lauantai 30. tammikuuta 2010

Minttua ja mokkaa

Euroviisukisaa katsottiin meillä mokkapaloja mutustellen.

Juhlapäivän kunniaksi palat saivat erikoistujauksen suklaata ja minttua.
Koristeluideasta kiitokset Ms. Humblelle, täytereseptistä Kinuskikissalle ja alkuperäisestä mokkapalaohjeesta eskariopelleni Lillille :)


Koristekukat on muotoiltu sokerimassasta kukkamuottisetin keskikokoisella ja pienellä muotilla. Terälehtiä muotoilin grillitikun päällä. Pieni kukka ison päälle, painalletaan keskeltä vaikka kynänpäällä kiinni ja asetetaan kuivumaan foliolla vuorattuun jääpalamuottiin. Kukkaset kuivuvat valmiiksi sillä aikaa kun mokkapalat valmistuvat.

Minttuiset mokkapalat

Pohja:
3 kananmunaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
150 g margariinia
3 rkl suklaarouhetta

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet. Sulata rasva ja sekoita siihen maito. Nostele muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoja (siivilän läpi) ja rasva-maitoseosta. Sekoita lopuksi taikinaan suklaarouhe. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte:
150 g margariinia
5 dl tomusokeria
2 tl piparminttuaromia
vihreää ja sinistä elintarvikeväriä

Sulata margariini ja sekoita siihen tomusokeri. Mausta piparminttuaromilla ja värjää mintunvihreäksi. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Kuorrute:
½ pkt tomusokeria
3 rkl margariinia
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

Sulata margariini. Sekoita tomusokeri ja kaakao ja lisää ne siivilän läpi margariinin joukkoon. Lisää kahvi ja tarvittaessa tomusokeria, kunnes kuorrute on sopivaa. Levitä minttutäytteen päälle.

Koristele ennen kuorrutteen jähmettymistä vaikkapa kukkasilla. Leikkaa kuitenkin palasiksi vasta sitten, kun kuorrute ja täyte ovat kunnolla asettuneet.

Vihreä täyte vilkkui kivasti mokkakuorrutteen alta ja minttu toi kivaa uudenlaista makua vanhaan tuttuun reseptiin. Nämä oli hyviä, vaikkakaan ei yhtä edustavan siistejä kuin esikuvansa :D

perjantai 29. tammikuuta 2010

Keväinen kellohame

1. Ostetaan UFFilta pyöreä puuvillainen pöytäliina.


2. Mitataan oma lantionympärys ja jaetaan se 2π:llä eli vähän yli kuudella. Saadaan ympyrän säde.
3. Leikataan pöytäliinan keskelle oikean kokoinen ympyrä ja huolitellaan leikkuureuna siksakilla.

4. Otetaan Tädiltä saatua, kakkoslaatuista Luhta-vyötärönauhaa pätkä, joka menee venytettynä lantion yli mutta pysyy napakasti vyötäröllä.
5. Ommellaan kuminauha renkaaksi ja kiinnitetään siksakilla äsken leikatun ympyrän reunoille.

6. Nautitaan uudesta, hienosta kellohameesta ja pukeudutaan tyttömäisesti vaaleanvihreään ja kukkasiin vaikka kevääseen on vielä aikaa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Kyllä nyt kelpaa

Kamera jäi muutamaksi päiväksi miehen laukkuun, joten mielessä kytevät bloggausideat ovat jääneet sisäisiksi kipinöiksi. Tuli sentään harjoiteltua pursotuksia ystävien rakennustyömaalla - välineinä kitti ja silikonipyssy :)

Tänään poikkesin katsastamassa Confetin uuden Tuusulan-myymälän tuossa ihan nurkalla. Mukaan nappasin pari kaivattua perusvälinettä: Wiltonin tyllan ja kukkamuotteja. Nyt vaan inspiraatiota odottelemaan - välineet on vaikkapa yhtä nätteihin pikamuffinsseihin kuin Ms. Humblella.

torstai 21. tammikuuta 2010

Rahkaleivonnaisia

Tänään piti olla ompelupäivä, mutta tulikin leivontapäivä. Suolaista ja makeaa, yhteisenä nimittäjänä iso purkki maitorahkaa.

