torstai 17. heinäkuuta 2014

Vasara ja nauloja

...tai ainakin kuviosaha ja polttokynä.

Koulussa tuli tehtyä ensimmäiset puutyöni ikinä sitten peruskoulun kolmannen luokan punaiseksi petsatun nopan. Siihen nähden, että lähtötaso oli aivan nolla, tuotoksista tuli oikein kivoja.

Aika pienimuotoiseksihan kurssi jäi, kun käytännössä kaikki työt piti tehdä parin lähipäivän aikana ja työvälineisiin oli ajoittain jonoa.

Polttokuviointia.

Ensin kuviot piirretään puulevyyn.

Vasta sitten sahataan pala irti kuviosahalla.


Sahalla voi tehdä myös pienestä levynpalasesta ihan oikean astian.

Tästä lähtee. Reikä on sahattu vinoon, ja vinossa kulki sahakin.

Ensin sisempää viivaa. Terävä kärki tuotti vähän haastetta.

Sitten ulompaa viivaa, niin että saadaan erikseen pohja- ja reunapala. Reunarenkaita voisi periaatteessa sahata vaikka kuinka monta, ja kasata korkeamman astian.

Palaset liimataan yhteen ja sitten viilataan (paljon).

Lopuksi vati on syytä öljytä.



Kuviosahalla syntyy myös upotus- eli intarsiakuvioita.

Tässä on kolme eriväristä viilua päällekkäin.

Vähän liian kunnianhimoinen kuvio, vähän liian ohutta viilua, vähän liian varomaton sahaaja. Kolmesta kerroksesta syntyi kaksi kukkaa ja loput meni silpuksi.

Kuviot liimattiin alustalle, ja koska tausta ammotti väleistä, levitettiin päälle tummanruskeaa akryylimaalia tilkkeeksi.

Värit höylättiin lopuksi takaisin näkyviin.

Tämmöisenkin vielä ehdin. Kuviosahalla kurveja rimanpätkään ja sitten hiotaan käteen sopivaksi

niin saadaan kankaanpainantaa varten viiriäisleimasin.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lautanauhaharjoituksia

Solmeilukurssilla pääsin myös verestämään lautanauhataitoja.


Lautanauha on vähän sukua pirtanauhalle - loimilangat pujotellaan rei'istä, pingotetaan kireälle ja kudotaan nauhaa erillisellä kuteella. Uusia viriöitä ei kuitenkaan tehdä pirtaa nostamalla ja laskemalla, vaan pyörittämällä levyjä eli lautoja, joiden kulmarei'istä loimilangat kulkevat.

Nauhan pintaan vaikuttavat paitsi loimilankojen värit ja pujottelujärjestys, myös se mistä suunnasta ne on kunkin laudan läpi laitettu ja mihin suuntaan lautoja pyöritetään.

Tekniikka on pirtanauhaa vanhempi, jo rautakautinen. Lautanauhojen maailmaan liittyy hirmuisen paljon kaikkea kiehtovaa - ja olen jo hieman liikaa siihen tutustunut että osaisin näitä omia nauhojani kovinkaan hienoina pitää...

Koepalan reunat menivät vähän vinksin vonksin.

Lautanauhasta syntyi kuitenkin uusi hihna vanhaan laukkuun.


Nauhan kuviointia voi muunnella pyörittelemällä lautoja ryhmittäin eri suuntiin. Ensikokeilu tätä tekniikkaa tuotti samasta loimesta monta eri kuviota...

...ja lopputuloksena nauhan, joka on vähän liian paksu ja leveä ja lyhyt ja räikeän värinen käytettäväksi yhtään mihinkään.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Rokkikonna

Roolipukukurssin lämmittelyharjoituksena syntyi sammakkomainen tulkinta elähtäneestä rokkikukosta.

Jukka Itkonen: Sammakko

Syvällisin jengissä,
sammakko,
on hengissä ja voi hyvin
järven pohjimmaisena,
näkinkengän vuokralaisena.

Sen elämä on iisiä.
Se laatii rokkibiisiä,
jonka levylle voi kurnuttaa,
keväällä
kun rintaa jurnuttaa.

Pahin riesa sammakon mielestä
on keväällä satakielestä:
silloin vaikka millä hinnalla
on sammakon oltava pinnalla.

Kaivautuen lietteeseen
sammakko turvautuu mietteeseen:
- Satakielen laulu ei kuulosta hyvältä.
Se ei lähde tarpeeksi syvältä.

