maanantai 27. syyskuuta 2010

Minttua ja melissaa

Ennen yöpakkasten tuloa kävin noukkimassa takapihalta talteen mintut ja sitruunamelissat. Jos on vihannessato jäänytkin vähäiseksi tänä vuonna, yrtit ovat puolestaan kukoistaneet. Kannatti kierrättää vanhat autonrenkaat!

Sitruunamelissaa tuli talteen reilu nippu. Sitä olen jotenkin tosi huonosti osannut hyödyntää - olenkohan koko kesänä poiminut vain pari lehteä koristeeksi? Nyt kaivelin kaikenlaisia juomareseptejä netistä, jospa siitä tulisi yrttiteetä keiteltyä. Vinkkejä kellään?

Minttua sen sijaan on tullut harvennettua niin ahkerasti, että lapsetkin jo huomauttelevat ettei sitä ihan joka ruokaan tarvitse laittaa... Viiden litran kulhollinen tuli kukkuroilleen, enkä edes perannut penkkiä ihan tyhjiin.

Melissan ja mintun lehdet riivin pakasterasioihin. Nippu minttua pääsi keittiön nurkkaan kuivumaan:

ja riitti siitä tukko vielä kesän viimeisiin mojitoihin.

Mangomojito
(1 annos)

½ limeä
kourallinen mintun lehtiä
1 rkl ruokosokeria
½ dl vaaleaa rommia
1 dl mango-jääteetä
1 dl vichyä
jäitä

Lohko lime lasin pohjalle. Lisää minttu ja ruokosokeri, ja hiero (esimerkiksi sähkövatkaimen vispilällä :-P) kunnes limestä irtoaa mehu. Lisää rommi, kasaa päälle reilusti jäitä ja pidennä juomaa mangoteellä ja vichyllä. Sekoittele pillinvarrella.

Toimii mainiosti myös alkoholittomana versiona ilman rommia.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Omena päivässä...

Tämän päivän omppu oli vähän keskimääräistä muhkeampi. Ukin synttäreitä juhlittiin perhepiirissä, ja minä leivoin kakun.

Jokainen leivontablogeja seuraava varmaan heti keksii mistä innoitus on saatu - Kinuskikissan omppukakusta. Toisin kuin esikuvassaan, kakussa on gluteeniton pohja ja päällä kreemi sekä marsipaani. Kokokin on puolta pienempi.

Omenakakku

4 munaa
1 dl perunajauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta

Omena-kanelihilloke:
500 g omenoita raastettuna
3/4 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 rkl sitruunamehua
½ rkl maissitärkkelystä
½ dl vettä

Vaniljakermavaahto:

1 ps vanhan ajan vaniljakastikejauhetta (Blå Band)
2 dl ruokakermaa
½ dl vettä
2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
½ dl omenateetä

Kostutus:
omenateetä

Kreemi:
125 g margariinia
2½ dl fariinisokeria
1½ dl tomusokeria
1 rkl omenateetä
1 rkl lime curdia

Koristelu:
250 g punaista marsipaania
250 g oranssia marsipaania
hieman ruskeaa ja vihreää marsipaania
pätkä vaniljarinkeliä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää siivilän läpi perunajauho-leivinjauheseos ja kääntele varovasti sekaisin. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Valitse sopivan mallinen kulho (minulla Tupperwaren Ufo). Ota taikinalevystä kulhoa ja pienempiä malleja apuna käyttäen 5 ympyrää, osan voi koota pienemmistä paloista.

Keitä omenaraastetta ja fariinisokeria sekä mausteita, kunnes omenat ovat pehmeitä. Sekoita maissitärkkelys veteen ja lisää hillokkeeseen, keitä vielä pari minuuttia. Anna jäähtyä.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta muutama desi vettä ja lisää siihen omenateetä (niitä kuivattuja omenanpaloja, joita myydään Turkissa).

Mittaa kerma ja vesi kulhoon. Lisää vaniljakastikejauhe ja vatkaa sekaisin. Jähmetä jääkaapissa noin 10 minuuttia. Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä kerma ja vaniljakastike. Liuota liivatteet tilkkaan kuumaa omenateetä ja lisää vaahtoon koko ajan vatkaten.