Omena-rahkamuffinit

100 g margariinia

1 ½ dl sokeria

1 muna

250g maitorahkaa

2 tl kanelia

2 tl fariinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta


omenasosetta


maustamatonta tuorejuustoa

maitorahkaa

omenasosetta

sokeria

sitruunamehua


Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Lisää seokseen rahka, mausteet ja jauhoihin sekoitettu leivinjauhe. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja jaa taikina muffinipellin koloihin.


Paseeraa omenasose siivilän läpi, jos siinä on sattumia. Pursota pitkällä, ohuella pursotinterällä sosetta muffinien sisään. Paista 200 asteessa reilut 15 minuuttia.



Sekoita kuorrute tuorejuustosta ja rahkasta (suunnilleen yhtä paljon molempia). Mausta se omenasoseella, sitruunamehulla ja sokerilla. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle. Ripottele päälle kanelia.


Muffiniohje on Jennalta ja täyteidea Marielta. Kuorrute oli oma sävellys ja perustui lähinnä siihen, että kerma oli loppu ;)


Huomioita reseptistä:

- Rahka teki taikinasta tahmeaa. Se ei mitenkään asettunut sileästi vuokiin.

- Liekö sama syy, miksi täytteen syöttäminen taikinan joukkoon oli vaikeaa. Hillo pursusi ulos pursotusreiästä eikä isoa, suuhun purskahtavaa hillosilmää syntynyt. Ehkä olisi pitänyt kokeilla täyttämistä vasta kypsiin muffineihin, tai ylipäänsä toisenlaiseen taikinaan.

- Todellakin pitää hankkia kunnon pursotin! Taas kerran tuli todettua, että Tupperin muoviräpeltimellä ei saa nättiä jälkeä.

- Hyviähän nämä silti olivat :) ja itse asiassa rouhea ulkonäkö oli ihan kiva. Ei aina tarvitse olla siloiteltua ja siistiä!


Grahamsarvet


2 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
2 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1 dl rahkaa

mozzarellaa
pestoa
kuivattua sipulia

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää suola ja sokeri sekä osa jauhoista, joihin olet sekoittanut hiivan. Sekoita tasaiseksi ja vaivaa joukkoon loput rasvasta sekä rahka. Anna kohota.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli osat ympyröiksi. Ajele taikinapyörällä kumpikin ympyrä kuuteen palaan. Laita palan leveään päähän pari nokaretta juustoa ja noin ½ tl pestoa. Ripottele päälle kuivattua sipulia. Rullaa palat sarviksi ja kohota uudelleen. Paista noin 200 asteessa reilun vartin verran.

Kohonneet sarvet voi voidella munalla ja pistellä haarukalla. Itse jätin nämä hienosteluvaiheet tällä kertaa väliin kun leivoin vain kotitarpeiksi myöhään ja väsyneenä. Sarvet rullasin myös vähän sinnepäin - muutamasta pääsikin juustoa valumaan paiston aikana pellille. Onneksi se oli hyvää niinkin :)

Taikinan ohje oli Suomi24-keskustelusta, täyte oma sävellys jääkaapin sisällöistä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Leivontablogeja ja salaisia ystäviä


Lähdinpä minäkin mukaan tähän leivontaystävärinkiin. Katsotaan miten homma toimii. Kerran kuussa siis pitäisi lähettää salaiselle ystävälle pieni leivonta-aiheinen paketti, ja saada vastalahjaksi oma yllätys.

Blogin ohjeet ja ukaasit olivat sen verran vakavamielisiä, että meinasi tämmöinen lempeämpi ihminen säikähtää... Mutta tokihan aina kun on paljon vieraita ihmisiä tekemisissä toistensa kanssa, ongelmia tulee. Hienoa että emot jaksavat pyörittää!

Tässä samalla tekee mieli mainostaa paria leivonta-aiheista blogia.


Kinuskikissan erikoisuutena ovat selkeät ohjeet ja vaihekuvat.

