keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Vierasvara

Herranen aika, äkkiä nyt jotain vieraita, kakku jo odottaa!
Täytteenä kermavaahtoa + rahkaa sekä sokeriliemeen säilöttyjä oman pihan hapankirsikoita. Päälle vielä suklaata kuorimaveitsellä ja se olikin sitten siinä, viisi minuuttia ja kakku oli pöydässä.

Ja löytyihän lopulta niitä vieraitakin :)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kummituksia ja kavereita

Pöö.

Tämä kummajainen toivotti vieraat tervetulleiksi 11-vuotiaiden ihan itse järjestämiin halloween-juhliin. Juhlia valmisteltiin hartaudella viikkokausia - eikä turhaan, kaikki sujui oikein mainiosti.

Äiti ei saanut osallistua juhlamenoihin lainkaan, mitä nyt kävin pimeässä räpsimässä vähän kuvia tarjoomuksista.

Kakkutikkari-kummituksia

Suolisalaattia

Nakkisormia

Hirviö hirmuisine hiuksineen

Ärtsyn värisiä vaniljamuffineja

Ja aamupalaksi vielä itse leivottuja sämpylöitä ja valkosuklaa-croissantteja.
Juhlien ohjelmaan kuului mm. labyrinttia takapihalla tunnustelu- ja hajutehtävineen, kauhutarinoiden kertomista sekä halloween-teemaista improvisaatioteatteria. Pukeutuminen ja koristelu oli tietysti myös asiaankuuluvaa, vaikka kamera ei niitä nyt tullutkaan ikuistaneeksi.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Etuoikeus

Minä voin astua ovesta ulos metsään. Voin valita polun, jossa en ole koskaan käynyt. Voin spurtata juoksuun ja hyppiä kantojen yli - tai kävellä syvään hengitellen tai maata kalliolla ja tuijottaa taivasta. On kestävät kengät, riittävän ehjä selkä ja kotona hyvin pärjäävät lapset. Kamerakin vielä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Niin hyvää ettei kuvatuksi saa

Lasten kanssa listasimme syyslomatoiveita, ja yksi yhteinen oli tämä: laitetaan jotain hienoa ruokaa MasterChef-tyyliin. Niinpä tänään kutsuttiin ystäviä kylään ja tarjottiin viiden ruokalajin menyy:

Etanoita valkosipulivoissa
Chapataa
~~
Surimiravioleja sitruuna-voikastikkeessa
~~
Ankan rintafileitä madeirakastikkeella
Ruusukaalinlehtiä ja pinjansiemeniä
Appelsiinilla maustettu porkkanapyree
~~
Lajitelma juustoja, hilloja ja keksejä
~~
Suklaamousse, pensasmustikoita ja mesiangervo-päärynäkompottia
Suklaamokka

Kuvia ei tullut napattua, mutta eipä niistä maut välittyisikään. Kaikki oli kuitenkin niin herkkua että itsekin kehtaan kehua.

Etanat ostettiin valmispakasteina, koska kaupasta ei löytynyt tyhjiä kuoria. Pakastetut ja valmiiksi täytetyt etanat aseteltiin merisuolapedille, jossa ne pysyivät siististi pystyssä paiston ajan.

Surimiraviolit
400 g durum-jauhoja
4 kananmunaa
n. ½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
loraus vettä

täyte:
1 rasia surimipaloja
1 prk ricotta-juustoa
1 salottisipuli
suolaa, valkopippuria
tuoretta kirveliä
sitruunamehua

kastike:
50 g voita
1 sitruunan kuori raastettuna
½ sitruunan mehu
suolaa, pippuria
raviolien keitinvettä

Tee jauhoista keko ja kaiva siihen kuoppa. Kippaa kuoppaan kananmunat, suola ja öljy. Nypi sekaisin, lisää tarvittaessa pieni loraus vettä mutta muista, että taikina tuntuu ensi alkuun kuivalta. Vaivaa sitä kunnes taikinasta muodostuu pallo. Anna sen huilata kylmässä.

Hienonna surimi ja sipuli, sekoita juuston joukkoon ja mausta.

Kauli taikina ohueksi levyksi. Laita täytettä nokareina ja painele niiden välistä tyynyt kiinni. Voitele saumakohdat munalla.

Sulata kastikkeen voi ja mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla.