Vuoraa kulho muovikelmulla. Kokoa kakku kerroksittain kulhoon: alimmaksi pohjalevy, kostuta omenateellä, levitä päälle omenahilloketta ja reilu kerros vaniljavaahtoa. Toista kunnes olet käyttänyt kaiken täytteen ja pohjat. Käännä kelmun reunat päällimmäiseksi ja nosta kulho jääkaappiin ainakin kolmeksi tunniksi.

Kumoa kakku vadille ja muotoile keskelle omenamainen syvennys.

Vatkaa kreemiä varten margariini ja sokerit vaahdoksi. Lisää omenatee ja lime curd, vatkaa tasaiseksi. Levitä kreemiä peittävä kerros kakun päälle.

Kauli punaisesta ja oranssista marsipaanista parin millin paksuinen levy ja nosta kakun päälle. Muotoile vihreästä marsipaanista lehti ja paina siihen lehtiruotikuvioita omenanlehdellä tai vaikka hammastikulla. Leikkaa kannaksi pala vaikkapa vaniljarinkelistä ja päällystä se ruskealla marsipaanilla. (Huom - rinkeli ei ole gluteeniton)



Huomioita reseptistä:
- Kiitokset Kinuskikissalle ideasta sekä täytereseptistä, herkkua!
- Pienensin täytteen määrää ehkä hieman reilusti, vaniljatäytettä voisi olla enemmänkin.
- Omenateetä käytin, koska sitä sattui lojumaan kaapissa. Tilalle sopii toki vaikka omenamehu tai vesi.
- Vaniljakastikkeen voi tietysti tehdä myös maitoon - minä käytin kermaa, koska sitä oli jääkaapissa vähälaktoosisena.
- Kreemi ja marsipaani oli hyvänmakuinen mutta varsin äitelä päällyste...
- Käytin koristeluun Confetin arvonnasta saamiani marsipaaneja. Olivat erityisen hyvänmakuisia - vaikka en yleensä marsipaanista niin välitäkään.
- Vihreä massa on marsipaani-sokerimassaseosta värjättynä vihreällä ruokakaupan värillä, taitoin sävyä hitusella punaista pastaväriä sekä nokareella ruskeaa marsipaania.
- Sammakko on tehty ylijäämäpalasta, mutta Tyttö vaati että senkin on päästävä kakun päälle :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Pojalle porkkanakakkua

Poika ehdotti taas leipomista. Hellapoliisilta löytyi superyksinkertainen Hilun porkkanakakun ohje, jonka puolitimme pienempää vuokaa varten ja teimme pari muutakin pikkumuutosta.

Helppo porkkanakakku

2 munaa
3 porkkanaa raastettuna
1 dl juoksevaa margariinia
1 dl ruokosokeria
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
½ tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
ripaus suolaa

koristeluun: tomusokeria, oransseja ja vihreitä candy melts -nappeja

Vatkaa munat, porkkanaraaste ja rasva kevyesti sekaisin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kumoamista.

Koristelua varten sulata mikrossa muutama oranssi ja vihreä candy melts -nappi. Pursota leivinpaperin päälle pieniä porkkanoita ja anna niiden kovettua. Siivilöi täysin jäähtyneen kakun päälle tomusokeria ja koristele porkkanoilla.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Aurinkotekniikka

Kolmas tapa kiinnittää väri on silittää valmis ja kuivunut työ. Tämä tapa sopii erityisesti silloin, kun värin haluaa levittää siveltimellä maalaten.

Maalaamalla värjättyjä töitä voi kuvioida esimerkiksi "aurinkotekniikan" avulla - lainausmerkeissä siksi, että tekniikalla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä auringon kanssa. Kyse on siitä, että märällä maalilla suditun kankaan päälle laitetaan jotakin, joka estää kosteutta haihtumasta siitä kohdin - esimerkiksi erilaisia esineitä, lehtiä tai muovikalvon palasia. Kun muu kangas kuivuu, kostea väriliuos imeytyy esineen alta pois ja kuviokohta näkyy vaaleampana.