Toinen suosikkibloggaajani on Mansikkamäen Ebe, kakunkoristelijoiden kruunaamaton kuningatar. Esimerkiksi nämä kesäiset Tatu ja Patu ovat aivan hurmaavat!

Ulkomailta löytyy sitten jo vaikka mitä. Helpoimmin koukutun huumoripitoisiin blogeihin - vilkaiskaahan vaikka Cake Wrecksin löytämiä ammattilaisluomuksia tai Not So Humble Pie -blogin nörttikeksejä :D

maanantai 18. tammikuuta 2010

Punainen karjalainen

Sunnuntaisin on aikaa haudutella lihapatoja :) Karjalanpaistilihat saivat punaista sävyä punajuurista ja viinistä, ja samassa kattilassa kypsyi koko ateria.

Punainen lihapata

loraus öljyä
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
1 pkt karjalanpaistilihaa
5 dl vettä
3 dl punaviiniä
1 iso sipuli
6 perunaa
2 porkkanaa
2 punajuurta
2 dl vihreitä oliiveja
n. 10 mustapippuria
2 tl merisuolaa

Silppua chili ja valkosipuli. Kuori ja lohko kasvikset. Kuumenna öljy pannussa ja pyörittele siinä silputtua chiliä ja valkosipulia sekä paprikajauhetta. Kippaa mausteet pataan. Ruskista pannulla lihapalat kahdessa erässä, lisää öljyä tarvittaessa.

Lisää pataan ruskistetut lihat sekä porkkana-, sipuli- ja punajuurikuutiot. Kaada päälle vettä ja viiniä niin paljon, että kasvikset suunnilleen peittyvät. Mausta pippureilla ja suolalla. Hauduta viitisentoista minuuttia. Lisää perunat, anna kypsyä vielä ainakin 20 minuuttia. Lisää lopuksi oliivit.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Pirtsakka piirakka

Pullien lisäksi lauantai-illan pelivieraille tarjottiin keväisen värikästä katkarapupiirakkaa.

Katkarapu-sipulipiirakka

100 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
loraus vettä

2 dl juustoa (mozzarellaviipaleita silputtuna)
3 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
1 annospussi parsa-kevätsipulikeittoaineksia (Campbell)
1 punasipuli
noin 5 dl katkarapuja

Nypi rasvan joukkoon jauhot, lisää vesi ja sekoita taikinaksi. Anna levätä jääkaapissa. Silppua sipuli, sulata katkaravut ja pilko/raasta juusto. Sekoita kaikki täytteen ainekset.

Voitele piirasvuoka, painele taikina pohjalle ja kaada täyte päälle. Paista 225 asteessa 30 minuuttia.


Valmissopan ansiosta piirakka oli miellyttävän pehmeän makuinen, ja hävisi pöydästä alta aikayksikön. Eikä maistunut yhtään parsalle ;) Tosin vähän olisi voinut potkua lisätä vaikka valkopippurilla, tai jälleen kerran käyttämällä voimakkaamman makuista juustoa.

Piiraan viereen tarjolla oli keveää salaattia: lehtisalaattia, kurkkua, pakasteherneitä ja purkkiananasta.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Viisuja ja vehnästä

Koska päivälliseksi oli vain eineslihapullia ja ranskalaisia, panostettiin iltapalaan tänään euroviisukarsintojen kunniaksi vähän enemmän.


Pullaa!

Pojan taiteilemien korvapuustien lisäksi kokeilin dallaspullia. Resepti koostettu eri nettilähteistä.

Dallaspullat


2,5 dl:n pullataikina

50 g margariinia
½ dl sokeria
1 muna
125 g maitorahkaa
½ dl vaniljakreemijauhetta

Sekoita pehmeään rasvaan muut aineet. Levitä kaulitulle taikinalevylle ja rullaa kuin korvapuustit.

Nämähän maistuu ihan kaupan pullilta!


Pojan täyteresepti oli tämä:

Hillo-voisilmäpullat


1 tl mansikka-omenahilloa
nokare margariinia
½ tl sokeria

Ei ehkä kaunein pulla ikinä, mutta suloinen ohje :)


torstai 14. tammikuuta 2010

Mitäpä jos tekisimme ristipistotöitä!