Keitä raviolit suolalla maustetussa vedessä muutama tyyny kerrallaan, kunnes ne nousevat pinnalle. Nosta kastikkeen joukkoon muutama ruokalusikallinen keitinvettä. Nosta raviolit reikäkauhalla kastikekattilaan ja pyöräytä kastikkeen joukkoon, nosta tarjolle.

Ankan rintafileet paistettiin Hesarin ohjeen mukaan. Kastikkeessa osa punaviinistä korvattiin madeiralla. Kastike oli aterian ainoa selkeästi epäonnistunut osa; ankan rasva ja viini eivät ollenkaan sekoittuneet keskenään.

Porkkanapyreen ohje löytyi myös Hesarista, tosin nestemäärää pienennettiin hurjasti. Keitinvettä ei lisätty ollenkaan, ja appelsiininmehuakin ehkä korkeintaan puolen hedelmän verran.

Ruusukaalista irroteltiin mahdollisimman paljon lehtiä, ja niitä hauduteltiin pannulla pippurilla ja suolalla maustetussa voissa yhdessä pinjansiemenien kanssa.

Tämä kombo toimi aivan mielettömän hyvin. Annos ei kaivannut ollenkaan perunaa tai muuta vastaavaa lisuketta.

Juustovadilla oli blue ocean -sinihomejuustoa, yrtti-brietä, Valion Kappelia sekä Appenzelleriä. Hilloina itsetehty kirsikka sekä pihlajanmarja-konjakki, plus lisäksi kaupan (hyvää) appelsiinimarmeladia. Keksit kaupasta; sipulinsiemenkeksejä sekä pieniä ruiskeksejä.

Suklaamoussen ohje täältä, ilman konjakkia. Lisukkeeksi pakasteesta napattiin sokeriliemessä pakastettuja oman pihan päärynöitä. Heitin liemen joukkoon teesihdissä kuivattua mesiangervoa ja keittelin kokoon. Hirmun ihana mesiangervoinen aromi! Bonukseksi pihalta löytyi vielä muutama pakkasta uhmannut pensasmustikka annosten koristeeksi.

Höysteeksi Nescafén ohjekirjasta ko-mocca-nimellä kulkenut kahvijuoma hieman ainesmääriä muokattuna:
1 annos Nescafé espressoa
1 dl maitoa
1½ palaa tummaa suklaata
2 rkl kermavaahtoa
Kuumenna maito ja sulata joukkoon suklaa. Valmista kahvi kuppeihin, kaada päälle suklaamaito ja lusikoi päällimmäiseksi kermavaahtoa. Ripottele lopuksi päälle ruokosokeria.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lomakakku

Viikon ruhtinaallinen syysloma korkattiin pienellä syksynvärikkäällä täytekakulla.


Kahden munan sienikakkupohja, täytteenä omenasosetta sekä valmista kermarahkaa maustettuna inkiväärillä ja kanelilla. Päällinen sitruunan- ja appelsiininmakuista sokerimassaa - ei ihan lempparia, mutta itse asiassa sopi ihan hyvin miedonmakuisen kakun piristeeksi.




Herkullisen värikästä syyslomaa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Rock 'n' Romance

Veljen häistä muutamia koristelupaloja.
Katon koristeisiin löytyi idea netistä. Metalli"pantaa" taivutettiin renkaaksi, teipattiin tukevasti (!) kiinni ja nidottiin vieri viereen erivärisiä lastu- ja kangasnauhoja.


Näitä koristeita oli nurkissa vähän isompia, ja keskikäytävällä pienempiä joita trimmattiin vielä juhlapaikalla sellaiseen pituuteen että pidempikin mies mahtui kävelemään ali.
Takaseinälle teipattiin pitkällä (!) pätkällä kaksipuolista teippiä kiinni lp-levyjä, joihin oli tulostettu mustavalkoversioina hääparin yhteiskuvia sekä kummankin lapsuuskuvia.
Lp-levyt toimivat myös paikkakortteina ja katelautasina. Levyjä kannettiin ennen juhlia aikamoiset määrät Kierrätyskeskuksesta...
Pöytäkukat kerättiin kotiseututilan mailta (maksutta!) ja aseteltiin pikkumaljakoihin.
Levyjä löytyi vielä kahvipöydän kattauksestakin. Valmiista kerrosvadista jätettiin posliinilautaset kaappiin ja ruuvattiin tilalle alakerrokseen kaksi ja yläkertaan yksi tukeva levy. Keikkaamista estettiin lisäämällä "jalusta" alatason ja pöydän väliin - olisikos sinne viskattu muovinen rannerengas ruuvinkannan ympärille?

maanantai 17. syyskuuta 2012

Krok krok


Veljen häitä vietettiin elokuussa ja lupauduin tekemään kakunkoristeen. Toiveena oli, että koristeessa olisi kaksi vastakkain seisovaa S-kirjainta, ja siitä lähti ajatus tehdä perinteinen ruotsalaistyyppinen krokaani - ei täysikokoista, vaan kakun päälle laitettava minimalli.