Eli: ensin koko kangas maalataan halutulla värillä

sitten asetetaan päälle kuviot, mahdollisimman tiiviisti kangasta vasten.

Nämä lehdet olivat kuivuneet jo vähän liian kauan ja alkoivat käpristyä irti kankaasta; paras olisi käyttää lehtiä, jotka ovat suoristuneet painon alla vaikkapa yön yli mutta ovat edelleen painavia.

Odotetaan. Kuivumista voi nopeuttaa laittamalla kankaan kuumaan auringonpaisteeseen (siitä nimi!) tai talviolosuhteissa lampun alle.

Tässä lampun alla on toinen tekniikkakokeiluni. Aurinkotekniikassa voi hyödyntää myös (karkeaa) suolaa, joka imee kosteuden ja sen mukana väriliemen pois kankaalta.

Kun kangas on täysin kuiva, poista kuviot ja silitä työ.



Muovikalvoilla saa mielikuvituksellisia ja selvärajaisia kuvioita - mallina nämä upeat kurssikaverin kissa- ja hiiri-työt.

torstai 23. syyskuuta 2010

Mikrobatiikki

Kattilavärjäys on kätevää, mutta siinä voi käyttää vain yhtä väriä kankaan pohjavärin lisäksi. Monivärinen batiikkityö onnistuu niin, että työn maalaa käsin ja kiinnittää mikrossa.

Tässä valkoinen kangas on väännetty kierteelle seuraavasti: Etsi kankaan keskikohta. Levitä kangas pöydälle ja ota keskeltä kiinni. Ala pyörittää keskustaa tasaisesti niin, että kangas kerääntyy spiraalimaiseksi kierteeksi pöydän pintaa pitkin. Solmi nippu löysälti kiinni, jottei se aukea.

Sekoita haluamasi mikrokiinnitykseen soveltuvat värit (tässä neljä sävyä Dylon Käsiväriä). Maalaa kankaan sektorit eri väreillä. Käytä reilusti väriä ja töpöttele sitä jonkin verran myös vyyhdin sisälle, valkoista jää silti varsin paljon.

Nosta vyyhti mikronkestävään kulhoon. Varmista, etteivät kankaan kulmat jää pahasti törröttämään - ne saattavat muuten kärähtää. Laita kulho mikron suojaamiseksi muovipussiin. Kuumenna 750 W, 2 minuuttia - käännä työ toisinpäin jotta väri valuu tasaisesti - kuumenna toiset 2 minuuttia.

Anna työn jäähtyä, huuhtele kylmällä vedellä ja avaa.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Väriä väriä

Tässä viimein tunnelmia viime viikonlopun värjäyskurssilta.

Vaikka kurssi oli vain päivän mittainen, siinä ehdittiin kokeilla monenlaista: maalaamista, mikrovärjäystä ja väriliemessä keittämistä; kuviointia solmubatiikilla, suolalla ja aurinkotekniikalla.

Aloitetaan keittovärjäyksestä. Meillä oli mieletön mahdollisuus käyttää jonkin paikallisen mummon jäämistöstä löytyneitä antiikkisia värejä.

"1 palk. v. 1922-1932 ja kultamitali 1935" Siis miten vanhaa tämä oikein on?!

Jos halutaan kankaaseen kuvioita, siihen voi solmia esimerkiksi solmuja

tai ommella nyppyjä

tai sen voi kietoa jonkinlaiselle rullalle tai vyyhdille.

Ajatus on, että väriliuos ei pääse ujuttautumaan solmun sisälle. Mitä isommat ja tiukemmat sidokset, sitä enemmän valkoista lopputuotoksessa.

Valmistetaan keittoliuos väripakkauksen ohjeen mukaan reilun kokoiseen käytöstä poistettuun kattilaan. Monesti liemeen laitetaan kiinnitysaineeksi esimerkiksi suolaa. Liuos kiehautetaan.

Upotetaan värjättävät kankaat liemeen ja keitetään ohjeessa määrätty aika. Kaadetaan väriliemi pois.

