ulos muumi-iästä. Mikä siis olisi parempi tilanne unelman toteuttamiseen kuin Itseni Toteuttamisen Vuosipäivä? :)

Pikkuviiriäisille kiitokset paitsi pallojen pyörittelystä, myös valokuvaus-avusta.

Pikku Myy -pallerot

Kulhoon murennettiin yksi kuivahtanut kakkupohja. Lisättiin reilu ruokalusikallinen kaakaota, saman verran sokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Joukkoon lusikoitiin puolisen pakettia maustamatonta tuorejuustoa ja lorautettiin tilkka kahvia.

Massa sekoitettiin tasaiseksi ja pyöriteltiin erehdyttävästi lihapullaa muistuttaviksi palleroiksi, jotka saivat lepäillä jääkaapissa hetken aikaa.

Sillä välin eroteltiin vaaleanpunaisia sydänkoristeista liiloista,

kaadettiin pöydälle kasa lontoonrakeita

sulatettiin valkosuklaata ja värjättiin sitä hieman punertavaksi

sekä paineltiin marsipaanilevystä ympyröitä sitruunamehupullon korkilla.

Pyörylöistä tehtiin silmiä vihreän candy meltsin ja mustan elintarviketussin avulla.

Sitten koottiin. Kuhunkin kakkupalleroon kiinnitettiin sulan suklaan avulla ylijäämämarsipaanista muotoiltu nenä sekä lontoonrae päälaelle nutturaksi. Myyn alku tökättiin kertakäyttölusikan varteen ja nostettiin taas kovettumaan jääkaappiin.

Pallerot dipattiin valkosuklaaseen ja paineltiin paikoilleen silmät sekä rusetin virkaa toimittavat sydänkoristeet. Pienen jäähdyttelytauon jälkeen päälaelle sudittiin hiukset oranssista candy meltsistä.

Minun Myyni eivät ehkä näytä ihan niin ilkikurisilta kuin esikuvansa - ehkä pikemminkin epäluuloisilta salapoliiseilta :D

Herkullisia he kuitenkin ovat.

Sitä minä en kyllä ymmärrä, että miten Bakerella saa palleroistaan niin sileitä. Varsinkaan candy meltsit eivät tottele minua ollenkaan.

Mutta väliäkös sillä.

Salapoliisi-Myyt saavat luvan vartioida myös synttäri-ARVONTAA.

Jos olet lukenut tänne asti, olet mukana kisassa, jossa arvon blogin toisen toimintavuoden alun kunniaksi Itse Tehdyn Yllätyksen :)

Arvonta suoritetaan kaikkien marraskuun loppuun mennessä kommentin jättäneiden kesken ja voittaja ilmoitetaan tässä postauksessa keskiviikkona 1.12.

Onnea matkaan!

***

Päivitys: Voittaja on...
Kommentti numero 17!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania Myitä! Aloittelen harrastusta vähän helpommilla, mutta tähän tähtään! Onnea 1-vuotiaalle!


Onnea Anonyymi - mutta nyt tarvitsen hieman lisää tietoa sinusta, jotta palkinto löytää perille :)

torstai 25. marraskuuta 2010

Jätä jälki käynnistäsi!

Blogin ylläpitopuolella on hauska tilasto-ominaisuus. Sen kautta on ollut kiva seurailla kävijämääriä ja vaikkapa sitä, millä hakusanoilla tänne useimmin eksytään (kolmen kärki: rahkaleivonnaiset, nuno-huovutus, kellohameen ohje).

Nyt tilastointi ei kuitenkaan ole toiminut pariin viikkoon. Laitoin tuonne vasempaan reunaan pari uutta palikkaa korvaamaan puutetta.

Lisäksi nyt jos koskaan olisi hienoa, jos jaksaisit jättää käynnistäsi lyhyenkin kommentin, niin tiedän mikä teitä täällä kiinnostaa! (Kommentteja on tietysti ihana saada silloinkin, kun tilastointi toimii)

Jos et muuta sanottavaa juuri nyt keksi, voit vaikka arvata minkä linnun munia tässä keväisessä pesässä köllöttelee. Se ei muuten ole viiriäinen.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Joulupukin pajassa

Tämä on ollut hassu marraskuu. Yleensä olen jo tässä vaiheessa täysin kulkusten kilinän ja piparintuoksun lumoissa. Nyt ei nappaa yhtään. Olen joutunut oikein väkisin vääntämään itseäni joulumoodiin.

Siinä onneksi auttoi jokavuotinen joulukauden starttimme, lasten entisen päiväkodin varainkeruutapahtuma Joulupukin paja.

Pajoissa lapset pääsivät leipomaan

ja askartelemaan.

Tuomisina kotiin saatiin taikasauvat

sekä hienot kruunut ja aarrearkut.

Piparit syötiin jo ennen kuin äiti ehti kameran kanssa hätiin :) Lisäksi pääsi kertomaan lahjatoiveensa oikealle (ja varsin laulutaitoiselle...) Joulupukille sekä herkuttelemaan joulupuurolla ja glögillä.

Äiti käytti aikaansa lähinnä myyjäispöydän ääressä. Myynnissä oli sekä päiväkodin lasten että vanhempien kädentuotteita, tässä muutama välähdys:

Olisin voinut kantaa kotiin koko myyntipöydän sisältöineen, mutta lopulta mukaan tarttui kynttilälyhdyksi muuttunut kurkkupurkki

pari herkullista maustelimppua

sekä korvikset itselle ja avainnauha Tytölle.

Ja muutama juttu jotka sujahtavat suoraan pukinkonttiin kulkematta kameran kautta :)

Raikas talvisää

Nämä lumikelit eivät nyt kyllä innosta ollenkaan. Olisin hyvin voinut vielä vähän aikaa viettää synkeän pimeää marraskuuta. Viime talvesta on mitä ilmeisimmin liian vähän aikaa ;)

Onneksi sentään on lämmintä päähän pantavaa.

Etualalla Miehelle neulomani pipo. Se korvaa käytössä edellisen, jonka tein jo puoli elämää sitten ja joka on jo varsin virttynyt.

Ohje on tälläkin kertaa sama kivan mallinen patalakki muinaisesta Suuren Käsityölehden numerosta 9/1994. Taidanpa välttää lehden kaivelun arkistosta ensi kerralla - pipon ohje löytyy postauksen lopusta. Lankana tässä oli musta seiskaveikka, jonka kaverina kulki joka toisella kierroksella vihreä ja joka toisella sininen puuvillalanka.

Sen sijaan tähän toiseen ei ohjetta ole... Ensimmäinen virkkaustyöni sitten peruskoulun. Tästä piti tulla semmoinen nätin pyöreä patalakki, mutta hupsista, siinä on hiippa. Olkoon sitten tonttupipo. Vähän on naftin kokoinenkin, joten taitaa solahtaa useammin Tytön päähän kuin omaani.

Olen viime aikoina istunut seminaareissa, ja tämmöiset pienet neule- ja virkkuutyöt sopivat sinne oikein passelisti viemään käsien liian energian, niin että pää saa rauhassa keskittyä kuuntelemaan :) Samaa lajia siis tulossa lisääkin. Jos nyt tuon lumituiskun keskeltä jonkun seminaarin vielä löytää...

Ja tässä se pipon ohje alkuperäisenä (ja miehen toiveesta hieman suurennettuna):

Miehen pipo

Luo 132 (136) s, neulo pyöröneuleena:
22 cm *2 o, 2 n*
Kavennuskerros *2 o, 2 n yhteen*
3 krs *2 o, 1 n*
Kavennuskerros *2 o yhteen, 1 n*
3 krs *1 o, 1 n*
Kavennuskerros *1 o, 1 n, 2 n yhteen*
2 krs *1 o, 2 n*
Kavennuskerros *1 o, 2 n yhteen*
2 krs *1 o, 1 n*
Kavennuskerros *3 o yhteen* (kerran 4 o yhteen)
1 krs oikeaa
Vedä lanka kaikkien s:iden läpi.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pikkujoulu, pikkumusta

Virkkausinto jatkui. Päätin tuunata perus-pikkumustan jouluhenkisemmäksi hopean sävyillä.
Kasa pyörylöitä syntyi työseminaareissa istumisen ohessa parissa päivässä.

Niiden kiinnittäminen mekkoon jäi vähän viime tippaan - ompelukerhoni kokoontui pari tuntia ennen pikkujoulujen juhlien alkua Haikon kartanon salongissa. Ei hullumpaa - käsitöitä, klassista musiikkia, Edelfeltin muotokuvia ja hyvää sherryä :)

Mekkokin valmistui ajoissa. Kuvan otto tosin jäi seuraavaan aamuun - siitä rypyt.

Pyörylät tekivät suht avonaisesta mekosta paljon ryhdikkäämmän oloisen. Ne on kiinnitetty harsimalla, joten ne saa helposti pois ja vaikka jotain muuta väriä tilalle.

torstai 18. marraskuuta 2010

Erään vedonlyönnin tulos

Nämä kukkaset ovat heraldisia ruusuja.

Tarina lähtee liikkeelle tästä:







Seurakuntavaalien kampanjasta vastannut mainostoimisto lupasi sponsoroida projektin puuhamiehelle pohkeeseen Kirkkohallituksen logo-tatuoinnin, jos äänestysprosentti saadaan nousemaan kahteenkymmeneen.

Näin ei kuitenkaan käynyt - äänestäjiä oli poikkeuksellisen paljon, mutta kuitenkin vain reilut 17 % äänioikeutetuista. Tatuointi jäi saamatta.

Tuntui kuitenkin siltä, että Kari oli ansainnut jotain palkkiota kovasta työstään.

Muunsin pesukoneessa huopuneen villapaidan muutamalla saumalla pipoksi. Vaakunan kaavan piirsin ihan oikean graafisen ohjeistuksen mukaan.

Leikkasin kaavan mukaisen ristin kullansävyisestä huopalevystä ja huovutin kiinni pipoon ensin neulalla ja lopuksi veden ja saippuan kanssa.

Ruusut virkkasin villalangan lopuista ja ompelin kohdilleen.

Tässä se on - Kirkkohallituspipo.

"Kirkkohallituksen vaakunaa tulee käyttää harkiten, sen arvolle sopivalla tavalla."

Ja tässä yllättynyt vastaanottaja suorassa radiolähetyksessä :)