lauantai 19. kesäkuuta 2010

Happy Birthday to me :)


Vanhenin. Sen kunniaksi kokeilin Kinuskikissan vanilja-raparperikakkua.

Tein kakun alkuperäisen ohjeen mukaan (paitsi että korvasin vaniljajauheen 2tl:lla vanilliinisokeria), ja koska työ on varsin monivaiheinen, en ala kirjoitella mitään kopio-ohjeita tänne.

Kinuskikissa varoittelee ohjeessa, että ainoa mikä voi mennä pieleen on se, että karamellia keittää liian kauan. Minä keittelin silloin tällöin sekoitellen, mutta tuloksessa oli vikaa: sokeri ja voi pysyivät kattilassa erillisinä raitoina. Siinä vaiheessa kun vihdoin älysin vatkata ne vispilällä sekaisin, tuotos oli jo auttamatta liian kauan kypsynyttä ja kovettui hetkessä. Onneksi kovista karamellimuruista tuli hyviä koristerakeita kakun päälle :) Seuraavaa satsia vispasin energisemmin jo alusta pitäen.

Täyte oli taivaallisen hyvää, raparperi karamellissa herkullista, mutta karamelli-murotaikinapohja oli kokonaisuutena vähän turhan raskas. Ehkä kääretorttupohjalla tämä olisi vähän raikkaampi?

Pörröiset jäähyväiset

Pojan päiväkotiura on ohi. Neljän vuoden jälkeen vilkutimme jäähyväiset Aarteiden talolle.

Vaikka tätä eroa oli valmisteltu jo viikkojen ajan, ei siitä selvitty ilman kyyneliä. Eikä asiaa ole tietenkään oikein vielä edes tajuttu. Nyt kuitenkin keskitytään kesälomapuuhiin.

Upeille päiväkodin tädeille askartelimme jäähyväislahjaksi pienet pussit salaisuuksien säilyttämistä varten.

Pusseja varten valmistettiin oma huopa. Huovuttaminen olikin hauskaa ja energistä puuhaa :)

Tuloksena oli iso keltainen talja.

Taljasta leikattiin suikaleita, jotka ommeltiin pusseiksi. Myös napit huovutettiin itse.

Poika ja Tyttö viimeistelivät jokaisen pussin erilaiseksi. Sisälle sujautettiin Pojan terveiset kullekin tädille. Lahjaan liitettiin vielä kierrätysaskartelukirja lasten ja aikuisten selailtavaksi.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Raparperitoscaa ja grillivartaita

Jos olisin taiteilija, yrittäisin jäljitellä tätä:

Uskomattoman kaunis yhdistelmä herkkää vaaleanvihreää ja vahvaa punaista, ohuina suikaleina, kiemuroille kiertyneinä.

Kuorien alta paljastui hoikkia raparperinvarsia. Olen ollut laiska kitkemään raparperimaata, joten varret jäivät honteloiksi ja ohuiksi heinikon keskellä. Riittävä sato kuitenkin tälle perheelle.

Osa raparperipaloista pääsi mantelikuoren alle. Kakun tein tällä kertaa valmiista toscakakkupaketista, laitoin vain puolipaistuneen pohjataikinan päälle raparperipaloja 10 minuuttia ennen toscakuorrutteen lisäämistä, niin että raparperit ehtivät kypsyä kunnolla. On myönnettävä että olipa helpolla hyvää. Kuorrutettakin oli riittävästi, vaikka sitä etukäteen pelkäsin.

Tätä herkkua nautittiin grilliherkkujen jälkkärinä. Varrastikkuihin pujoteltiin sipulilohkoja, kesäkurpitsaa ja paprikaa sekä brassihärän palasia, joita olin marinoinut hetken seuraavanlaisessa seoksessa:

Marinadi naudanlihalle

punaviiniä
karviaishilloa
valkosipulia
merisuolaa
mustapippuria
yrttisekoitusta
oliiviöljyä paistovaiheessa päälle sudittuna

Lapset eivät ihan täysin ymmärtäneet murean lihan ja makeiksi kypsyneiden kasvisten arvoa, vaan mutustivat mieluummin nakkeja...

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Paksukaiset ohukaiset

Hieman jo vanhentunut maito kelpasi mainiosti lettutaikinaan.

Kokeilin uutta reseptiä, jossa sokeri lisätään jo taikinaan, ja vieläpä tujaus vaniljasokeriakin. Taikinasta tuli melko tukevaa, ja sokeri teki paistamisesta vähän hankalaa - tuloksena kasa paksuja, reunoista kärähtäneitä lättyjä :)

Hyvää toki. Sekä illalla kermavaahdon ja hillon kanssa

että aamupalana, sokerin kanssa rullattuna.

Koululaisen lettutaikina

1 l maitoa
4 kananmunaa
1,5 tl suolaa
2 tl sokeria
4 rkl öljyä
4 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja

Vatkaa aineet kevyesti sekaisin, jauhot viimeisenä pienissä erissä. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia ja paista öljyssä pannulla.

Alkuperäinen ohje ja paistovinkkejä täällä.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Lomille lomps

Koulusta päästiin lomille jo pari päivää sitten - tässä hieman myöhässä Tytön koulun kevätjuhlatunnelmia.

Opettajalle ojennettiin kukka kiitokseksi kahden vuoden yhteisestä työstä. Ruukun oli Tyttö itse koristellut.

Kivat koristeet oli myös koulun kevätjuhlassa. Simppeliä mutta sievää.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Aarretta etsimässä

Tytön kesäloma alkoi kaverisynttäreiden merkeissä. Juhlapöydässä oli tarjolla Marianneja...

...vaan mitä yksi niistä pitikään sisällään?

Ristisanatehtävä!

Juhlaväki ratkoi ristikon yhdessä. Avainsana: yhdeksän.

Yksi numerovihje piileskeli puutarhassa, yksi saatiin laskemalla pitkä plus- ja miinuslaskujen ketju, ja viimeinen koottiin palapelinä.

Tulokseksi saadut numerot keksittiin muuntaa aakkosiksi, ja niin löytyi aarre! Aarrekassista löytyi suklaamunia ja lakuja sekä kaikille omat hymynaamapallot, joita innostuttiin koristelemaan :)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mansikkapullaa

Kesäkuun ensimmäinen leivontaprojekti ei todellakaan osunut onnellisten tähtien alle. Minä olin työpäivän jälkeen äreä ja kiukkuinen, ja lapsetkin tavallista väsyneempiä. Mutta koska Tytön kaverisynttäreille tarvittiin pullaa, kiukku nieltiin ja alettiin vatkaamaan.

Eihän se kovin mukavasti sujunut. Tytölle ja Pojalle tuli kinaa joka työvaiheesta ja siitä, ketä sattuu ja kuka kiusaa. Äiti hoiti hermojaan lasillisella viiniä.

Hiiva oli vanhentunutta ja kaiken kruunuksi jauhot loppuivat kesken eikä kaapista löytynyt sitä varapussia, joka siellä ihan varmasti oli. Kun jauhojen puute huomattiin, oli taikina jo sitä myöten valmiiksi vatkattu. Semmoista lillua. Puuh.

Hengitin syvään, kippasin myös rasvan mukaan taikinantekeleeseen ja laitoin taikinan kohoamaan kuin mikään ei olisi vialla. Viinin takia en päässyt edes kauppaan ostamaan uutta varajauhopussia, joten ei muuta kuin kulho kainaloon ja naapuriin. Sieltä saatiin tarvittavat jauhot - tosin kakkujauhoa, mutta ei paljon haitannut tässä konkurssissa.

Kohonneeseen taikinalilluun vatkattiin reippaalla kädellä jauhoa ja pyöriteltiin Tytön kanssa pieniä voisilmäpullia. Puolesta taikinasta tehtiin pitkoja, jotka kesän kunniaksi täytettiin omena-mansikkahillolla ja pakasteesta kaivetuilla mansikanpuolikkailla.

Hyvää siitä lopulta tuli - ei kovin kuohkeaa kylläkään, ehkä ennemmin viinerimäistä?