Tuloksena on värjäytynyt nyytti. Annetaan jäähtyä hieman, huuhdellaan runsaan juoksevan veden alla ja avataan varovasti.

Sinisestä nyytistä tuli tällainen kangas:

Pyöreän nyytin keitin oliivinvihreässä liemessä:

Ommelluista nypyistä tuli tällaiset pilkut:


Keittämällä aikaansaatua väriä ei periaatteessa tarvitse kiinnittää silittämällä, vaan keitoksen lämpö riittää. Sinänsä silittäminen ei tekisi näillekään kankaille pahaa ;)

Tietenkin retrovärejä tuli ostettua muutama pussillinen myös kotiin. Näillä värjäily on toki aikamoista arpapeliä, värit ovat hieman saattaneet elää vuosikymmenten varrella.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Syyslöytöjä


Eikö karvarousku olekin ihana? Kaunis, pehmoinen käteen ja helppo tunnistaa. Näkyy metsässä kauas ja kasvaa joka toisen puun juurella.

Rouskujen lisäksi elämäni suurin sienisato sisälsi jokusen tatin. Lapset olivat innokkaana keräysapuna. Yhdessä harmiteltiin sitä, että kärpässieniä ei sopinut kerätä mukaan - niitä olisi nimittäin ainakin riittänyt.

Rouskut pääsivät ryöppäyksen jälkeen purkkiin kerroksittain merisuolakiteiden kanssa, päällä vedellä täytetty pakastepussi painona. Näistä tulee herkkua joulupöytään.

Tatit paistoin samantien pannulle jääneessä pekoninrasvassa ja keittelin kermaiseksi muhennokseksi.

Kun hain pihalta persiljaa sienisoossiin, löysin kivan yllätyksen - raparperi oli puskenut muutaman hoikan varren vielä näin syyskesästä.

Näistä syntyi pikakiisseli, jota jatkettiin valmiilla mansikkasopalla. Maistui lapsille sieniherkkuja paremmin :)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Luumua ja omenaa

Pihalla kasvaa pari luumupuuta, jotka tuottavat verkkaiseen tahtiin pari hedelmää per vuosi. Tuottoisampi sen sijaan on kriikunapusikko, josta saa joka toinen vuosi poimia ihan kunnollisen sadon herkullisia, mutta oi niin kovin pieniä luumuja. (Puita paremmin tuntevat: onko nämä kriikunoita vai joku miniatyyriluumu?)

Luumut/kriikunat ovat suunnilleen ison viinirypäleen kokoisia - jos niistä alkaa nävertää kiviä pois, ei paljon mitään jää jäljelle. Pienen erän jaksoin askarrella pakkaseen vaikkapa leivontaa varten, mutta loput sulloin sellaisenaan pulloon.

Päälle reilusti sokeria ja pullo täyteen sherryä. Sama idea siis kuin mustaherukkaliköörissä, mutta eri juomalla. Rommiin olen näitä aiemmin säilönyt yhdessä herukoiden ja kirsikoiden kanssa, nyt kokeilen vähän miedompaa liuosta.

Täältä voi sitten kaivaa sattumia vaikka aikuisten jäätelöannosten mausteeksi ja hörpätä herkullista hedelmäjuomaa päälle.


Poimin talteen myös viimeisen sangollisen valkeita kuulaita. Olihan se ihan kiva *tässä* kohtaa muistaa, että meillä on omenan lohkomistyökalu laatikossa odottamassa. Työ sujuikin paljon joutuisammin kuin edellisen satsin kanssa.

Osan ompuista viipaloin suoraan vuokaan ja peittelin murukerroksen alle - mururesepti on suunnilleen sama kuin tässä omenapiirakassa, mutta jätin pohjan kokonaan pois. Pellillistä varten mitoitettu muruseos peitteli omput aika mukavan paksulti tavallisessa piirakkavuoassa :)

Omenapaistos

omenoita viipaleina
kanelia
inkivääriä
2 dl sokeria
1 dl ruokosokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kolmen viljan leseitä
2 dl juoksevaa margariinia

Levitä omenaviipaleet voideltuun piirasvuokaan. Ripottele päälle kanelia ja inkivääriä. Sekoita loput ainekset kulhossa ja painele muruseos omenoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes kuorrutus saa hieman väriä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Helmikorviksia

Tämän päivän vietin kangasvärien maailmassa. Kansalaisopiston kurssista lisää myöhemmin, kunhan ehdin ottaa tuotoksista kuvia päivänvalossa.

