Ruokalistalla oli
- sütötök leves (kurpitsakeitto)
- pogácsa (sämpylöitä/sconeseja)
- tejfölös, paprikas csirke (kanaa hapankerman ja paprikan kanssa)
- nokedli / galuska (pastaa/gnoccheja)
Keitto tehtiin perheen halloween-kurpitsasta ihan yksinkertaisen sosekeiton ohjeella - kuutioidaan, keitetään, heitetään sekaan pari aiemmin keitettyä perunaa, soseutetaan ja löysennetään kermalla ja valkosipulituorejuustolla. Haasteena oli lähinnä kurpitsan makeus ja se, miten sopan saa maistumaan enemmän alku- kuin jälkiruoalta.
Pogácsan tekoon haettiin apua netistä. Suomenkieliset, mutta hieman epäselvät ohjeet sekä tuoreen sijaan kuivahiiva (joka siis olisi varmaan pitänyt sekoittaa johonkin muuhun ainesosaan kuin maitoon) - tuloksena herkulliset mutta jokseenkin likilaskuiset kakkarat. Onneksi oli soppaa johon dipata. Kyllä nämä sitten jälkikäteen korista katosivat, maussa ei ollut mitään vikaa ja tekeminenkin oli hauskaa.
Pogácsa
500 g vehnäjauhoja
125 g margariinia
½ rkl suolaa
2 keitettyä perunaa
noin 1,5 dl maitoa
reilu 1 rkl kermaviiliä / ranskankermaa
Lämmitä maito ja liuota siihen hiiva. Anna kuplia 10-15 minuuttia (Kuivahiiva ei ollenkaan innostunut kuplimaan. Ajattelin että se tehoaa myöhemmässä vaiheessa, no olin väärässä). Nypi toisessa kulhossa jauhot ja margariini sormin sekaisin, lisää suola. Raasta keitetyt perunat ja sekoita taikinan joukkoon. Kaada joukkoon maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lisää lopuksi kermaviili / ranskankerma.
Anna taikinan kohota (tai odottele sen kohoamista puoli tuntia ja totea että ei sitten). Kauli paksuksi levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla kuvioita (No ei meillä mitään pyöreää ollut. Sydämet ja kukat on sitäpaitsi kivempiä). Voitele munalla (Oho, unohtui). Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 180 asteessa noin puoli tuntia.
Ja sitten pääruokaan. Resepti oli simppeli, mutta tästä opittiin: Älä osta liian isoja kanoja. Käytä koipia, ei rintoja. Muista suola. Älä kypsennä liian kuumalla levyllä. Ja missään nimessä älä käytä kevytkermaviiliä.
Kanaa paprikan ja hapankerman kanssa - Tejfölös, paprikas csirke
1 sipuli
paprikajauhetta
1 punainen paprika
1 tomaatti
5 kanan
öljyä
suolaa
1 dl vettä
(loraus punaviiniä)
mustapippuria
2 dl ranskankermaa tms hapankermatuotetta, joka kestää keittämistä
vettä
1 tl vehnäjauhoja (oikeasti? eikö enempää?)
Kuori ja lohko kasvikset ja mausta kana suolalla. Kuumenna loraus öljyä kannellisessa kasarissa. Ruskista sipuli, lisää paprikamauste. Lisää vesi ja nosta joukkoon kanapalat (tässä vaiheessa etsitään paniikissa toinen kasari ja siihen sopiva kansi, ja sörssätään puolet sipulista sinne, kun ei ne kanat mahdu yhteen). Anna kypsyä kannen alla 20 minuuttia. Lisää paprika- ja tomaattilohkot sekä punaviini. Mausta pippurilla ja anna kypsyä vielä puoli tuntia. Nosta kypsät kanapalat pois kasarista. Sekoita ranskankermaan loraus vettä sekä vähän vehnäjauhoja. Kaada seos pannulle liemen joukkoon ja sekoita. Nosta kanapalat takaisin kastikkeeseen ja kypsennä vielä muutama minuutti.
No niin, siis aika paahtunutta tästä tuli. Toisen kasarin kansi päästi höyryt ulos, kahden levyn lämmönsäätö yhtä aikaa oli aika vaativa homma ja valtavien kananrintalohkareiden liha jäi sisältä mauttomaksi.Kermaviili ei tykännyt kuumennuksesta, joten kermaisen kastikkeen sijaan saatiin punaista ja rasvaista töhnää. Reseptissä kuitenkin on potentiaalia, tähän palaan vielä.
Galuska / Nokedli eli unkarilaista tuorepastaa
400 g jauhoja
4 kananmunaa
1 tl suolaa
2 dl vettä
vettä keittämiseen
Sekoita taikinan aineet. Keitä iso kattilallinen vettä ja tiputtele taikina pieninä nokareina kiehuvaan veteen. Nokedli-nokareet ovat kypsiä kun ne nousevat pintaan, nostele reikäkauhalla kulhoon, huuhtele ja lorauta öljyä päälle.
Näiden kanssa keittiössä koettiin hilpeitä hetkiä... Löysä taikina on nimittäin tarkoitus varistaa veteen erityisen höylän tai isoreikäisen siivilän avulla, ja sellaista ei meidän keittiöstä tietenkään löytynyt. Kokeiltiin raastinta, kokeiltiin monitoimikoneen leikkuulevyä - ja päädyttiin hirmuisen sotkun jälkeen tiputtelemaan taikinaa veteen lusikalla ja sormin.
Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä. Nämä maistuivat kuulemma siltä miltä pitikin - ja nokedli-lauta on kirjattu joulun toivelistalle!
Eli tämmöistä herkkua. Jó étvágyat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti