sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Yksi vai kaksi kynttilää?

Adventin kunniaksi pöydännurkalla loistaa kynttilä - toisaalta olisi aihetta toisellekin valolle, kun Viiriäinen on nyt asustellut pesässään täydet kaksi vuotta!



Kynttilänvalon sijaan meillä juhlitaan kietoutumalla aina-niin-muodikkaaseen hiippapipoon. Arpajaispalkintojen aatelia lasten koululla järjestetystä joululaulutapahtumasta.


Kameraongelma on edelleen vailla ratkaisua. Lohdutukseksi Mies ja Muksut tilasivat netistä minulle kameran, joka kulkee mukana vaikka kaulassa:


Pieni heikkous suloisessa minikapineessa on se, että minkäänlaista etsintä ei ole - hutilaukauksia tulee siis aika monia ja totuus paljastuu vasta kun kuvat lataa koneelle...

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pienenpieni joulu

Unkarilaisen vieraamme Suomen-aika vierähti lopulta hyvin nopeasti. Surku jäi vähän siitä, että emme päässeet viettämään yhdessä joulua - niinpä lavastimme sellaisen viimeisen illan iloksi.



Rosollia, kinkkua, laatikoita ja herkullista sienisalaattia - jälkiruokana torttuja sekä lasten ja Vieraan kolmisin loihtimia pipareita.


Ruoan lisäksi nautittiin joululauluista ja jaettiin pari pientä lahjaa. Ja nyt yritetään totutella elämään taas oman perheen kesken. Mutta eiköhän tässä vielä vierailuja tehdä, puolin ja toisin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Pyöriä kieriä

Tytön luokan retkirahastoa kartutettiin renkaita vaihtamalla. Asiakkaita riitti jonoksi asti koko nelituntisen rupeaman ajan. Jonottaessa oli hyvää aikaa poiketa buffetissa kahvilla, mokkapalalla tai makkaralla. Meiltä pöytään tuli satsillinen pizzakierteitä: helppo kuljettaa ja syödä sormin, ja maistuu kylmänäkin.


Näistä tuli ihanan pehmoisia, kun tein taikinan jauhoja säästellen. Kamala sotku keittiössä kylläkin... Normaali pizzapohjataikina, täytteenä tomaattipyreetä, oreganoa ja ruohosipulituorejuustoa - ja työvaiheiden säästämiseksi valmista juustoraastetta ja pizzasuikaletta.

Tempauksessa oli mukavaa, ja päivä on muutenkin ollut oikein mainio: syksyistä kätköilyä otsalampun valossa Kirkkonummen metsissä ja illalla kotisohvalla epookkielokuvia, paahdettuja juureksia ja punaviiniä - ihan omassa seurassani kun perhe sattuu olemaan pitkin maailmaa. Hauskaa.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Nyt löytyi joulukakku!

Unkarilaisen aterian päätti ainakin nimensä perusteella oikeasta maasta peräisin oleva kakku. Resepti löytyi Marielta, mutta puolitin määrät pientä vuokaa varten. Lisäksi vaihdoin pähkinät keksimuruihin, jottei tulisi allergiaongelmia.


Unkarilainen kanelitäytekakku
pieneen vuokaan


vajaat 100 g margariinia
vajaa 1 dl sokeria
½ rkl vaniljasokeria
1 muna
1 dl kermaviiliä
reilut 2 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
ripaus leivinjauhetta
ripaus suolaa

½ dl sokeria
1 tl kanelia
muutama Marie-keksi (tai 50 g pähkinämurskaa)

4-5 tl kiehuvaa vettä
1 tl pikakahvijauhetta
reilu 2 dl tomusokeria
ripaus vaniljasokeria
koristekuulia ja -helmiä

Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja muna hyvin vatkaten. Sekoita taikinaan vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kermaviili. Sekoita toisessa kulhossa keskenään täytteen sokeri, kaneli ja murustetut keksit tai pähkinät.

Levitä noin kolmasosa taikinasta korppujauhotetun vuoan pohjalle, käytä apuna vehnäjauhoja. Ripottele päälle puolet täytteestä. Levitä toinen kerros taikinaa, loput täytteestä ja päällimmäiseksi taikinakerros. Paista 175 asteessa 35-40 minuuttia.

Kumoa kakku ja anna sen jäähtyä. Liuota kuumaan veteen kahvijauhe. Sekoita tomusokeriin vähän vaniljasokeria ja siivilöi tomusokeria kahvin joukkoon, kunnes saat melko paksun, mutta kuitenkin valuvan kuorrutteen. Kaada kuorrute jäähtyneen kakun päälle ja anna sen valua reunojen yli. Ripottele päälle koristeet ennen kuin kuorrute jähmettyy.


Huomioita reseptistä:
- Aivan käsittämättömän hyvää! Täyte mehusti kakkua, koostumus oli pehmeä ja maku aivan mainio.
- Täyte toimi keksimuruilla oikein hyvin, mutta en epäile etteikö pähkinät olisi myös sopineet :)
- En tiedä miksi meidän kakustamme tuli sisältä noin paljon esikuvaansa tummempi... Tummempaa kanelia?
- Kahvikuorrute kruunaa kokonaisuuden

torstai 3. marraskuuta 2011

Ei mennyt niin kuin Unkarissa

Unkarilaisen vieraamme reissu alkaa olla lopuillaan. Viime viikonloppuna kokattiin sen kunniaksi unkarilaisittain. Vieras ei ole ihan keittiöihmisiä, joten kokeiluista tuli... mielenkiintoisia.