Kun tulin kurssin jälkeen hakemaan lapsia Mummun luota, siellä oli käynnissä korupaja. Innostuinhan siinä minäkin mukaan väkertämään.

Reunimmaiset korvikset Tytön suunnittelemia ja tekemiä, keskimmäiset minun.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Kalamiehelle kaveri

Viimeviikonloppuisen tillisnapsin reseptiä ei valitettavasti ole jaettavaksi, mutta laitan sen sijaan esille muutaman vaihekuvan taannoisesta fisuviinan valmistuksesta.

Otetaan 2-3 pussia fisukarkkeja. Kaadetaan ne käsikäyttöiseen silppuriin.

Väännetään ranteet hajalle heikoin tuloksin.

Otetaan järeämmät aseet käyttöön.

Saadaan vähän murusempaa, mutta vieläkin vähän turhan isoa kimpaletta.

Päädytään sähkön käyttöön. Tässä vaiheessa kaadetaan karkkien joukkoon puolen litran pullollinen kirkasta viinaa, josta on ensin kaadettu puolisen desiä kokille palkkioksi (ja jotta karkit mahtuu pulloon). Jauhetaan sekaisin kamalalla metelillä.

Kaadetaan tuotos pulloon. Ihaillaan ja käännellään ja hölskytellään pulloja silloin tällöin, kunnes karkit ovat kokonaan liuenneet (noin vuorokauden verran). Pannaan pullot pakkaseen odottamaan otollista kalareissua.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Rapu ja sen kaverit

Vuosittaiset ystäväporukan rapujuhlat vietettiin meillä eilen.

Aluksi nautittiin kuohujuomasta ja juustokekseistä. Resepti muokattu täältä.

Juustokeksit

5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g parmesanraastetta
50 g emmentalraastetta
1,5 dl juoksevaa margariinia
2 munaa
2 rkl kylmää vettä

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja juustoraasteet keskenään. Sekoita joukkoon margariini. Lisää muna ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa.

Kauli taikina noin 3–4 mm paksuksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja ota muotilla keksejä. Nosta ne varovasti pellille leivinpaperin päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes keksit saavat hieman väriä.


Seuraavaksi vuorossa oli voitaikinakannen alla tarjoiltu sienikeitto.

Kuorrutettu sienikeitto

1 l kantarelleja
2 sipulia
öljyä
1,5 l vettä
vajaa dl vehnäjauhoja
2 kasvisliemikuutiota
2 dl ruokakermaa
200 g kantarellituorejuustoa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

1,5 pkt voitaikinaa
kananmunaa

Puhdista ja paloittele sienet, silppua sipuli. Hauduta niitä öljyssä, kunnes neste haihtuu. Lisää jauhot ja vesi vähitellen, kuumenna kiehuvaksi. Lisää liemikuutio, kerma ja juusto. Anna kiehua jonkin aikaa ja mausta lopuksi reilusti suolalla, pippurilla ja persiljalla (tosin ei välttämättä kannata holauttaa keittoon koko pippurimyllyllistä, kuten minä tein kun myllyn korkki jäi käteen).

Jaa jäähtynyt keitto uuninkestäviin kuppeihin. Ota kaulitusta voitaikinasta hieman kuppia suurempia pyörylöitä. Voitele ne munalla ja koristele taikinakuvioilla. Voitele munalla myös kuppien reunat. Venytä taikinakannet kuppien päälle (kaveri on tässä hommassa kätevä apu). Paista noin 200 asteessa, kunnes kannet ovat kauniisti ruskistuneet.


Keiton jälkeen päästiin käsiksi päivän päähenkilöihin.

