maanantai 28. lokakuuta 2013

Koruja langasta ja levystä

Metallityön kurssi oli todellinen itsensä voittamisen kokemus. Jälkikäteen tuntuu oikein kivalta, että on opetellut juottamista ja valssaamista ja hehkuttamista ja syövyttämistä, mutta kurssin kestäessä meinasi tulla kiukku useampaankin kertaan.

Kiukun keskeltä syntyi tällaisia luomuksia:

Pihlajateemainen korusarja kuparista

Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa sarjatuotantoon sopiva syksyteemainen korusarja, johon liittyy jokin mietelause tai ajatus. Pihlaja valikoitui heti korusarjani aiheeksi, ja korujen oheen sopi Eino Leinon runon alku

Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhä on kukka pihlajassa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Kuparilevyyn on valssattu kuvio ja muoto aidosta pihlajanlehdestä. Marjoina koruissa karneolit.

Riipus hopealangasta ja niinestä

 Metallilangan kanssa oli aavistuksen verran luontevampaa työskennellä kuin metallilevyn.

Hopealangasta syntyi kehys niinipunonnalle.


Kulmiin taivuttelin helmet.

Renkaat syntyvät tällaisesta kiemurasta.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Minun mustekalani

Miten minä synnyin?

No näin:
Otetaan pala kanaverkkoa. Käännellään ja väännellään. Leikataan lovia ja taivutellaan lankoja pihdeillä.

Otetaan kaksi melkein-mutta-ei-ihan-samankokoista palloa ja päällystetään kontaktimuovilla.

Päällystetään ensin liisteriin kastetulla sanomalehtipaperilla. Kuivatetaan. Pallot päällystetään puoliksi ja kuivuneet puolipallot asetellaan aistikkaasti paikoilleen. Taputellaan koko jutun päälle paksuhko kerros ruispuuro-ekovilla-erikeeper-massaa. Kuivatetaan taas.

Pohjapuolelle suditaan liisteriä ja servettisilppua.

Maalataan ja lakataan.

Saadaan uusi ystävä.

Siirtoa ja sulatusta

Poika otti partioretkellä hienoja luontokuvia:
Luovan askartelun kurssilla kokeiltiin kuvansiirtoa ja muovipussinsulatusta, ja näistä kuvista tuli hieno lähtökohta työlle.

 

Kuvansiirto kankaalle



Kuvat tulostetaan peilikuvina. Kuvan kontrastia olisi ehkä kannattanut lisätä ennen tulostusta. Kuva-alue rajataan teipillä.


Siirtoaine sivellään paksuksi, tasaiseksi kerrokseksi kuvatulosteen pinnalle.


Kuva laitetaan naamapuoli alaspäin kankaalle ja painetaan kiinni esimerkiksi pullolla pyöritellen.


Aineen annetaan kuivua ohjeiden mukaan. Lopuksi kuva kostutetaan vedellä ja hierotaan kuvasta paperipinta pois varovasti.

Muovipussinsulatus


Muovipussinsulatusta harjoiteltiin kotona lasten kanssa. Pusseista leikataan halutunkokoisia palasia, jotka asetellaan päällekkäin.

Kerroksia voi olla monta - kahdesta tuli jämäkkää mutta ompelukoneella ommeltavaa pintaa, usemmalla kerroksella vielä tanakampaa. Eri muovityypit käyttäytyvät eri tavalla, joten lopputulosta ei oikein voi ennustaa.


Pussikerrokset asetellaan leivinpapereiden väliin ja aletaan varovasti lämmittää silitysraudalla. Ensin yhden pisteen lämmöllä ja jos se ei tehoa, niin sitten vähän kerrallaan lämpoä lisää.

Pussit sulavat vähän ryppyiseksi pinnaksi, joka saattaa olla tasaisen levymäinen tai sitten epätasaisen muhkurainen...

Tasaiseksi onnistunutta osuutta voi sitten käyttää vaikka tämmöisen meikkipussin vuoraamiseen. Tänne sujahtavat kätevästi hammasharja ja deodorantti kouluviikonloppujen yöpymisreissuilla.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Mainion makuista leipää

Perussämpyläreseptiin tuli keksittyä sen verran kiva twisti, että sietää tulla jaetuksi täälläkin. Alkuperäinen resepti ja koristeluidea on Kodin kuvalehden reseptikirjasta Kodin parhaat leivät, mutta mausteita tuli lisäiltyä ihan omasta päästä.

