maanantai 17. syyskuuta 2012

Krok krok


Veljen häitä vietettiin elokuussa ja lupauduin tekemään kakunkoristeen. Toiveena oli, että koristeessa olisi kaksi vastakkain seisovaa S-kirjainta, ja siitä lähti ajatus tehdä perinteinen ruotsalaistyyppinen krokaani - ei täysikokoista, vaan kakun päälle laitettava minimalli.



Reseptin etsiminen osoittautuikin aika haasteelliseksi. Blogeista löytyi kyllä kondiittoriopiskelijoiden harjoitustöiden kuvia (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta ei reseptejä... Lähimmäs pääsivät Paha kakku -blogin krokaanileivokset ja Allt om Mat -lehden krokaanikorit, ja vielä joku kolmas ohje jota en nyt löydä. Sen ainakin opin, että ainesosien suhteet sekä paistolämpötilat ja -ajat heittelivät ohjeesta toiseen varsin reippaasti, joten uskalsin sitten lopulta lähteä testailemaan.


Ja tietenkin tein sen saman mokan mitä kaikki: en heti kirjannut ainessuhteita ylös, joten ei tästä minunkaan työstäni tule ohjetta jälkipolville. Mantelimassaa hienonsin kai vähän reilun tuubillisen, ja sekoitin siihen yhden valkuaisen. Pursotin tahman kuvioiksi leivinpaperille, annoin kovettua (yön yli?) ja paistoin jonkinlaisessa matalassa lämpötilassa pitkään.


Uunissa kiemurat saivat yllättävän tummanruskean, mutta silti ihan kauniin sävyn. Etsin S-pareista parhaiten toisiaan vastaavat ja liimasin sokerisulalla vastakkain, ja kokosin koko höskän pohjalevylle.

Vasta juhlapaikalla liimailtiin kiinni sokerimassakukkaset koristeeksi.


Lopulta koko komeus oli ilmeisesti niin muhkea, että pitopalvelun väki päätti sijoittaa sen sittenkin kakun viereen eikä päälle.

Onpa nyt tämmöinenkin kokeiltu! Ihan hauskaa puuhaa tässä mittakaavassa, mutta uskon että jos yhtään isompaa meinaisi tehdä niin hermot menisi katkeilevien palasten ja ei-symmetristen osien kanssa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kärkölä URBAN / Kärkölä CAMO

Varusteleka julisti tuunauskilpailun: yltiörumasta Saksan armeijan Flecktarn-kenttäpuserosta oli tarkoitus loihtia jotain uutta ja hienoa.

Samaan aikaan toisaalla: Äiti ompeli kansallispukuunsa uutta liiviä ja autoin sovituksessa. Yhtäkkiä mieleen palasi kauan aikaa kaapissa inspiraatiota odotellut Kärkölän kansallispuku. Hame valmis, essu ja paita melkein, mutta liivi vasta kaavoina kirjekuoressa. Oikeastaan kaavoja olisi hyvä testata jollain muulla kankaalla ennen kallista kansallispukuvillaa. Hmm, Flecktarnin nurja puoli näyttää aika lailla oikeansävyiseltä vihreältä...


...eli suunnilleen tältä.

Kärkölä URBAN / Kärkälä CAMO. Kääntöliivi Kärkölän puvun kaavoilla. Toisella puolella vihreä nurjapuoli juhlakäyttöön...

...ja kun liivin kääntää, sillä voi maastoutua Saksan metsiin.

Takana oikeaoppiset körttilaskokset

joiden asettelu ei ole ihan yksinkertaista puuhaa. 



Lähemmässä tarkastelussa näkyvät kankaan aiemmat vaiheet: ratkoin taskuja sun muita merkkejä irti paidasta jokseenkin kauan. Lopulta sain osat leikattua kahdesta paidasta, joista toisesta tuli käyttöön nurjempi ja toisesta alkuperäinen oikea puoli.



Liivin toteuttaminen käännettävänä vaati vähän muutoksia ohjeeseen. Ompelujärjestys tuotti vähän päänvaivaa - halusin ommella vaatteen ennen kääntämistä mahdollisimman valmiiksi, jotta käsin ommeltavaa saumaa jäisi mahdollisimman vähän. Kätevin kohta kääntämiseen oli olkaimen kapea pää. Ongelmaksi tässä mielessä muodostuivat liivin ryhdikkäänä pitävät, etureunoihin pujotettavat liivinluut. Niiden piti olla tungettavissa siitä samasta kolosta läpi. Riittävän joustavaa ja pesunkestävää materiaalia löytyikin omasta takaa. Karkkirasian kansi oli juuri sopivan leveä kulmasta kulmaan.



Alkuperäisessä liivissä on etureunoissa erillinen nyörityslista päällikankaan alla. Nyt oikaisin ja naulasin reunoihin rouheat purjerenkaat. Liivinluut siis asettuvat purjerenkaan ja etureunataitteen väliin ja pitävät reunan ryhdikkään suorana massun päällä.



Elämäni ensimmäiset purjerenkaat, elämäni ensimmäiset liivinluut, elämäni ensimmäinen kääntövaate.



*Rummun pärinää...* Kilpailun yleisön suosikki! Suurkiitokset kaikille äänestäneille!