tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sieniä metsässä

Metsästä haettiin mustikoita, mutta sinne vietiin sieniä.

Pienet piiraat kulkivat kätevästi eväsrasiassa ja maistuivat sammalmättäällä mainioilta. Kotioloissa lusikoin päälle vielä vähäsen hillottuja suppilovahveroita, slurp.

Pienet sienipiiraat (12 kpl)



2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
½ tl suolaa
150 g voita tai margariinia
½ dl vettä

pakasterasiallinen sieniä
sipuli
suolaa, valkopippuria, yrttejä
2,5 dl kermaa
3 munaa
pari kourallista juustoraastetta

Sekoita taikinan ainekset ja anna jähmettyä jääkaapissa. Pyöritä palleroiksi ja painele hyvin voideltujen muffinipellin syvennysten pohjalle, säästä vähän taikinaa koristeluun. Ruskista pannulla sieniä ja sipulia, mausta. Lusikoi sieni-sipuliseosta kuppien pohjalle. Sekoita keskenään kerma, munat ja juustoraaste ja täytä kupit. Kauli lopputaikina levyksi ja ota muotilla vaikkapa sienikuvioita koristeeksi. Paista 200 asteessa ehkä noin 20 minuuttia.

Muuten reseptissä ei ollut vikaa, mutta pohjataikina oli kovin murenevaista. Pelkällä vehnäjauholla tämä ongelma lienee vähäisempi.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kakussa kukkia ja kerroksia

Tähän kerrosherkkuun toimi inspiraationa yksinkertaisesti se, että mansikoita ja limettejä sekä pakkasessa olevia viimevuotisia mustikoita piti saada upotetuksi jonnekin. Ei pöllömpi ratkaisu, tästä muhkeankokoisesta kakusta riitti herkuteltavaa moneen tilaisuuteen.

Inspiraatiota on saatu Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakusta, mutta reseptin viimeistely on ihan oma.

Kolmen kerroksen juustokakku

1 pötkö mustikkatäytteisiä kaurakeksejä (Kaurakas)
n. 75 g margariinia

4 dl vispikermaa
2 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl maustamatonta jugurttia

Mustikkaraita:
200 g mustikoita
3 liivatetta
sokeria

Mansikkaraita:
200 g mansikoita
3 liivatetta
sokeria

Limeraita:
1½ limen mehu
½ limen raastettu kuori
3 liivatetta
sokeria

koristeluun: ruusun terälehtiä, mesiangervon kukkia

Murskaa kaurakeksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele muruseos päälle. Nosta jääkaappiin. Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto ja jugurtti.

Halutessasi vuoraa vuoan reunat reunakalvoilla. Minä leikkasin tätä varten omani vanhasta muovitaskusta ja asettelin kolme suikaletta pystyyn pohjan ja reunan saumakohdasta ylöspäin. Ei reunasta silti mitenkään supersiisti tullut ja kakku piti irrottaa veitsen avulla reunakalvoista - mutta ei sentään tarvinnut sohia veitsellä vuokaa.


Laita ensimmäisen täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Muussaa mustikat. Kuumenna pieni määrä marjasurvosta kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Ota kolmasosa täytevaahdosta ja sekoita siihen mustikkasose, mausta sokerilla makusi mukaan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja nosta takaisin kylmään.


Noin puolen tunnin kuluttua täyte on sen verran jähmettynyt, että voit saman mallin mukaan tehdä toisen täytteen ja kaataa/nostella sen varovaisesti ensimmäisen päälle. Vielä puoli tuntia kylmässä ja kolmas kerros saman mallin mukaan - tosin limetäyte vaatii enemmän sokeria. Anna jähmettyä rauhassa, mielellään yön yli. Irrota ensin irtopohjavuoan reunat, sitten reunakalvot.


Lohko ensin isot palat heti herkuteltaviksi, vie puoli kakkua Ihanien Ystävien kanssa syötäväksi ja nauti viimeinen vartti Äidin ja Isän kanssa seuraavana päivänä.


Huomioita reseptistä:
- maut pelasivat hyvin yhteen, mustikkakeksit vahvistivat sopivasti mietoa mustikkatäytettä
- liivatteen määrä oli sopiva, mutta seuraavana päivänä mustikkatäyte alkoi vettyä; veikkaan, että täytteen sekaan jääneet kokonaiset / puolikkaat marjat olivat syyllisiä. Ensi kerralla sose siivilän läpi.
- reunakalvot toimivat hyvin ja pesin ne odottelemaan seuraavaa käyttöä.
- syötävät kukat kakun päällä oli ässäratkaisu - en ehkä enää ikinä tee marsipaanikukkia. Siis ainakaan kesällä...

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Mettä metsästämässä

Villiyrttivillitys pahenee. Yrttikirjassa hehkutettiin myös mesiangervon monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Ja kas - kasvi, jota en ole koskaan ennen mitenkään rekisteröinyt, rehottaakin nyt joka tienvarressa. Peräti keskellä kotipihaakin.

Lähdin mesimetsälle ja varustauduin pitkään pyöräilyyn, jotta välttyisin poimimasta kasveja ihan moottoritien laidalta. Vaan reippaankokoinen mesiangervokasvusto löytyikin heti naapuripellon reunasta!

Varret saksilla poikki ja kotiin. Nämä menevät kuivatettaviksi, ja sitten kukkia rapsutellaan ruokiin kuin vaniljaa ikään. Aromissa on mantelia, hunajaa, toffeeta, vaniljaa... Maista itse! Tuore kukka maistuu alkuun vähän rikkaruoholta, mutta jälkimaku paljastaa hienon aromin. Kuivaamalla mesiangervon maun saa paremmin esiin.

Muun hyvän lisäksi mesiangervolla on lääkinnällistä tehoa: luonnon aspiriinin pitäisi tehota niin flunssaan kuin päänsärkyynkin. Tosin tästä samasta syystä angervoa ei pitäisi ihan yhtenään rouskuttaa, ja aspiriiniallergikon ei ollenkaan.

Eihän kärsivällisyys tietenkään ihan siihen riittänyt että kaikki kukat olisi laitettu odottamaan kuivumista. Tänään poimituista mustikoista syntyi nopea piirakka, ja sen kylkeen mesiangervoilla sävytetty kastike.

Piirakkaan sovelsin raparperipiirakan ohjetta, ja kastiketta varten tavallista vaniljakastikkeen reseptiä.

Mustikkapiirakka

1 dl sokeria
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
½ tl jauhettua inkivääriä
3 dl tuoreita mustikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja muna, lisää jogurtti, öljy ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun, pienehköön piirakkavuokaan. Kierittele mustikat tomusokerissa ja ripottele taikinan päälle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Mesiangervokastike

pieni oksa tuoretta mesiangervon kukintoa (ei koko kukinto)
4 dl maitoa
1 muna
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria


Vatkaa kattilassa sekaisin kylmä maito, muna ja perunajauhot. Heitä joukkoon mesiangervon oksa. Kuumenna miedolla lämmöllä (vesihauteessa tai pari kolikkoa lieden ja kattilan välissä) koko ajan sekoittaen, kunnes kastike pulpahtaa. Nosta kattila kylmään veteen ja sekoittele silloin tällöin, kunnes soosi on jäähtynyt. Poista mesiangervo.

Kastikkeeseen tuli vähän punertava sävy, liekö johtunut angervosta vai laktoosittomasta maidosta? Maussa mesiangervo olisi voinut tulla läpi vahvemminkin, mutta toisaalta ehkä uuteen aromiin on kivempi totutella vähitellen.

Aatsipoppaa, yrteistä soppaa

Kun pitää juhlia, saattaa saada lahjoja.
Kuten esimerkiksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan.