Työkaveri kyseli kirjontamalleja nenäliinan nimikointiin. Muistelin, että Anoppi oli joskus antanut minun matkaani muovitaskullisen vanhannäköisiä lehtileikkeitä, jotka olin tarkemmin tutkimatta haudannut käsityökaapin pohjalle. Kävi ilmi, että aarre oli iäkkäämpi (ja kiehtovampi) kuin arvasinkaan.

Ristipistomalleja pyyhinliinoihin.
Liite lehteen "Omin Käsin" n:o 1, 1938.

Ristipistoja, sommitellut Martta Wendelin (!)
Kotiliesi heinäk II - elok. I, 1940.

Pikkutytöillekin riittävästi käsitöitä
"Pikkutytöillä on näppärät sormet, hyvät silmät ja - tavallisesti - luontainen halu käsitöiden tekoon. Pikkutytöt yrittävät myös aina tehdä kaikkea sellaista, mitä äitikin ja muut isot ihmiset tekevät. Isojen ihmisten 'käsityöt' ovat nykyisin kuitenkin sellaisia, että pikkutytöt ehkä eivät osaa niitä omin päin tehdä eikä aikuisilla ehkä ole aikaa askarrella heidän kanssaan niin paljon kuin ennen. Pikkutytöillä täytyy kuitenkin olla riittävästi työtä pitkiksi iltapuhteiksi ainakin kaikkien niiden kotityötuntien korvaukseksi, jotka vapautuminen koulutyöstä on aiheuttanut. Mitäpä jos ehdottaisimme heille ristipistotöitä! Ristipistotyö sinään on erittäin hauskaa käsityötä, sillä työn edistyminen kiihoittaa tekijää ahkeroimaan yhä enemmän, jotta näkisi, 'miltä malli näyttää' ommeltuna. Ja antaessamme ristipistotöitä pikkutytöille on hyvä myös tietää, että yksinkertaisimmat mallit, jotka on ommeltu vain yhdellä tai kahdella värillä, ovat usein kaikkein kauneimpia."
Hopeapeili - Naisten oma lehti 1940

Leikkeiden kääntöpuolelta löytyi sukkahousumainoksia, käsien hoito-ohjeita ja kuvia sota-ajan morsiamista: "Rouva Sirkka Turunen, Helsingistä, jonka kesken vihkimistilaisuutta piti hääväen kanssa siirtyä talon pommisuojaan kuulemaan vihkimäkaavan loppuosaa."

Lisäksi paketissa oli vihko, jossa oli erilaisia vanhoja koukeroisia kirjainmalleja.

Vielä kun keksisi mikä kotona tarvitsisi koristeekseen kirjontaa ;)

tiistai 12. tammikuuta 2010

Pientä vihreää

Tällainen pikkuinen suikertelee lipastolla lojuvien tavaroiden lomassa:


Pelastin pihalta murattiruukun sisälle juuri ennen kovia pakkasia. En ollut kovinkaan toiveikas kasvin selviämisen suhteen, mutta joka oksan päästä työntyy nyt kalpeita pieniä lehtiä. Kasvi kurkkii jo keittiönkin puolelle.


Olen sisätiloissa varsin kehno viherpeukalo. Hankin vain kuivuutta kestäviä lajeja, ja nekin näivettyvät vuosien saatossa, kun kastelu saattaa unohtua kuukausienkin ajaksi. Onneksi kesällä puutarha kasvaa paremmin omin voimin :)

Muratin terhakkuus innosti vilkaisemaan myös muita ruukkukasveja. Suurin osa tuntuu olevan suunnilleen hengissä. Voisiko nyt jo vaihtaa mullat, kun olisi innostusta, vai pitääkö vielä odottaa valoisampia aikoja?

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Broileri, bataatti ja basmati

Vihanneksia olisi kiva käyttää ruoanlaitossa enemmänkin, mutta ne eivät aina muille perheenjäsenille maistu eikä kokkikaan jaksa jatkuvaa kitinää ja maanittelua. Ongelma on lähinnä psykologinen: jos vihannekset jauhaa riittävän pieneksi ruoan joukkoon, ei valituksia tule :) Tämä on johtanut useisiin erilaisiin lasagne- ja piirakkakokeiluihin, ja nyt tähän iloisenväriseen pataan.