Reseptin etsiminen osoittautuikin aika haasteelliseksi. Blogeista löytyi kyllä kondiittoriopiskelijoiden harjoitustöiden kuvia (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta ei reseptejä... Lähimmäs pääsivät Paha kakku -blogin krokaanileivokset ja Allt om Mat -lehden krokaanikorit, ja vielä joku kolmas ohje jota en nyt löydä. Sen ainakin opin, että ainesosien suhteet sekä paistolämpötilat ja -ajat heittelivät ohjeesta toiseen varsin reippaasti, joten uskalsin sitten lopulta lähteä testailemaan.


Ja tietenkin tein sen saman mokan mitä kaikki: en heti kirjannut ainessuhteita ylös, joten ei tästä minunkaan työstäni tule ohjetta jälkipolville. Mantelimassaa hienonsin kai vähän reilun tuubillisen, ja sekoitin siihen yhden valkuaisen. Pursotin tahman kuvioiksi leivinpaperille, annoin kovettua (yön yli?) ja paistoin jonkinlaisessa matalassa lämpötilassa pitkään.


Uunissa kiemurat saivat yllättävän tummanruskean, mutta silti ihan kauniin sävyn. Etsin S-pareista parhaiten toisiaan vastaavat ja liimasin sokerisulalla vastakkain, ja kokosin koko höskän pohjalevylle.

Vasta juhlapaikalla liimailtiin kiinni sokerimassakukkaset koristeeksi.


Lopulta koko komeus oli ilmeisesti niin muhkea, että pitopalvelun väki päätti sijoittaa sen sittenkin kakun viereen eikä päälle.

Onpa nyt tämmöinenkin kokeiltu! Ihan hauskaa puuhaa tässä mittakaavassa, mutta uskon että jos yhtään isompaa meinaisi tehdä niin hermot menisi katkeilevien palasten ja ei-symmetristen osien kanssa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kärkölä URBAN / Kärkölä CAMO

Varusteleka julisti tuunauskilpailun: yltiörumasta Saksan armeijan Flecktarn-kenttäpuserosta oli tarkoitus loihtia jotain uutta ja hienoa.

Samaan aikaan toisaalla: Äiti ompeli kansallispukuunsa uutta liiviä ja autoin sovituksessa. Yhtäkkiä mieleen palasi kauan aikaa kaapissa inspiraatiota odotellut Kärkölän kansallispuku. Hame valmis, essu ja paita melkein, mutta liivi vasta kaavoina kirjekuoressa. Oikeastaan kaavoja olisi hyvä testata jollain muulla kankaalla ennen kallista kansallispukuvillaa. Hmm, Flecktarnin nurja puoli näyttää aika lailla oikeansävyiseltä vihreältä...


...eli suunnilleen tältä.

Kärkölä URBAN / Kärkälä CAMO. Kääntöliivi Kärkölän puvun kaavoilla. Toisella puolella vihreä nurjapuoli juhlakäyttöön...

...ja kun liivin kääntää, sillä voi maastoutua Saksan metsiin.

Takana oikeaoppiset körttilaskokset

joiden asettelu ei ole ihan yksinkertaista puuhaa. 



Lähemmässä tarkastelussa näkyvät kankaan aiemmat vaiheet: ratkoin taskuja sun muita merkkejä irti paidasta jokseenkin kauan. Lopulta sain osat leikattua kahdesta paidasta, joista toisesta tuli käyttöön nurjempi ja toisesta alkuperäinen oikea puoli.



Liivin toteuttaminen käännettävänä vaati vähän muutoksia ohjeeseen. Ompelujärjestys tuotti vähän päänvaivaa - halusin ommella vaatteen ennen kääntämistä mahdollisimman valmiiksi, jotta käsin ommeltavaa saumaa jäisi mahdollisimman vähän. Kätevin kohta kääntämiseen oli olkaimen kapea pää. Ongelmaksi tässä mielessä muodostuivat liivin ryhdikkäänä pitävät, etureunoihin pujotettavat liivinluut. Niiden piti olla tungettavissa siitä samasta kolosta läpi. Riittävän joustavaa ja pesunkestävää materiaalia löytyikin omasta takaa. Karkkirasian kansi oli juuri sopivan leveä kulmasta kulmaan.