Monen maun oliivileipäset


 2,5 dl vettä
n. 2 rkl sitruunalla maustettua oliiviöljyä + lisää voiteluun
n. 1 rkl hunajaa
1 tl sitruunasuolaa
1 tl Provencen yrttisekoitusta
1 tl kuivattua valkosipulia rouheena
1 pussi kuivahiivaa
3 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
kalamata-oliiveja

Sekoita 45-asteiseen veteen öljy ja huhmaressa hienonnetut mausteet. Sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin ja vispaa taikinaan. Alusta valmiiksi vehnäjauhoilla.

Anna kohota, leivo litteiksi leipäsiksi. Painele leipiin kuoppia. Voitele leivät sitruunaöljyllä ja painele kuoppiin oliivit. Paista kohonneet leivät 225 asteessa 15 minuuttia.

Huomioita reseptistä:
- Herkullisia, kiva yhdistelmä erilaisia makuja. Sitruuna maistui jännästi vasta toisella herkuttelukerralla.
- Leipomista aloittaessa suunnittelin, että silppuaisin oliiveja myös taikinan joukkoon. Jostain syystä suunnitelma jäi toteuttamatta. Se onkin ainoa asia mikä harmittaa, ensi kerralla sitten oliivisilppua joukkoon.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kauheaa ja vielä kauheampaa

Päivää.

Lasten kanssa askarreltiin koekappaleita koulun kauhunukketyöpajaa varten.

Tyttö otti käsittelyyn vanhan barbien, Poika pehmopandan


ja minä maailman mauttomimman pehmolelun.


Sinisestä koirasta tuli luurankoritarin lentävä ratsu, kun taas panda ja barbi ovat tainneet ottaa aika verisesti yhteen...

Lapset innostuivat tästä hurjasti. "Äiti, onko meillä isompia ruuveja?" "Mihin mä voisin vielä laittaa verta?"

Entä koulussa sitten? No vielä hurjempaa...

  


Hirmuista halloweenia!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Poimintaa, polkusia, palttinaa

"Muutamien yksityisten naisten toimesta pannaan näinä päivinä toimeen käsityökoulu, jossa nuorille tytöille opetetaan kaikenlaista käsityötä, pääasiassa liinavaatteiden ja hameiden ompelua." - Hämeen Sanomat 20.3.1885


Jo perustamista seuraavana vuonna Wetterhoffin tyttökoulussa aloitettiin kudonnan opetus, josta koulu on parhaiten tunnettu. Monivaiheisen historian kautta koulun perintöä jatkaa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu. Aika innoissani suuntasin kudonnan kurssille, koska tämä taito on jostain ihmeen syystä jäänyt aiemmin opettelematta.

Esityöt

Vaikka tavallaan tiesinkin, että valmistelutyöt (kankaan rakentaminen) vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin itse kutominen, niin silti työvaiheiden määrä yllätti.

Opetus 1: Varaa tähän viikko.

Ensin lasketaan menekkiä. Loimen ja kuteen tarve pitää arvioida tarkkaan kutistumisvaroineen, koska varsinkaan loimen suhteen suunnitelmia ei pysty kovin helposti muuttamaan.


Varsinainen työ aloitetaan mittaamalla loimilangat yhtä pitkiksi (loimen luominen). Se tapahtuu kieputtamalla lankoja pyörivän luomapuuhäkkyrän ympäri, tai kotioloissa juoksemalla langanpään kanssa huoneen päästä toiseen. Loimilankojen päihin tehdään ristiinrastiin tiuhta, josta tulee myöhemmissä vaiheissa kutojan paras ystävä.


Tiuhdan avulla langat saa nimittäin pysymään järjestyksessä, kun ne nostetaan puihin. Lankojen toinen pää kiinnitetään puuriman (varpa) avulla kangaspuiden toisella puolella olevaan kankaaseen ja langat levitetään suunnitellulle leveydelle kampamaisen käärinpirran avulla.


Kaveri roikkuu loimilangoissa puiden toisella puolen, kun toinen kääntää tukin kampea niin että langat  kiertyvät tasaisesti tukille.



Seuraavaksi langat niisitään eli pujotellaan ohjeen mukaisesti silmukoihin (niisiin), jotka ylä- ja alapäästään on kiinnitetty rimapareihin (niisivarsi). Tässä kohti pitää jo tietää, millaista kangasta haluaa kutoa, koska se vaikuttaa siihen mistä silmukasta mikäkin lanka pujotetaan läpi.

Opetus 2: Niisiminen vaatii hermoja ja virkkuukoukkua.