Kun saa lahjoja, saattaa innostua.
Kuten vaikka syömään kaikkea mitä puutarhasta löytyy - ruusuja, päivänkakkaroita, siankärsämöä, horsmaa, vuohenputkea, vesiheinää...

Koska olin vähän aikaa sitten vetänyt sileäksi kasvuston vuohenputkea ja nokkosta, niin nyt oli keväisen pieniä silmuja poimittavissa keiton raaka-aineiksi.

Reilu litra vuohenputkia ja nokkosta ryöpätään, ja niiden lisäksi saksitaan kattilaan tuoretta punasipulia ja puolitoista oksaa lipstikkaa. Heitetään joukkoon kanaliemikuutio ja keitetään hetki. Silputaan yrtit sauvasekoittimella ja suurustetaan soppa kermalla + vehnäjauhoilla. Mausteeksi hunajaa, sitruunamehua ja valkopippuria.

Tarkempaa reseptiä luvassa sitten kun makupaletti asettuu tarkemmin kohdalleen. Nyt lipstikka oli jo tuollakin määrällä aika hallitseva, ehkä olisi voinut jättää sen liemikuution tai ainakin puolet siitä pois.

Tasan sata

Lasten kanssa on metsästetty geokätköjä - nyt tuli täyteen pyöreät sata.

Omia kätköjä ei ole vielä piilotettu, mutta muutama on kyllä mietittynä...

Geokätköily tarkoittaa sitä, että etsitään maastoon piilotettuja pieniä purkkeja tai laatikoita GPS-laitteen ja annettujen vihjeiden avulla, ja kun loota löytyy, laitetaan nimi sieltä löytyvään lokikirjaan ja piilotetaan takaisin. Kätköilyyn voi tutustua täällä, tai suomeksi täällä. Hieno harrastus, jossa saa liikuntaa ja raitista ilmaa, ja näkee paikkoja joihin ei koskaan muuten tulisi mentyä. Kätköjä löytyy niin kaupunkien keskustoista kuin keskeltä ryteikköjä, joka puolelta maapalloa.

Satapullien lisäksi tehtiin pitko, joka päätyi Tytön toisen nimen nimpparien kunniaksi köyhiksi ritareiksi. Njam.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Pihalla juhlitaan

Kolmia juhlia vietettiin kotipuutarhassa.

Takapihalle pystytettiin pari telttaa, jotka alun perin hankittiin muutama vuosi sitten 10-vuotishääjuhlia varten. Silloin niitä oli neljä - nyt oli ehjiä osia jäljellä kahteen telttaan. Koska sää suosi juhlia (nyt toisella yrittämällä, ensimmäisen kerran juhlat jouduttiin siirtämään kaatosateen takia), olivat teltat lähinnä psykologisia tilanrajaajia ja juhlaväki viihtyi ennemmin auringonpaisteeseen asetelluilla tuoli- ja pöytäryppäillä.

Lapset järjestivät juhliin pihapelejä, ja suorituspaikat olikin merkitty hienoilla kylteillä. Peleille oli alkuillasta kysyntää, kun alakouluikäisiä lapsia oli paikalla pitkälti toistakymmentä. Myöhemmin lapset siirtyivät sisälle katsomaan leffaa, mutta kyllä illan päätteeksi vielä yksi krokettikisa vetäistiin.


Kakkujen lisäksi tarjolla oli toki muutakin: feta-oliivimuffineja, pastasalaattia sekä pieniä mustikkamuffineja. Juomana kuohuviiniä, olutta sekä mojitoja ja gin toniceja, sekä alkoholitonta boolia (illan mittaan vaihtelevassa suhteessa itsetehtyä valkoherukka-omenamehua, vichyä, alkoholitonta siideriä sekä Palma-limua). Niin ja kahvia tietysti myös.