Ruokalistalla oli
- sütötök leves (kurpitsakeitto)
- pogácsa (sämpylöitä/sconeseja)
- tejfölös, paprikas csirke (kanaa hapankerman ja paprikan kanssa)
- nokedli / galuska (pastaa/gnoccheja)


Keitto tehtiin perheen halloween-kurpitsasta ihan yksinkertaisen sosekeiton ohjeella - kuutioidaan, keitetään, heitetään sekaan pari aiemmin keitettyä perunaa, soseutetaan ja löysennetään kermalla ja valkosipulituorejuustolla. Haasteena oli lähinnä kurpitsan makeus ja se, miten sopan saa maistumaan enemmän alku- kuin jälkiruoalta.

Pogácsan tekoon haettiin apua netistä. Suomenkieliset, mutta hieman epäselvät ohjeet sekä tuoreen sijaan kuivahiiva (joka siis olisi varmaan pitänyt sekoittaa johonkin muuhun ainesosaan kuin maitoon) - tuloksena herkulliset mutta jokseenkin likilaskuiset kakkarat. Onneksi oli soppaa johon dipata. Kyllä nämä sitten jälkikäteen korista katosivat, maussa ei ollut mitään vikaa ja tekeminenkin oli hauskaa.

Pogácsa



500 g vehnäjauhoja
125 g margariinia
½ rkl suolaa
2 keitettyä perunaa
noin 1,5 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa laita ½ pakettia tuoretta hiivaa
reilu 1 rkl kermaviiliä / ranskankermaa

Lämmitä maito ja liuota siihen hiiva. Anna kuplia 10-15 minuuttia (Kuivahiiva ei ollenkaan innostunut kuplimaan. Ajattelin että se tehoaa myöhemmässä vaiheessa, no olin väärässä). Nypi toisessa kulhossa jauhot ja margariini sormin sekaisin, lisää suola. Raasta keitetyt perunat ja sekoita taikinan joukkoon. Kaada joukkoon maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lisää lopuksi kermaviili / ranskankerma.

Anna taikinan kohota (tai odottele sen kohoamista puoli tuntia ja totea että ei sitten). Kauli paksuksi levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla kuvioita (No ei meillä mitään pyöreää ollut. Sydämet ja kukat on sitäpaitsi kivempiä). Voitele munalla (Oho, unohtui). Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 180 asteessa noin puoli tuntia.

Ja sitten pääruokaan. Resepti oli simppeli, mutta tästä opittiin: Älä osta liian isoja kanoja. Käytä koipia, ei rintoja. Muista suola. Älä kypsennä liian kuumalla levyllä. Ja missään nimessä älä käytä kevytkermaviiliä.

Kanaa paprikan ja hapankerman kanssa - Tejfölös, paprikas csirke


1 sipuli
paprikajauhetta
1 punainen paprika
1 tomaatti
5 kanan rintapalaa tai koipea
öljyä
suolaa
1 dl vettä
(loraus punaviiniä)
mustapippuria
2 dl ranskankermaa tms hapankermatuotetta, joka kestää keittämistä
vettä
1 tl vehnäjauhoja (oikeasti? eikö enempää?)

Kuori ja lohko kasvikset ja mausta kana suolalla. Kuumenna loraus öljyä kannellisessa kasarissa. Ruskista sipuli, lisää paprikamauste. Lisää vesi ja nosta joukkoon kanapalat (tässä vaiheessa etsitään paniikissa toinen kasari ja siihen sopiva kansi, ja sörssätään puolet sipulista sinne, kun ei ne kanat mahdu yhteen). Anna kypsyä kannen alla 20 minuuttia. Lisää paprika- ja tomaattilohkot sekä punaviini. Mausta pippurilla ja anna kypsyä vielä puoli tuntia. Nosta kypsät kanapalat pois kasarista. Sekoita ranskankermaan loraus vettä sekä vähän vehnäjauhoja. Kaada seos pannulle liemen joukkoon ja sekoita. Nosta kanapalat takaisin kastikkeeseen ja kypsennä vielä muutama minuutti.

No niin, siis aika paahtunutta tästä tuli. Toisen kasarin kansi päästi höyryt ulos, kahden levyn lämmönsäätö yhtä aikaa oli aika vaativa homma ja valtavien kananrintalohkareiden liha jäi sisältä mauttomaksi.Kermaviili ei tykännyt kuumennuksesta, joten kermaisen kastikkeen sijaan saatiin punaista ja rasvaista töhnää. Reseptissä kuitenkin on potentiaalia, tähän palaan vielä.

Galuska / Nokedli eli unkarilaista tuorepastaa



400 g jauhoja
4 kananmunaa
1 tl suolaa
2 dl vettä
vettä keittämiseen

Sekoita taikinan aineet. Keitä iso kattilallinen vettä ja tiputtele taikina pieninä nokareina kiehuvaan veteen. Nokedli-nokareet ovat kypsiä kun ne nousevat pintaan, nostele reikäkauhalla kulhoon, huuhtele ja lorauta öljyä päälle.

Näiden kanssa keittiössä koettiin hilpeitä hetkiä... Löysä taikina on nimittäin tarkoitus varistaa veteen erityisen höylän tai isoreikäisen siivilän avulla, ja sellaista ei meidän keittiöstä tietenkään löytynyt. Kokeiltiin raastinta, kokeiltiin monitoimikoneen leikkuulevyä - ja päädyttiin hirmuisen sotkun jälkeen tiputtelemaan taikinaa veteen lusikalla ja sormin.

 
Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä. Nämä maistuivat kuulemma siltä miltä pitikin - ja nokedli-lauta on kirjattu joulun toivelistalle!

Eli tämmöistä herkkua. Jó étvágyat!

 
Onneksi jälkkäri onnistui sitten sitäkin paremmin.