Tarkoitus oli oikeastaan suunnitella puvustusta lapselle, mutta... no, ehkä seuraava tuotos on lapsenomaisempi...

torstai 22. toukokuuta 2014

Pirtaan sopivaa

Kuten arvelinkin, solmeilukurssin innostavinta antia olivat kuteelliset nauhat - pirralla ja laudoilla tehdyt. Pirralla aloitettiin.

Loimi luodaan sopivaan paikkaan - tai jos sellaista ei ole, niin asuntolahuoneen tuolinjalkojen ympärille.
Loimilangat järjestellään ja pistellään suunnitelman mukaisesti pirrasta läpi, kiinnitetään kireälle ja kudotaan kuten mattoa.
Ensimmäinen nauha oli niin räikeä että ihan nauratti. Tälle tuli myöhemmin käyttöä - nauha sopi täydellisesti lautapakan sitomiseen taukojen aikana.
Toisessa käytin vähän enemmän itseni näköisiä murrettuja värejä. Kuvio syntyi lastan avulla poimimalla.
Tätä oli todella kiva tehdä, ja olen lopputulokseenkin oikein tyytyväinen. Pituus vain jäi sen verran naftiksi että tästä ei ihan ole vyöksi, mur.

Muuta solmeilukurssilta: nyörejä ja makrameeta sekä narutöitä.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Merimiesten malliin

Solmeilukurssilla kokeiltiin yksinkertaisia narutöitä purjelaiva-aikojen merimiesten tapaan.

Osmanringin malli syntyy naulojen ja apupaperien avulla. Ensimmäiset kierrokset vain kieputetaan kolmen edestä-kolmen takaa...

...mutta sitten alkaa pujottelu.
Paksusta köydestä tehtyä työtä sai viimeistelläkin vähän reilummilla työvälineillä.
Sama idea, mutta ihan erilainen materiaali: turkkilainen matto ohuesta solmeilunarusta.
Tästä saisi tikun avulla hiussoljen.

Lopuksi vielä pari apinannyrkkiä: pieni massapallon päälle
ja lopusta köydestä vähän reilumpi vaikka koiranleluksi.
Lisää solmeilukurssilta: nyörejä ja makrameeta sekä pirtanauhoja

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Nyörisatoa


Keväällä käydyllä solmeilukurssilla tuli opiskeltua useampiakin tekniikoita, joilla ohuista langoista voi yhdistellä yhtä paksumpaa.

Perinteistä iskunyöriä tehtiin niin kolmella, neljällä kuin viidelläkin pohjukalla sekä vielä lisäksi hapsuversiona.
Kolme pohjukkaa
Neljä pohjukkaa
Viisi pohjukkaa
Iskuhapsun tekemiseen tarvitaan kaveri, joka kiertää hapsulankaa.

Pohjukat tarkoittavat lankalenkkejä, joita kuljetetaan toistensa läpi ja syntyvät sidokset kiristetään viemällä kädet sivulle eli iskemällä. Leena-ope tässä näyttää kuinka homma toimii.

"Kiinalainen kierrenyöri" eli kumihimo syntyy pahvisen apukiekon avulla.
Kuusi lankaa sidotaan keskeltä nippuun. Solmukohta roikotetaan painon avulla läpi pahvikiekosta, jossa on keskellä reikä ja reunoilla 24 lovea.
Langat pujotetaan kiekon loviin kaksittain, kaksi tyhjää lovea välissä. Kello yhden lanka siirretään kello viiteen...
 ...ja kello seitsemän lanka kello yhteentoista. Sitten koko kiekkoa kierretään vastapäivään ja aletaan alusta seuraavilla langoilla.
Keskelle syntyy napakkaa, pyöreää nyöriä.

Varsinaista solmeilua eli makrameetakin kokeiltiin - niin perinteisestä solmeilulangasta kuin vähän epätyypillisemmistä materiaaleista.

Samaa tekniikkaa hyödyntävät myös ystävännauhat. Vähän vähemmän 70-lukuvibaa ja enemmän peruskoulun pihameininkiä.
Vapaavalintaisena kurssityönä tein pari rannekorua paperinarusta.
Ihan valtavasti en makrameen estetiikalle lämmennyt, mutta ystävännauhojen ja muiden pikkutöiden tekeminen on kyllä koukuttavaa - työ vaan kiinni hakaneulalla housunpolveen ja solmimaan. Sopii myös työkokouksen käsityöksi: ei putoilevia puikkoja, ja valmista syntyy niin nopsasti, että vähän pidemmän kokouksen aikana tekee korut vaikka kaikille kollegoille.

Lisää solmeilukurssilta: narutöitä sekä pirtanauhoja