Ravut tarjoiltiin paahtoleivän kanssa, oheen oli tarjolla kolmea eri turkkilaiseen jugurttiin sekoitettua kastiketta (lime, tilli ja valkosipuli). Palanpainikkeeksi akvavitiä ja herkullista kotitekoista tillisnapsia.

Jälkkäriksi nautittiin superherkullista lime-juustokakkua. Tekijä saa linkittää reseptin kommentteihin, jos vain jaksaa :)

lauantai 11. syyskuuta 2010

Öisin ihan soseessa

Muutama myöhäisilta on kulunut omenasoseen parissa. Vielä on puussa poimittavaa...

Omenat lohkoiksi, kuorineen siemenineen päivineen. Lohkot isoon kattilaan. Päälle sokeria reilulla ranneliikkeellä (5 litran kattilalliseen ehkä pari desiä?) ja mukillinen vettä. Levy päälle ja telkkari samoin. Puolen tunnin päästä palataan kattilalle, heilutellaan kauhalla ja tarkistetaan että omput hajoavat. Kattila jäähtymään ja palataan hetkeksi telkkarin ääreen.

Otetaan kulho ja siivilä. Painellaan sose muutamassa erässä siivilän läpi ja heitetään kuori- ja siemenmössö kompostiin. Kaadetaan sileä sose rasiaan.

Toistetaan kunnes nukahdetaan. Varotaan, ettei levy jää yöksi päälle.

Aamulla nostellaan jäähtyneet rasiat pakkaseen ja hierotaan viipaloinnista ärtynyttä rannetta. Illalla aletaan alusta.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Happamista makeaa

Kuten omenat, myös pihlajat tuntuvat elävän kahden vuoden syklissä. Viime vuonna ei kummassakaan ollut satoa, tänä vuonna puut notkuvat.

Niinpä päätin kokeilla hyytelön tekoa. Inspiraatiota hain täältä ja täältä.

Pihlajanmarja-omenahyytelö, pieni erä

5 dl pihlajanmarjoja
reilu 5 dl omenalohkoja kuorineen ja siemenkotineen, mielellään hieman raakoja
2,5 dl vettä
noin 3,5 dl hillosokeria
4 cl konjakkia (vähempikin riittää)

Perkaa pihlajanmarjat ja pakasta ne ainakin vuorokaudeksi. Laita marjat ja omenalohkot kattilaan ja kaada vesi päälle. Keitä (sekoittamatta), kunnes omenat pehmenevät. Valuta mehu siivilän läpi. (Tässä kohti liemi oli samean kellervää ja meinasin jo kaivaa elintarvikevärit esiin, mutta ei tarvinnutkaan.)

Mittaa mehun määrä (minulla noin 4 dl). Lisää joukkoon hillosokeria hieman vähemmän kuin mehun määrä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Kokeile liemen hyytymistä tipauttamalla sitä lautaselle - jos mehu hyytyy eikä pisara valu kallistettaessa, lopeta keittäminen jottei hyytelön pektiini hajoa. Ota kattila pois liedeltä ja kaada joukkoon konjakki.

Kuori mahdollinen vaahto pois ja kaada hyytelö pieniin, desinfioituihin tölkkeihin. Kuten aina säilönnässä, purkit on hyvä täyttää piripintaan.

torstai 9. syyskuuta 2010

The Italian Job

Säiden kylmetessä alkoi pihalla rehottava basilikapuska voida hieman huonosti. Niinpä keräsin sadon talteen ennen kuin halla ehti sitä syömään.

Internetin mukaan italialaiset säilövät basilikaa öljyyn, sillä kuivaaminen tai pakastaminen ei tämän yrtin kanssa toimi. Niinpä minäkin ladoin basilikanlehdet purkkiin, ripottelin väliin merisuolaa ja lopuksi valutin purkin täyteen oliiviöljyä.

Tämän pitäisi säilyä kylmässä puolisen vuotta.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Voi kunpa jo alkaisi sataa

Kiiltävän punainen Rukan retro-sadetakki.

Kuopion Vapaakirkon kirppis, 4 euroa.
En ehkä enää koskaan käytä sateenvarjoa.