Alkuperäisessä liivissä on etureunoissa erillinen nyörityslista päällikankaan alla. Nyt oikaisin ja naulasin reunoihin rouheat purjerenkaat. Liivinluut siis asettuvat purjerenkaan ja etureunataitteen väliin ja pitävät reunan ryhdikkään suorana massun päällä.



Elämäni ensimmäiset purjerenkaat, elämäni ensimmäiset liivinluut, elämäni ensimmäinen kääntövaate.



*Rummun pärinää...* Kilpailun yleisön suosikki! Suurkiitokset kaikille äänestäneille!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ahven on iloinen kala

Aloitetaan kesän päivityssuman purkaminen muistelemalla muutamaa mukavaa kesän tapahtumaa.

Loppukesän hupia oli Tuusula-päivän tapahtuma. Päivä alkoi kamalalla sählingillä - huomasin yhdentoista aikaan netistä että Tuusulan kirkon juhlajumalanpalvelukseen kutsuttiin väkeä kansallispuvuissa. Äkkiä vermeet kaapista esiin ja päälle - kyllähän tässä ainakin kirkkokahveille ehtii... Vaan taidettiin muutama minuutti myöhästyä kahvipöydästä, ja supikkaastakin irtosi pohja. Oltiin jo luovuttamassa ja palaamassa kotiin, mutta lopulta osasimme rauhoittua lohikeiton, Mikko Perkoilan musiikin ja käsityöpajan pariin Klaavolan kotiseutumuseolle. Ääneen alkoi naurattaa siinä kohti kun tajusin istuvani paljain jaloin, kansallispuku päällä huovuttamassa ahventa.

Pihan arvontakojua koristaneet kalat toimivat inspiraationa ja tämmöinen pieni ahven uiskenteli lopulta meille kotiin.
Kalan huovuttaminen onkin jo pitkään kutkuttanut mieltä, herra tietää miksi. Tässä hän nyt pötköttää. Kaksipuolinen, punaeväinen ja lituskainen, raidat ruskeaa villalankaa.

Huovutetuista kaloista tuli mieleen toinenkin kesän kiva päivä. Jo alkukesästä teimme lasten kanssa päiväretken Helsingin edustalla sijaitsevalle Harakan saarelle. Suosittelen! Jo yhteyslaivalla saarelle selviäminen oli jännää, ja meriakvaarioiden, luontopolkujen sekä taidenäyttelyiden parissa vierähti kivasti muutama tunti. Iloisin yllätys oli upeasti toteutettu Vellamon valtakunta -puuhatupa. Upeiden huovutettujen kalamattojen ja tyynyjen lisäksi valtakunnasta löytyi kaapillinen erilaisia meriötökkä-rooliasuja, jotka saivat meidän kouluikäisetkin leikkituulelle ja äidinkin oli pakko sovittaa polyypinsarvia...

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Sieniä metsässä

Metsästä haettiin mustikoita, mutta sinne vietiin sieniä.

Pienet piiraat kulkivat kätevästi eväsrasiassa ja maistuivat sammalmättäällä mainioilta. Kotioloissa lusikoin päälle vielä vähäsen hillottuja suppilovahveroita, slurp.

Pienet sienipiiraat (12 kpl)



2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
½ tl suolaa
150 g voita tai margariinia
½ dl vettä

pakasterasiallinen sieniä
sipuli
suolaa, valkopippuria, yrttejä
2,5 dl kermaa
3 munaa
pari kourallista juustoraastetta

Sekoita taikinan ainekset ja anna jähmettyä jääkaapissa. Pyöritä palleroiksi ja painele hyvin voideltujen muffinipellin syvennysten pohjalle, säästä vähän taikinaa koristeluun. Ruskista pannulla sieniä ja sipulia, mausta. Lusikoi sieni-sipuliseosta kuppien pohjalle. Sekoita keskenään kerma, munat ja juustoraaste ja täytä kupit. Kauli lopputaikina levyksi ja ota muotilla vaikkapa sienikuvioita koristeeksi. Paista 200 asteessa ehkä noin 20 minuuttia.