Broileri-bataattipata

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
puolikas chili
puolikas bataatti
1 kg broilerinfileitä hunajamarinadissa
½ l vettä
2 tl suolaa
1 tlk kermaviiliä

Kuori bataatti ja raasta se karkeaksi raasteeksi. Suikaloi sipuli, hienonna valkosipulinkynsi ja raasta inkivääri. Poista chilistä siemenet ja silppua. Kuumenna öljy padan pohjalla ja pyörittele siinä sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä hetken ajan. Lisää bataattiraaste ja loraus vettä. Hauduta kannen alla muutama minuutti.

Sillä välin kuutioi broilerit ja ruskista palojen pinta pannulla. Lisää broilerit pataan ja vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Mausta suolalla ja hauduta 15-20 minuuttia. Lisää lopuksi pataan kermaviili.

Maistui mainiolta basmatiriisin kanssa. Tai olisi maistunut, jos en olisi pyyhkäissyt nenääni juuri ennen ruokailua chilisillä sormilla... Ja lapsillekin kelpasi mainiosti :D


Huomioita reseptistä:
- Suolaisemman ruoan ystävän kannattaa viskata pataan lisäksi kanaliemikuutio.
- Nestemäärää voisi vähentää tai suurustaa kastikkeen jollain, nyt lientä oli varsin paljon.
- Käytin itse kevytkermaviiliä kun muuta ei kaapista löytynyt. Se kestää huonosti kuumennusta, ja rasvaisempi tuote (vaikkapa ranskankerma) antaisi varmasti täyteläisemmän maun.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Tylsän päivän juusto

Poika: "Äiti, mulla on tylsääääääää"
Minä: "No mitäs haluaisit tehdä?"
Poika: "Juustoa!"


Ei kun muotti esille ja maitoa keittämään :)

Nämä kuvat ova edellisestä, vuosi sitten jouluksi tehdystä kotijuustosta. Resepti oli kuitenkin tälläkin kerralla sama, mistä lienee internetistä löytynyt.

Kotijuusto

2 l punaista maitoa
½ l piimää
2 munaa
suolaa reilulla kädellä (1-2 tl)

Juuston tekoon tarvitset palan sideharsoa sekä puisen juustomuotin (siivilä tai huolellisesti pesty kahvinsuodatin toimivat myös). Jos käytät puista muottia, liota sitä vedessä ennen käyttöä.

Varaa juuston tekoon iso, viiden litran vetoinen kattila. Kiehauta siinä maito. Vatkaa munat kevyesti sekaisin erillisessä kulhossa ja sekoita niiden joukkoon piimä. Lorauta muna-piimäseos kuuman maidon joukkoon. Anna hautua keskilämpöisellä levyllä, tässä vaiheessa ei tarvitse sekoitella.


Noin vartin kuluttua juustoseos on puuroutunut kattilan pinnalle ja nestemäinen hera sen alla alkaa olla läpikuultavaa.

Nosta muottisi tyhjän astian päälle ja vuoraa se kostutetulla sideharsolla. Kauho juustoseosta muottiin noin sentin kerros, tasoita ja ripottele suolaa päälle. Jatka kerroksittain juustoa ja suolaa, kunnes kattilassa on jäljellä pelkkää heraa.


Taittele sideharso juuston suojaksi ja pane päälle kevyt paino (esimerkiksi pieni hillopurkki tai pakastepussi, jossa on vettä). Nosta komeus alusastioineen jääkaappiin kiinteytymään.


Kumoa juusto seuraavana päivänä lautaselle ja nosta harso pois. Nauti hyvän hillon kanssa tai esimerkiksi joululimpun viipaleen ja sienisalaatin välissä.

Hera kannattaa leipoa sämpylöiksi, se on kuulemma hyvää. Itse en huomaa maussa eroa veteen tehtyyn taikinaan, mutta ainahan on parempi käyttää hyödyksi kuin heittää pois :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Hyvin pyyhkii


Tytär sai joululahjaksi pyyhekumien askartelupaketin. Tämä oli minullekin täysin uusi tuttavuus.


