Amerikanserkkumme tiesivät kertoa, että kun synttäreillä täytettävä vuosimäärä on sama kuin syntymäpäivän päivämäärä, niin silloin vietetään kultasynttäreitä.
Tytön Golden Birthday oli tänä vuonna, kun perjantaina 13. päivä syntynyt onnentyttö täytti 13 vuotta.
Sukulaisten kesken synttäreitä vietettiin pihaolympialaisten merkeissä. Juuri ennen juhlia päälle iskenyt ukkoskuuro esti viettämästä koko juhlia ulkona, joten herkut nautittiin sisätiloissa. Onneksi piha kuivui kuitenkin sen verran, että mölkkyä ei tarvinnut heittää olohuoneessa.
Synttärivieraille tarjottiin
voileipäkakkua kinkku-pekonitäytteellä (ruiskukista tuli kiva väripilkku koristeluun)
parmesankeksejä (jotka pysyivät koossa vain jääkaappikylminä)
sekä elämäni ensimmäistä kerroskakkua (takana pilkistää perunajauhoilla leivottu gluteeniton versio)
Pohjakerros oli neljän munan pohja, päälle paistettiin sydänvuoassa kolmen munan versio. Uuni ei jaksanut kerralla paistaa kaikkia pohjia - gluteeniton sekä iso pohja onnistuivat upeasti, mutta sydänvuoasta putkahti likilaskuinen lätty. Onneksi siitä sai leikattua pienen pyöreän palan ja reunoista kasattua toisen kerroksen.
Täytteenä oli toisessa välissä lemon curdia, mansikkaviipaleita ja rahkakermaa sekä toisessa välissä mansikka-raparperihilloa sekä diplomaattikreemiä. Täytteet olivat niin herkullisia että kulhoa nuollessa nauratti ääneen.
Koristelusuunnitelma meni ukkosen takia uusiksi. Reunoille oli tarkoitus pursottaa kermaa, mutta vatkatessa tuntui, että kerma vain vajoaa kasaan... Onneksi oli tullut hankittua vahingossa vähän liikaa sokerimassaa, joten siitä kaulittiin sitten hätävarareunukset kakun ympärille. Ei yhtä hyvää kuin kerma, mutta ainakin pysyi kasassa. Somisteena vielä Tytön itse tekemät sokerimassakukat ja -perhoset sekä nippu sitruunamelissan ja mintun lehtiä pihalta.
Niin ja ne olympialaiset? Voittajiksi selvisi tiukan taistelun jälkseen syntymäpäiväsankari-Tytön ja Kummitytön muodostama joukkue - siis kaksi 13-vuotiasta!
Pitkästä aikaa on ollut ihan tavallisina päivinä energiaa leipomiseen.
Avattu kookosmaitopurkki päätyi muffineihin.
Kookosmaitomuffinit
100g margariinia
reilu 2 dl sokeria
4 dl jauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 lime
1,5-2 dl kookosmaitoa
Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Purista limen mehu ja raasta kuori. Sekoita mehu ja kuoriraaste kookosmaitoon.
Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen kookosmaitoa ja jauhoseosta. Lusikoi taikina muffinivuokiin (12 kpl) ja paista vajaassa 200 asteessa noin 25 minuuttia.
Huomioita reseptistä:
- Ihanan pehmeitä muffineja, kookos ja lime maistuvat kivasti
- Munaton ja oikealla rasvalla toteutettuna maidoton
- Taikina ei kohoa kovin paljon, vuoat voi täyttää aika täyteen.
Tämä toinen resepti ei kyllä synny yhdessä arkipäivässä, vaan tarvitaan kaksi. Työkaverin blogista on ollut jo pitkään tarkoitus kokeilla yli-yön patonkiohjetta.
Olipa hankala olla vaivaamatta taikinaa! Sinne jääneet jauhopaakut kuitenkin ilmeisesti sulivat jossain vaiheessa, koska ei niitä lopputuotteessa näkynyt. Hyviä ja kuohkeita patonkeja. Tosin suolaa laitan ensi kerralla vielä reilumman teelusikallisen.
Ystäväni, espoolainen pastori ideoi yhdessä restonomiopiskelijoiden kanssa nimikkoleivonnaisia kirkkovuoden pyhille: pääsiäiselle, laskiaissunnuntaille, helluntaille ja adventille. Kuinka kiusallista - juhannus puuttui listasta. Tässäpä siis kieli poskessa väännettyä teologista symboliikkaa tihkuva ehdotukseni juhannuksen nimikkoleivonnaiseksi.
Yksinkertainen kääretorttupohja symboloi karua erämaata, jossa Johannes Kastaja asusteli.
Maito-mascarpone-hyytelön valkoinen väri symboloi valoa, syntien anteeksiantamista ja puhtaaksi pesemistä ja viittaa juhannuksen liturgiseen väriin.
Johanneksen työ ennakoi Jeesuksen tuloa. Leivoksessa mesiangervon hienoinen aromi tuo lupauksen jostain, mitä on tulossa myöhemmin - mesiangervo kun kukkii vasta syksymmällä. Myös mesiangervon hunajainen aromi viittaa Johannekseen, joka legendan mukaan pysyi erämaassa hengissä villihunajan voimin.
Leivonnaisen kruunaa kauden ykkösmarja mansikka, joka on saanut kasteen juhannuksen hengessä. Marinadin sitrusaromit ja mansikan kirpeys tuovat mukaan Johanneksen ärhäkkyyttä ja haastavuutta.
Hyvää ja makeaa juhannusaikaa!
Juhannusleivokset
Kääretorttupohja
4 munaa
1½ dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. (Osan jauhoista voi korvata myös perunajauholla, mutta halusin tähän enemmän rouheutta ja "kakkumaisuutta".) Kääntele jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon.
Tee leivinpaperista pellille "vuoka" nostamalla reunat metallinuppineulojen tai klemmareiden avulla ylös. Kaada taikina vuokaan ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota leivinpaperi.
Maito-mascarpone-hyytelö
5 dl maitoa
1 tl kuivattuja mesiangervon kukkia (tai korvaa vaniljatangolla)
8 liivatelehteä
500 g mascarponea
vajaa 1 dl sokeria
Kuumenna maito ja mittaa joukkoon mesiangervo. Anna hautua hetken ja nosta jäähtymään. Siivilöi. Pehmennä liivatteita kylmässä vedessä. Kuumenna uudelleen osa maidosta ja liuota siihen liivatteet. Sekoita keskenään pehmennetty mascarpone, liivate-maitoseos sekä loppu maito. Mausta sokerilla.
Tee leivinpaperista samankokoinen kehys kuin kakkupohjalle. Kaada hyytelöneste varovasti muottiin ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Marinoidut mansikat
500 g mansikoita
n. 2 rkl limoncelloa
n. ½ dl appelsiinimehua
sokeria
Puolita mansikat. Annostele päälle muut aineet ja ravista sekaisin. Anna maustua esim. seuraavaan päivään.
Kokoa leivonnaiset. Levitä kakkupohjalle ohut kerros mansikkahilloa tai lemon curdia. Irrota hyytelölevy leivinpaperikehyksestä ja kumoa tai nosta varovasti kakkulevyn päälle. (Kiiltävämpi ja tasaisempi puoli on päälläpäin, mutta levyn kippaaminen on huomattavasti helpompaa kuin ehjänä nostaminen.)
Leikkaa annospaloiksi ja nosta juuri ennen tarjoilua päälle mansikat.
Huomioita reseptistä:
- Hyvää. Mesiangervo maistui juuri sopivasti ja mansikat tasapainottivat kokonaisuutta.
- Tekninen toteutus vaatii ehkä vähän hiomista... Hyytelölevyn siirtely oli varsin hankalaa; tosin homma ehkä helpottuisi jos olisi käytössä vaikkapa irtoreunoja leivinpaperin ja peltien sijaan.
- Mansikat olivat halpoja ulkomaisia, sitrusmarinadi teki niille todella hyvää.
- Tein tällä kertaa sormin syötäväksi sopivia pikkupaloja. Myös isommat leivokset toimisivat, mutta sitten voisi yrittää tehdä paksumman kerroksen hyytelöä ja lusikoida päälle enemmänkin mansikoita.
- Päälle voisi ripotella vaikkapa mausteisia keksimuruja.
- Varo etteivät liukkaat mansikat lipsahda syödessä syliin!
Tässä vielä vähän ammattimaisemmat tekijät helluntain leivonnaisen kimpussa:
Ihanan naisen ihaniin vauvabileisiin ihana masukakku. Jo jokin aika sitten tehty ja syöty, joten tämä menee vähän muisteluksi.
Kakkupohjat on paistettu Ikean metallikulhoissa. Sulatin taikinaan reippaasti valkosuklaata jonkun suklaisen kakkupohjan ohjeen mukaisesti - olisiko ollut tämä tai tämä? Vaihdoin suklaan valkoiseen, jätin kaakaojauheen pois ja laitoin vähän reippaammin jauhoja (kaakaohan imee kosteutta).
Väleihin liivatteella jähmetettyä kerma-rahka-kirsikkatäytettä (kesän kirsikat pakastettuna sokeriliemessä). Olisiko ollut vielä lemon curdia lisäksi väleissä ja päällä?
Päälle - muistaakseni marsipaanin ja mansikanmakuisen sokerimassan sekoitusta. Ihonväristä tuli hieman eksoottinen, mutta onhan noissa bikineissä ja kukissakin hieman tico tico -henkeä. Liivit kuvioin kaulimalla värjätyn massan pintaan strösseliä. Vähän jäi masu muhkuraiseksi.
Suklainen kakkupohja oli tosi herkullista - ja tosi jämäkkää ja riittoisaa. Täytteessä voi olla reippaasti makua, tai sitten tämän voisi tarjoilla kahvikakkuna vaikka alkoholikostutuksella.
Pohjana oli suoraan irtopohjavuoan pohjalle paistettu piparilevy - muuten hyvä idea, mutta pohja tarttui varsin tiukasti leivinpaperiin kiinni. Reunat koristeltiin piparitangoilla, joiden piteleminen paikallaan ennen täytteen kaatamista vaati muutaman käsiparin... Mutta lopputulos oli superherkkua.
Vuosi vaihdettiin rennosti kotona oman perheen kesken, mutustellen piparilaivaa
ja paistellen minilettuja.
Nurkasta löytyi Isomummun vanha leluvalurautapannu, joka piti todistaa käyttökelpoiseksi. Muovipussista pursottamalla taikinaa meni yllättävän vähän paistolevylle asti...
Lopuksi maisteltiin mokkapalapiirakkaa vienolla lakritsinmaulla - sekoitin kuorrutteeseen kunnon lorauksen kaupan lakritsikastiketta.Erinomainen idea.
Herranen aika, äkkiä nyt jotain vieraita, kakku jo odottaa!
Täytteenä kermavaahtoa + rahkaa sekä sokeriliemeen säilöttyjä oman pihan hapankirsikoita. Päälle vielä suklaata kuorimaveitsellä ja se olikin sitten siinä, viisi minuuttia ja kakku oli pöydässä.
Tämä kummajainen toivotti vieraat tervetulleiksi 11-vuotiaiden ihan itse järjestämiin halloween-juhliin. Juhlia valmisteltiin hartaudella viikkokausia - eikä turhaan, kaikki sujui oikein mainiosti.
Äiti ei saanut osallistua juhlamenoihin lainkaan, mitä nyt kävin pimeässä räpsimässä vähän kuvia tarjoomuksista.
Kakkutikkari-kummituksia
Suolisalaattia
Nakkisormia
Hirviö hirmuisine hiuksineen
Ärtsyn värisiä vaniljamuffineja
Ja aamupalaksi vielä itse leivottuja sämpylöitä ja valkosuklaa-croissantteja.
Juhlien ohjelmaan kuului mm. labyrinttia takapihalla tunnustelu- ja hajutehtävineen, kauhutarinoiden kertomista sekä halloween-teemaista improvisaatioteatteria. Pukeutuminen ja koristelu oli tietysti myös asiaankuuluvaa, vaikka kamera ei niitä nyt tullutkaan ikuistaneeksi.
Viikon ruhtinaallinen syysloma korkattiin pienellä syksynvärikkäällä täytekakulla.
Kahden munan sienikakkupohja, täytteenä omenasosetta sekä valmista kermarahkaa maustettuna inkiväärillä ja kanelilla. Päällinen sitruunan- ja appelsiininmakuista sokerimassaa - ei ihan lempparia, mutta itse asiassa sopi ihan hyvin miedonmakuisen kakun piristeeksi.
Veljen häitä vietettiin elokuussa ja lupauduin tekemään kakunkoristeen. Toiveena oli, että koristeessa olisi kaksi vastakkain seisovaa S-kirjainta, ja siitä lähti ajatus tehdä perinteinen ruotsalaistyyppinen krokaani - ei täysikokoista, vaan kakun päälle laitettava minimalli.
Reseptin etsiminen osoittautuikin aika haasteelliseksi. Blogeista löytyi kyllä kondiittoriopiskelijoiden harjoitustöiden kuvia (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta ei reseptejä... Lähimmäs pääsivät Paha kakku -blogin krokaanileivokset ja Allt om Mat -lehden krokaanikorit, ja vielä joku kolmas ohje jota en nyt löydä. Sen ainakin opin, että ainesosien suhteet sekä paistolämpötilat ja -ajat heittelivät ohjeesta toiseen varsin reippaasti, joten uskalsin sitten lopulta lähteä testailemaan.
Ja tietenkin tein sen saman mokan mitä kaikki: en heti kirjannut ainessuhteita ylös, joten ei tästä minunkaan työstäni tule ohjetta jälkipolville. Mantelimassaa hienonsin kai vähän reilun tuubillisen, ja sekoitin siihen yhden valkuaisen. Pursotin tahman kuvioiksi leivinpaperille, annoin kovettua (yön yli?) ja paistoin jonkinlaisessa matalassa lämpötilassa pitkään.
Uunissa kiemurat saivat yllättävän tummanruskean, mutta silti ihan kauniin sävyn. Etsin S-pareista parhaiten toisiaan vastaavat ja liimasin sokerisulalla vastakkain, ja kokosin koko höskän pohjalevylle.
Vasta juhlapaikalla liimailtiin kiinni sokerimassakukkaset koristeeksi.
Lopulta koko komeus oli ilmeisesti niin muhkea, että pitopalvelun väki päätti sijoittaa sen sittenkin kakun viereen eikä päälle.
Onpa nyt tämmöinenkin kokeiltu! Ihan hauskaa puuhaa tässä mittakaavassa, mutta uskon että jos yhtään isompaa meinaisi tehdä niin hermot menisi katkeilevien palasten ja ei-symmetristen osien kanssa.
Tähän kerrosherkkuun toimi inspiraationa yksinkertaisesti se, että mansikoita ja limettejä sekä pakkasessa olevia viimevuotisia mustikoita piti saada upotetuksi jonnekin. Ei pöllömpi ratkaisu, tästä muhkeankokoisesta kakusta riitti herkuteltavaa moneen tilaisuuteen.
Inspiraatiota on saatu Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakusta, mutta reseptin viimeistely on ihan oma.
Kolmen kerroksen juustokakku
1 pötkö mustikkatäytteisiä kaurakeksejä (Kaurakas)
n. 75 g margariinia
Murskaa kaurakeksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele muruseos päälle. Nosta jääkaappiin. Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto ja jugurtti.
Halutessasi vuoraa vuoan reunat reunakalvoilla. Minä leikkasin tätä varten omani vanhasta muovitaskusta ja asettelin kolme suikaletta pystyyn pohjan ja reunan saumakohdasta ylöspäin. Ei reunasta silti mitenkään supersiisti tullut ja kakku piti irrottaa veitsen avulla reunakalvoista - mutta ei sentään tarvinnut sohia veitsellä vuokaa.
Laita ensimmäisen täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Muussaa mustikat. Kuumenna pieni määrä marjasurvosta kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Ota kolmasosa täytevaahdosta ja sekoita siihen mustikkasose, mausta sokerilla makusi mukaan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja nosta takaisin kylmään.
Noin puolen tunnin kuluttua täyte on sen verran jähmettynyt, että voit saman mallin mukaan tehdä toisen täytteen ja kaataa/nostella sen varovaisesti ensimmäisen päälle. Vielä puoli tuntia kylmässä ja kolmas kerros saman mallin mukaan - tosin limetäyte vaatii enemmän sokeria. Anna jähmettyä rauhassa, mielellään yön yli. Irrota ensin irtopohjavuoan reunat, sitten reunakalvot.
Lohko ensin isot palat heti herkuteltaviksi, vie puoli kakkua Ihanien Ystävien kanssa syötäväksi ja nauti viimeinen vartti Äidin ja Isän kanssa seuraavana päivänä.
Huomioita reseptistä:
- maut pelasivat hyvin yhteen, mustikkakeksit vahvistivat sopivasti mietoa mustikkatäytettä
- liivatteen määrä oli sopiva, mutta seuraavana päivänä mustikkatäyte alkoi vettyä; veikkaan, että täytteen sekaan jääneet kokonaiset / puolikkaat marjat olivat syyllisiä. Ensi kerralla sose siivilän läpi.
- reunakalvot toimivat hyvin ja pesin ne odottelemaan seuraavaa käyttöä.
- syötävät kukat kakun päällä oli ässäratkaisu - en ehkä enää ikinä tee marsipaanikukkia. Siis ainakaan kesällä...
Villiyrttivillitys
pahenee. Yrttikirjassa hehkutettiin myös mesiangervon monipuolisia
käyttömahdollisuuksia. Ja kas - kasvi, jota en ole koskaan ennen
mitenkään rekisteröinyt, rehottaakin nyt joka tienvarressa. Peräti
keskellä kotipihaakin.
Lähdin mesimetsälle ja
varustauduin pitkään pyöräilyyn, jotta välttyisin poimimasta kasveja
ihan moottoritien laidalta. Vaan reippaankokoinen mesiangervokasvusto
löytyikin heti naapuripellon reunasta!
Varret
saksilla poikki ja kotiin. Nämä menevät kuivatettaviksi, ja sitten
kukkia rapsutellaan ruokiin kuin vaniljaa ikään. Aromissa on mantelia,
hunajaa, toffeeta, vaniljaa... Maista itse! Tuore kukka maistuu alkuun
vähän rikkaruoholta, mutta jälkimaku paljastaa hienon aromin.
Kuivaamalla mesiangervon maun saa paremmin esiin.
Muun hyvän lisäksi mesiangervolla on lääkinnällistä tehoa:
luonnon aspiriinin pitäisi tehota niin flunssaan kuin päänsärkyynkin.
Tosin tästä samasta syystä angervoa ei pitäisi ihan yhtenään rouskuttaa,
ja aspiriiniallergikon ei ollenkaan.
Eihän kärsivällisyys tietenkään ihan siihen riittänyt
että kaikki kukat olisi laitettu odottamaan kuivumista. Tänään
poimituista mustikoista syntyi nopea piirakka, ja sen kylkeen
mesiangervoilla sävytetty kastike.
Piirakkaan sovelsin raparperipiirakan ohjetta, ja kastiketta varten tavallista vaniljakastikkeen reseptiä.
Sekoita
sokeri ja muna, lisää jogurtti, öljy ja lopuksi keskenään sekoitetut
kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun, pienehköön piirakkavuokaan.
Kierittele mustikat tomusokerissa ja ripottele taikinan päälle. Paista
200 asteessa 20 minuuttia.
Mesiangervokastike
pieni oksa tuoretta mesiangervon kukintoa (ei koko kukinto)
4 dl maitoa
1 muna
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
Vatkaa kattilassa sekaisin kylmä maito, muna ja perunajauhot.
Heitä joukkoon mesiangervon oksa. Kuumenna miedolla lämmöllä
(vesihauteessa tai pari kolikkoa lieden ja kattilan välissä) koko ajan
sekoittaen, kunnes kastike pulpahtaa. Nosta kattila kylmään veteen ja
sekoittele silloin tällöin, kunnes soosi on jäähtynyt. Poista
mesiangervo.
Kastikkeeseen tuli vähän punertava sävy, liekö johtunut
angervosta vai laktoosittomasta maidosta? Maussa mesiangervo olisi
voinut tulla läpi vahvemminkin, mutta toisaalta ehkä uuteen aromiin on
kivempi totutella vähitellen.