Muuten reseptissä ei ollut vikaa, mutta pohjataikina oli kovin murenevaista. Pelkällä vehnäjauholla tämä ongelma lienee vähäisempi.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kakussa kukkia ja kerroksia

Tähän kerrosherkkuun toimi inspiraationa yksinkertaisesti se, että mansikoita ja limettejä sekä pakkasessa olevia viimevuotisia mustikoita piti saada upotetuksi jonnekin. Ei pöllömpi ratkaisu, tästä muhkeankokoisesta kakusta riitti herkuteltavaa moneen tilaisuuteen.

Inspiraatiota on saatu Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakusta, mutta reseptin viimeistely on ihan oma.

Kolmen kerroksen juustokakku

1 pötkö mustikkatäytteisiä kaurakeksejä (Kaurakas)
n. 75 g margariinia

4 dl vispikermaa
2 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl maustamatonta jugurttia

Mustikkaraita:
200 g mustikoita
3 liivatetta
sokeria

Mansikkaraita:
200 g mansikoita
3 liivatetta
sokeria

Limeraita:
1½ limen mehu
½ limen raastettu kuori
3 liivatetta
sokeria

koristeluun: ruusun terälehtiä, mesiangervon kukkia

Murskaa kaurakeksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele muruseos päälle. Nosta jääkaappiin. Vatkaa täytteen kerma vaahdoksi, lisää joukkoon tuorejuusto ja jugurtti.

Halutessasi vuoraa vuoan reunat reunakalvoilla. Minä leikkasin tätä varten omani vanhasta muovitaskusta ja asettelin kolme suikaletta pystyyn pohjan ja reunan saumakohdasta ylöspäin. Ei reunasta silti mitenkään supersiisti tullut ja kakku piti irrottaa veitsen avulla reunakalvoista - mutta ei sentään tarvinnut sohia veitsellä vuokaa.


Laita ensimmäisen täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Muussaa mustikat. Kuumenna pieni määrä marjasurvosta kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Ota kolmasosa täytevaahdosta ja sekoita siihen mustikkasose, mausta sokerilla makusi mukaan. Kaada vuokaan pohjan päälle ja nosta takaisin kylmään.


Noin puolen tunnin kuluttua täyte on sen verran jähmettynyt, että voit saman mallin mukaan tehdä toisen täytteen ja kaataa/nostella sen varovaisesti ensimmäisen päälle. Vielä puoli tuntia kylmässä ja kolmas kerros saman mallin mukaan - tosin limetäyte vaatii enemmän sokeria. Anna jähmettyä rauhassa, mielellään yön yli. Irrota ensin irtopohjavuoan reunat, sitten reunakalvot.


Lohko ensin isot palat heti herkuteltaviksi, vie puoli kakkua Ihanien Ystävien kanssa syötäväksi ja nauti viimeinen vartti Äidin ja Isän kanssa seuraavana päivänä.


Huomioita reseptistä:
- maut pelasivat hyvin yhteen, mustikkakeksit vahvistivat sopivasti mietoa mustikkatäytettä
- liivatteen määrä oli sopiva, mutta seuraavana päivänä mustikkatäyte alkoi vettyä; veikkaan, että täytteen sekaan jääneet kokonaiset / puolikkaat marjat olivat syyllisiä. Ensi kerralla sose siivilän läpi.
- reunakalvot toimivat hyvin ja pesin ne odottelemaan seuraavaa käyttöä.
- syötävät kukat kakun päällä oli ässäratkaisu - en ehkä enää ikinä tee marsipaanikukkia. Siis ainakaan kesällä...

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Mettä metsästämässä

Villiyrttivillitys pahenee. Yrttikirjassa hehkutettiin myös mesiangervon monipuolisia käyttömahdollisuuksia. Ja kas - kasvi, jota en ole koskaan ennen mitenkään rekisteröinyt, rehottaakin nyt joka tienvarressa. Peräti keskellä kotipihaakin.

Lähdin mesimetsälle ja varustauduin pitkään pyöräilyyn, jotta välttyisin poimimasta kasveja ihan moottoritien laidalta. Vaan reippaankokoinen mesiangervokasvusto löytyikin heti naapuripellon reunasta!

Varret saksilla poikki ja kotiin. Nämä menevät kuivatettaviksi, ja sitten kukkia rapsutellaan ruokiin kuin vaniljaa ikään. Aromissa on mantelia, hunajaa, toffeeta, vaniljaa... Maista itse! Tuore kukka maistuu alkuun vähän rikkaruoholta, mutta jälkimaku paljastaa hienon aromin. Kuivaamalla mesiangervon maun saa paremmin esiin.

Muun hyvän lisäksi mesiangervolla on lääkinnällistä tehoa: luonnon aspiriinin pitäisi tehota niin flunssaan kuin päänsärkyynkin. Tosin tästä samasta syystä angervoa ei pitäisi ihan yhtenään rouskuttaa, ja aspiriiniallergikon ei ollenkaan.

Eihän kärsivällisyys tietenkään ihan siihen riittänyt että kaikki kukat olisi laitettu odottamaan kuivumista. Tänään poimituista mustikoista syntyi nopea piirakka, ja sen kylkeen mesiangervoilla sävytetty kastike.

Piirakkaan sovelsin raparperipiirakan ohjetta, ja kastiketta varten tavallista vaniljakastikkeen reseptiä.

Mustikkapiirakka

1 dl sokeria
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
½ tl jauhettua inkivääriä
3 dl tuoreita mustikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja muna, lisää jogurtti, öljy ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun, pienehköön piirakkavuokaan. Kierittele mustikat tomusokerissa ja ripottele taikinan päälle. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Mesiangervokastike

pieni oksa tuoretta mesiangervon kukintoa (ei koko kukinto)
4 dl maitoa
1 muna
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria


Vatkaa kattilassa sekaisin kylmä maito, muna ja perunajauhot. Heitä joukkoon mesiangervon oksa. Kuumenna miedolla lämmöllä (vesihauteessa tai pari kolikkoa lieden ja kattilan välissä) koko ajan sekoittaen, kunnes kastike pulpahtaa. Nosta kattila kylmään veteen ja sekoittele silloin tällöin, kunnes soosi on jäähtynyt. Poista mesiangervo.

Kastikkeeseen tuli vähän punertava sävy, liekö johtunut angervosta vai laktoosittomasta maidosta? Maussa mesiangervo olisi voinut tulla läpi vahvemminkin, mutta toisaalta ehkä uuteen aromiin on kivempi totutella vähitellen.

Aatsipoppaa, yrteistä soppaa

Kun pitää juhlia, saattaa saada lahjoja.
Kuten esimerkiksi Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjan.

Kun saa lahjoja, saattaa innostua.
Kuten vaikka syömään kaikkea mitä puutarhasta löytyy - ruusuja, päivänkakkaroita, siankärsämöä, horsmaa, vuohenputkea, vesiheinää...

Koska olin vähän aikaa sitten vetänyt sileäksi kasvuston vuohenputkea ja nokkosta, niin nyt oli keväisen pieniä silmuja poimittavissa keiton raaka-aineiksi.

Reilu litra vuohenputkia ja nokkosta ryöpätään, ja niiden lisäksi saksitaan kattilaan tuoretta punasipulia ja puolitoista oksaa lipstikkaa. Heitetään joukkoon kanaliemikuutio ja keitetään hetki. Silputaan yrtit sauvasekoittimella ja suurustetaan soppa kermalla + vehnäjauhoilla. Mausteeksi hunajaa, sitruunamehua ja valkopippuria.

Tarkempaa reseptiä luvassa sitten kun makupaletti asettuu tarkemmin kohdalleen. Nyt lipstikka oli jo tuollakin määrällä aika hallitseva, ehkä olisi voinut jättää sen liemikuution tai ainakin puolet siitä pois.

Tasan sata

Lasten kanssa on metsästetty geokätköjä - nyt tuli täyteen pyöreät sata.

Omia kätköjä ei ole vielä piilotettu, mutta muutama on kyllä mietittynä...

Geokätköily tarkoittaa sitä, että etsitään maastoon piilotettuja pieniä purkkeja tai laatikoita GPS-laitteen ja annettujen vihjeiden avulla, ja kun loota löytyy, laitetaan nimi sieltä löytyvään lokikirjaan ja piilotetaan takaisin. Kätköilyyn voi tutustua täällä, tai suomeksi täällä. Hieno harrastus, jossa saa liikuntaa ja raitista ilmaa, ja näkee paikkoja joihin ei koskaan muuten tulisi mentyä. Kätköjä löytyy niin kaupunkien keskustoista kuin keskeltä ryteikköjä, joka puolelta maapalloa.

Satapullien lisäksi tehtiin pitko, joka päätyi Tytön toisen nimen nimpparien kunniaksi köyhiksi ritareiksi. Njam.