Feta-oliivimuffinit (noin 50 kpl)
6 dl sämpyläjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
suolaa
4 kananmunaa
5 dl maustamatonta jogurttia
1 dl öljyä
4 dl juustoraastetta

2 tlk fetakuutioita
1 prk aurinkokuivattua tomaattia
1 pieni tlk oliiviviipaleita

Sekoita kaikki ainekset ja lusikoi muffinipellin voideltuihin syvennyksiin. Paista 200 asteessa reilut 15 minuuttia.


Pastasalaatti (pari ämpärillistä)
2 kg fusilli-pastaa
loraus oliiviöljyä

2 tlk suolakurkkukuutioita
1,2 kg kinkkurouhetta
700 salamisuikaleita
400 g pakastemaissia
2-3 punasipulia
3 punaista paprikaa
5 tlk kermaviiliä
1 kg turkkilaista jogurttia
sitruunamehua
sinappia
pippuria
sokeria
suolaa


Keitä pasta pussillinen kerrallaan. Huuhtele ja lorauta päälle oliiviöljyä klönttiintymisen estämiseksi. Hienonna sipulit ja paprikat. Lisää pastan joukkoon liharouheet ja kasvikset, maissit jäisinä. Sekoita kermaviilistä, jogurtista ja mausteista kastike ja sekoita joukkoon. Anna maustua viileässä.


Mustikkamuffinit (Hesarin ohjeesta suurennettu)

225 g margariinia
3 dl sokeria
3 munaa
1½ tl vaniljasokeria
6 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1½ dl maitoa
6 dl mustikoita

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi mustikat. Lusikoi muffinivuokiin ja paista 225 asteessa 10-20 minuuttia vuokien koosta riippuen.

Kolmen sankarin kakut

Perheen kolmea kesän juhla-aihetta juhlittiin yhtä aikaa: minun ja Tytön syntymäpäiviä sekä Miehen valmistumista. Koska oli kolme sankaria, oli kolme kakkuakin.



Miehen toiveena oli kinuskikakku ilman marjoja tai hedelmiä. Täytteenä siis rahkakermaa, dajm-rouhetta ja kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia; kostutuksena kahvi ja dooleys-likööri.

Kuorrutuskinuskiin keksin loistavan idean - miksi tätä ei kerrota joka blogissa? Pelkäsin kinuskin valumista kakun reunoja pitkin alas, joten napsaisin irtopohjavuoan reunarinkulan kiinni kakun ympärille ennen kinuskin kaatamista, ja irrotin vasta kun kinuski oli kunnolla jähmettynyt. Helppoa ja siistiä.



Tytön kakun täytteenä oli lemon curdia, tuoreita mansikoita ja vaniljakermavaahtoa, kostutuksena sokeroitu sitruunamehu-vesiseos. Päälle reilu keko mansikoita, päivänsankarin toiveesta ehdottomasti ilman kiillettä. Pursotusten kanssa tuli vähän ongelmia...


...mutta onneksi koristekukkia oli ihan reilusti niin pahimmat vahingot saatiin siivottua piiloon. Massakukkasten ohessa mintun ja sitruunamelissan lehtiä suoraan pihalta.

Oma kakkuni oli minttusuklainen juustokakku. Tarkkaa reseptiä en valitettavasti kirjannut ylös, mutta pohja oli minttudominoa ja täytemassassa oli ainakin tuorejuustoa, kermavaahtoa ja pari vaahdotettua valkuaista, sekä toki liivatetta.

Mintun maku tuli tuoreesta mintusta, jonka liittämistä kakkuun vähän pohdin etukäteen - onnistuisiko silppuaminen, vai pitäisikö yrtti uuttaa johonkin ja jos niin mihin? Päätin kokeilla lehtien hienontamista, mutta minun välineilläni tuloksena oli vihreä sössö jossa oli niin pitkiä lehtiruodin tms. pätkiä ettei sitä voinut sekoittaa kakkuun. Lorautin joukkoon vähän vettä. Vesi muuttui salamana syvän myrkynvihreäksi ja ärtsyn minttuaromiseksi. No, siivilöin lehtimössön pois ja kiehautin minttuveden liivatteiden liuotusnesteeksi. Tosin juustomassa imi liemen tehoa sen verran, että täydensin makua ihan pienellä lorauksella piparminttuaromia ja viilasin väriä sinisempään suuntaan elintarvikevärillä.