Langat pujotetaan vielä läpi tiuhemmasta pirrasta, joka pitää ne sopivalla leveydellä myös puiden toisella puolella. Langat sidotaan kiinni toisen pään tukissa olevaan kankaaseen (alkusolmut).


Sitten kangaspuiden toimintaa pyörittävät narut solmitaan kiinni (ylä- ja alasidonta). Riippuen halutusta kankaan pinnasta (sidos) sidotaan narut niisivarsista eri järjestyksessä kangaspuiden alla oleviin polkusiin.


No mutta sitten jo kudotaan!

Opetus 3: Ei kudota vielä, vaan selvitellään vielä hyvän aikaa niisintävirheitä ja säädetään sidontojen kireyttä.

Kudetta kieputetaan sukkulaan, painetaan jalalla polkunen alas niin että toiset langat nousevat ylös ja toiset painuvat alas (viriö), ja sukkula heitetään lankojen välistä toiselle puolen kangasta.



Kude vedetään paikalleen vetäisemällä kutojaa kohti vipumainen luha johon pirta on kiinnitetty. Vetäisyssä käytettävä voima riippuu siitä ollaanko tekemässä napakkaa räsymattoa vai herkkää huivikangasta. Sitten painetaan seuraavalla polkusella uusi viriö ja heitetään uusi kude.



Kun työ halutaan irrottaa, leikataan loimilangat varovasti poikki keskeltä lähtien ja solmitaan kankaan reunaan.

Opetus 4: Tuntuu pelottavammalta kuin onkaan.

Koetilkut


Kurssityöt aloitettiin harjoitustilkuilla ja materiaalikokeiluilla. Kokeiluloimessa oli puolet loimesta valkoista ja puolet mustaa kalalankaa, jolloin näkyi hyvin loimen värin vaikutus lopputulokseen.

Tällaista jälkeä tuli kengännauhoista

ja tällaista niinestä.

Tässä on käytetty kaapista löytynyttä tekonahkanauhaa.

Kokeilin myös pitsin poimimista lastan avulla.
Tässä kalalankapitsiä

ja tässä sama vihreästä villalangasta. Alareunassa myös hieman helmipoimintaa.

Opetus 5: pitsin tekeminen on ihanaa.

Koska varsinaiseksi työksi oli tulossa räsymattoja, kokeilin myös matonkuteella työskentelyä

ja erilaisia tapoja raitojen toteuttamiseen sekä hapsujen solmintaa.

Varsinainen työ


Oma kurssityöni ei ollut kovin kunnianhimoinen (ainakaan kurssikavereihin verrattuna...). Tarkoitus oli tehdä vessaan uusi matto. Kudetarpeita toin Äidin matonkudetehtaalta.

Koska suunnittelemani matto oli niin pieni, päätettiin että teen kaksi erilaista. Ensimmäinen harjoitusmatto oli kasarisävyinen: mustaa trikookankaan hulpiota ja välissä värikkäitä raitoja. Hulpiokude oli niin paksua, että käytin väriraidoissa kaksinkertaista kudetta. 

Sidoksena oli tasavaltainen toimikas, joka tekee pintaan 90 asteen kulmassa kulkevan vinoviivan. Leikittelin myös kärkitoimikkaalla - vaihdoin poljentasuuntaa aina väriraidan vaihtuessa. Suunnittelin raitajärjestyksen etukäteen, mutta en raitojen leveyksiä kovin tarkasti, vaan vaihdoin väriä kudekerän loppuessa.

Kun tämä matto oli kunnialla valmis, pääsin vessamaton kimppuun. Tämän värityksen suunnittelin varsin tarkasti ja punnitsin erivärisiä kudekeriä. Vähän jännitti joidenkin värien riittävyys, mutta lopulta jouduin heittämään ainoastaan yhden kuteen erivärisenä kuin olin suunnitellut, ja muutos osui sellaiseen kohtaan ettei sitä matosta edes huomaa. (Vai huomaatko? Kuva valmiista matosta tekstin lopussa...)

Tämän maton sidoksena oli yksinkertainen palttina, mutta käytin koko työn ajan kolmea eriväristä kudetta, joten pinnasta tuli elävä. Lisäksi tein muutamia efektiraitoja poimimalla.

Kun matot olivat valmiit ja irti puista, oli jäljellä enää vähän kuteenpäiden siistimistä saksilla sekä loimien sitominen hapsuiksi.


Toiseen mattoon sidoin hapsujen sekaan myös kuteen pätkiä, ja hapsuista tulikin tosi hauskat ja pehmeät.

Tällaiset niistä tuli!

Opetus 6: Maton kutominen on kivaa ja helppoa.