Paketista löytyi muutamaa väriä pyyhekumimassaa, muotoilutyövälineitä (jotka varmaan sopivat hyvin myös sokerimassakoristeiden tekemiseen, hmm...), muottilevy sekä pieniä silmiä ja avaimenperärenkaita kiinnitettäviksi valmiisiin kumeihin. Lisäksi mukana tuli ohjevihkonen, jossa oli muutama vinkki erilaisten kumien tekoon.


Massaa pehmitetään ensin käsin ja muotoillaan sitten kuin mitä tahansa massaa. Tytär halusi tehdä kumeja muoteilla. Muotit suositeltiin laitettavaksi 20 minuutiksi pakkaseen ennen kumien irrotusta.


Massa kovetetaan uunissa, 125 asteessa 20 minuutin ajan.

Ensimmäisten testien perusteella kumit toimivat oikein hyvin ja eri värit pysyvät toisissaan kiinni. Tuotoksien pinta jäi röpelöiseksi, mutta jälkeä voi varmasti parantaa pehmittämällä massan huolellisemmin ennen muotoilua.


Massoja on paketissa melko pienet palat ja ärhäköitä värejä. Idea on kuitenkin kiva esimerkiksi koulukavereiden synttärilahjoihin. Onkohan tällaista massaa jossain irtomyynnissä?

maanantai 4. tammikuuta 2010

Kun maassa on lunta ja pakkasta

Tänä talvena on vihdoin päästy koko perhe luistelemaan. Minäkin sain luistimet, ensimmäiset aikuisiällä :)


Kodin lähellä on luisteluun ylitsevuotavan idylliset olosuhteet: Sukset jalkaan ja lumisateen halki metsän keskelle Keijusuon jäälle, pulkassa suklaakeksejä ja kuumaa kaakaota.


Uusi harrastus innosti trimmaamaan välineitä. Ompelin koko perheelle iloisen värikkäät teränsuojukset fleecetilkuista. Idea on yksinkertainen: palat mitoitetaan hieman terää pidemmiksi. Ensin siksakataan paikalleen mahdolliset koristeet, sitten ommellaan sivusaumat ja yläreunaan kuminauhakuja.


Omat suojukseni ovat harjoituskappale ja siksi simppelin yksiväriset. Miehelle tikkasin pari salamaa vauhtia tuomaan. Jotain kivaa lisää voisi noihin omiinkin vielä laittaa...


Lapset suunnittelivat omat suojuksensa itse :) Tyttärelle sporttisia vauhtiraitoja, Pojan suojuksiin tein ylimääräisen sauman pohjaan ja pujotin väliin sahalaitareunuksen.


Kyllä nyt kelpaa! Toivottavasti nättejä pakkassäitä vielä riittää, varsinkin viikonloppuisin kun jotain jaksaakin pakollisten kotitöiden lisäksi tehdä. Arkeen paluu ottaa aika lailla voimille joululoman puuhasteluviikkojen jälkeen...

lauantai 2. tammikuuta 2010

Piparitarina

Olipa kerran kaukainen maa, jossa dinosaurukset kirmailivat.


Eräänä päivänä pieni dinosaurus pakeni Tyrannosaurusta ja saapui linnan luo. Se kurkisti varovasti sisään.


Linnan pihalla oli satumainen taikapuutarha, jossa oli yhtä aikaa talvi ja kevät.


Siellä kukkivat pensaat ja joulukuuset, ja niiden lomassa vaelteli satukarhuja ja jouluporsaita.


Linnaa hallitsivat Lumikuningas ja Lumikuningatar.


Aina välillä he lähtivät ajelulle pienillä, dinosauruksenkestävillä autoillaan.


Maa oli kaunis ja vehreä. Ruusuköynnökset kukkivat ja tuoksuivat huumaavasti.


Parhaiten Lumikuningas ja Lumikuningatar kuitenkin viihtyivät omassa linnassaan.


Sen pituinen se :)