Vieraiden määrää ei oikein tarkkaan tiedetty etukäteen, ja arvelin että kolme kakkua olisi riittävästi - mutta eivätpä nämä montaa minuuttia ehtineet olla tarjolla. Kolmea kakkua taitaa kulua kolminkertainen määrä...

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ei niistä ruusuja tullut

Confetti tarjosi mahdollisuutta kokeilla Renshaw'n uutta kukka- ja muotoilumassaa. Minä tartuin haasteeseen, tavoitteena vihdoin saada aikaiseksi myös ruusuja, joista ei ole aiemmin tullut mitään julkaisukelpoista.

Ei tullut tälläkään kertaa, vaikka vääntelin terälehtiä erilaisilla muoteilla ja käsin muotoillen aina aamuneljään asti. Mutta ei se massan vika ollut. Sinänsä hyvännäköiset terälehdet vain eivät asettuneet yhteen kauniiksi kukkaseksi tälläkään kertaa. Pitäisi varmaan päästä jonkun osaavan oppiin.

Mutta muita kivoja kukkasia kyllä syntyi. Massa toimi periaatteessa ihan kuin mikä tahansa sokeri- tai kaulintamassa, mutta oli sen verran marsipaanimaisen tahmeaa, että terälehtipaloja oli suhteellisen helppo painaa toisiinsa kiinni. Tosin massa myös kuivahti pinnastaan varsin nopeasti.


Massa värjäytyi nopeasti ja tasaisesti Wiltonin pastaväreillä sekä kaupan nestemäisillä väreillä.



Värjäämättömästä massasta tein silikonimuotilla päivänkakkaroita. Huoneenlämpöisenä massa ei mitenkään suostunut irtoamaan muotin pohjalta. Homma helpottui huomattavasti, kun massalla täytetyn silikonimuotin pisti muutamaksi minuutiksi pakkaseen - jähmeä massa irtosi muotista helposti.

Oranssista massasta tein isohkoja daalioita. Kaarevaksi painettu massa piti hyvin muotonsa, toki sitä piti kuivumisen aikana vähän tukea foliosuikaleillakin.


Vaaleanpunaisesta oli tarkoitus tehdä niitä ruusuja, huokaus, mutta tuntien tuloksettoman nysvertämisen jälkeen painelin massan pieniksi liljoiksi. Keskustaa maalasin tummanvihreällä pastavärillä ja ripottelin päälle vaaleanpunaisia sokerirakeita. Tässä kukat istuvat kuivumassa vanhassa joulukalenterinsisuksessa.



Lisäksi syntyi pilvi keltaisia pikkukukkia sekä muutama sininen kissankello.

Kissankellon tekemisestä tuli näpsittyä muutama vaihekuvakin. Alkutilanteena oli pikkuisella tähtimuotilla otettu pala, josta leikkasin pari sakaraa pois.


Painoin kukkapalan tötteröksi ja muotoilin pyöreäpäisen muotoilutyövälineen päällä kellonmalliseksi.

Painelin terälehtiä vähän litteämmiksi ja nostin kukan alassuin kuivumaan terälehdet töröllään.

Kuivuneeseen kukkaan laitoin sisälle vähän tomusokeri-vesiliimaa ja tiputin sisälle pienen pallon massaa (huolellisempi voisi toki värjätä tämänkin massapalan, vaikka vaaleanvihreäksi).
 Heteiksi tökin pienet pätkät spagettia.
Kukkien lisäksi tarvittiin myös merkonominhattu. Tässä kohti tuli esille ainoa moitteeni tuon Renshaw'n massan suhteen: se ei oikein maistu miltään. Meillä lapset kuitenkin tykkäävät mussuttaa koristeita, joten tein tämän isomman koristeen kaapissa ennestään olleesta vaahtokarkin makuisesta massasta, ja liimasin siihen kylkeen muutaman noita pieniä keltaisia kukkia.

Loppuarvosana Renshaw'n kukkamassalle: 8½. Näppituntuma, muotoiltavuus ja värjäytyvyys mainiot. Massakukat myös pysyivät siisteinä muutaman tunnin kinuskin ja kermavaahdon päällä - ja lähes hyvinä jopa mansikkaviipaleilla peitetyn kakun koristeina, joskin siinä ne hieman vettyivät ajan myötä. Mausta tulee miinuksia, eikä tästä tullut mitenkään ylivertainen suosikki verrattuna muihin kokeilemiini massoihin.

En tiedä miten tämän hinta suhteutuu muihin vastaaviin tuotteisiin, mutta kaipa voisin yhtä hyvin napata hyllystä tämän paketin kuin jonkun muun. Toisaalta kokonaista kakkua en tällä massalla alkaisi päällystää, joten ehkä joku paremman makuinen ja monikäyttöisempi massa veisi sitten kuitenkin voiton.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Työ ja huvi puutarhassa

Puutarhajuttuja onkin kertynyt tänne aika vähän - no tässä yksi. Tänään hikoilin laiminlyötyjen herukkapensaiden parissa.

Tästä olisi kyllä pitänyt ottaa ennen-kuva... No, kuvittele rinne täynnä miehenkorkuista pihlaja-angervoa, vuohenputkea ja nokkosta. Tarkkaan katsoen ehkä näkisi siellä seassa jonkun valoa kohti kurottelevan herukkapensaan oksan.


Nyt näkyy vähän enemmän. Silppuri, oksasakset ja paksut hanskat kaverina sukelsin sekaan ja kaivoin pensaat esille. Lannoitin, leikkelin juurimatosta suojamatot pensaille ja rakensin lopuksi tuet rautalanka-aidasta, joka projektin aikana löytyi pihlaja-angervopuskan seasta. Vielä homma on sen verran kesken, että valkoisen maton peitoksi pitäisi surauttaa silppurilla oksahaketta.


Mutta tämänkin työrupeaman kunniaksi jo sopii hörppiä herkkujuomaa ilta-auringossa. Hedelmistä, sokerista ja jaloviinasta keitetty pohja - ja siitä käden käänteessä lasillinen sangriaa.

Sangria

2½ dl sokeria
2 dl vettä
1 kanelitanko
muutama hedelmä (appelsiinia, nektariinia, sitruunaa)
1 dl jaloviinaa, konjakkia tms.

tarjoiluun: 1 plo punaviiniä ja 1½ l vichyä - tai laseittain

Kiehauta kattilassa sokeri, vesi ja kanelitanko. Pese ja viipaloi hedelmät ja nosta liemen joukkoon. Anna jäähtyä. Lisää alkoholi ja kaada purkkiin odottamaan sopivaa tarjoiluhetkeä. Lisää punaviini ja vichy juuri ennen tarjoilua.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ulkonäkö pettää

Harvoin tulee tehtyä yhtä vähän houkuttelevan näköistä ruokaa kuin tämä. Ulkonäkö kuitenkin pettää pahasti - raparperichutney on mitä mainiointa mömmöä grillipihvin kaveriksi. Reseptiksi valitsin muutamien vaihtoehtojen joukosta tämän.

Raparperichutney
1 l raparperipaloja
n. ½ l omenanpaloja
3 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
2 dl fariinisokeria
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
½ tl kardemummaa
2 tl kanelia
1 dl väkiviinaetikkaa
2 rkl öljyä

Pilko raparperi, omena ja sipuli, hienonna valkosipuli, chili ja inkivääri. Kuullota kattilanpohjalla öljyssä sipulia, valkosipulia ja chiliä. Lisää muut aineet ja anna porista noin tunnin. Purkita.