Ystävän mummon jäämistöstä päätyi jokin aika sitten minulle kolme jätesäkillistä ihania vintagevaatteita. Vaatteista yksi säkillinen meni suoraan päälle puettaviksi (ja aika monta luottovaatetta sieltä onkin löytynyt!), yhden säkillisen verran odottaa siirtoa kierrätyskeskukseen tai muuten kohti uutta elämää - ja yksi säkillinen oli sellaisia joissa on jotain ainesta mutta kaipaisi vähän uusimista - siis modausmateriaaliksi.
Tässä ensimmäinen valmiiksi saatu tuunaus.
80-luvun vekkimekossa oli nätti väri ja laskeutuva kangas, ja mukavahan tuo oli päällä, mutta... Korkea kaulus rusettinauhoineen ei oikein ollut tätä päivää, olkapäillä ja niskassa kulki ruma kaarroke, ja yläosassa oli turhan paljon väljää.
Purin saumoja pitkin olkapääkappaleet, hihat ja nauhakauluksen irti. Leikkasin uuden kaula-aukon, ompelin olkasaumat kiinni ilman sitä kaarroketta ja huolittelin reunat. Valmis! Mummomekosta tuli suorastaan antiikin-kreikkalais-henkinen juhlakolttu noin tunnin työllä.
Kauluksen nauhasta tuli vieläpä hieno vyö, se on näköjään unohtunut kuvasta pois.
Syksyn alkamisen kunniaksi laitetaan näkyviin vähän arkea helpottavia ihanuuksia.
Varustelekalla oli keväällä Senaatintorin nurkalla pop-up-kauppa ja siellä erilaisia tuunaustyöpajoja. Minä käytin edellisessä tuunauskisassa voittamaani lahjakorttia läppärilaukkutyöpajaan - ja tietysti astelin paikalle asiaankuuluvassa asussa.
Materiaaliksi oli tarjolla erilaisia armeijan ylijäämäkankaita. Useimmat ompelivat harmaata villakangasta, mutta minä iskin silmäni brittiarmeijan vanhaan kevyttoppatakkiin. Siitä ja rouheasta vetoketjusta syntyi pehmoinen pussi läppärille.
Kuva ei kerro, mutta pussi on vuorattu maastokuviokankaalla. Ehdinpä surauttaa vielä Lumiallekin oman makuupussin.
Nyt läppäri on suojassa ja pussin voi sujauttaa mihin tahansa kassiin tai reppuun, tai kuljettaa kainalossa neuvotteluhuoneesta toiseen ilman että pikkutavarat varisevat pitkin käytäviä. Toimii myös tyynynä tylsempinä työpäivinä.
Kuvat Varusteleka / Outi Popp. Lisää tuunauspajan satoa Varusteleka for Women -FB-sivulla, jota kannattaa seurata mikäli on kiinnostunut tuunauskisoista, työpajoista tai armeija-aineksista.
Vaikka blogissa on ollut hiljaisempaa, on Viiriäisen vuosi ollut täynnä värejä.
Viime syksynä aloitetut artenomiopinnot ovat vieneet lintusen mosaiikin maailmaan
ja tiffanylasia leikkaamaan.
Maalia on tiputeltu marmorointialtaaseen
ja sudittu siveltimellä paperiin.
Kerrassaan upean ihana vuosi!
Nyt vielä pieni pinnistys kesän rästitehtävien parissa (paperinvärjäystä ja pahvitöitä), sitten syksyllä uusien tekniikoiden ja asioiden kimppuun.
Ystäväni, espoolainen pastori ideoi yhdessä restonomiopiskelijoiden kanssa nimikkoleivonnaisia kirkkovuoden pyhille: pääsiäiselle, laskiaissunnuntaille, helluntaille ja adventille. Kuinka kiusallista - juhannus puuttui listasta. Tässäpä siis kieli poskessa väännettyä teologista symboliikkaa tihkuva ehdotukseni juhannuksen nimikkoleivonnaiseksi.
Yksinkertainen kääretorttupohja symboloi karua erämaata, jossa Johannes Kastaja asusteli.
Maito-mascarpone-hyytelön valkoinen väri symboloi valoa, syntien anteeksiantamista ja puhtaaksi pesemistä ja viittaa juhannuksen liturgiseen väriin.
Johanneksen työ ennakoi Jeesuksen tuloa. Leivoksessa mesiangervon hienoinen aromi tuo lupauksen jostain, mitä on tulossa myöhemmin - mesiangervo kun kukkii vasta syksymmällä. Myös mesiangervon hunajainen aromi viittaa Johannekseen, joka legendan mukaan pysyi erämaassa hengissä villihunajan voimin.
Leivonnaisen kruunaa kauden ykkösmarja mansikka, joka on saanut kasteen juhannuksen hengessä. Marinadin sitrusaromit ja mansikan kirpeys tuovat mukaan Johanneksen ärhäkkyyttä ja haastavuutta.
Hyvää ja makeaa juhannusaikaa!
Juhannusleivokset
Kääretorttupohja
4 munaa
1½ dl sokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. (Osan jauhoista voi korvata myös perunajauholla, mutta halusin tähän enemmän rouheutta ja "kakkumaisuutta".) Kääntele jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon.
Tee leivinpaperista pellille "vuoka" nostamalla reunat metallinuppineulojen tai klemmareiden avulla ylös. Kaada taikina vuokaan ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota leivinpaperi.
Maito-mascarpone-hyytelö
5 dl maitoa
1 tl kuivattuja mesiangervon kukkia (tai korvaa vaniljatangolla)
8 liivatelehteä
500 g mascarponea
vajaa 1 dl sokeria
Kuumenna maito ja mittaa joukkoon mesiangervo. Anna hautua hetken ja nosta jäähtymään. Siivilöi. Pehmennä liivatteita kylmässä vedessä. Kuumenna uudelleen osa maidosta ja liuota siihen liivatteet. Sekoita keskenään pehmennetty mascarpone, liivate-maitoseos sekä loppu maito. Mausta sokerilla.
Tee leivinpaperista samankokoinen kehys kuin kakkupohjalle. Kaada hyytelöneste varovasti muottiin ja nosta jääkaappiin jähmettymään.
Marinoidut mansikat
500 g mansikoita
n. 2 rkl limoncelloa
n. ½ dl appelsiinimehua
sokeria
Puolita mansikat. Annostele päälle muut aineet ja ravista sekaisin. Anna maustua esim. seuraavaan päivään.
Kokoa leivonnaiset. Levitä kakkupohjalle ohut kerros mansikkahilloa tai lemon curdia. Irrota hyytelölevy leivinpaperikehyksestä ja kumoa tai nosta varovasti kakkulevyn päälle. (Kiiltävämpi ja tasaisempi puoli on päälläpäin, mutta levyn kippaaminen on huomattavasti helpompaa kuin ehjänä nostaminen.)
Leikkaa annospaloiksi ja nosta juuri ennen tarjoilua päälle mansikat.
Huomioita reseptistä:
- Hyvää. Mesiangervo maistui juuri sopivasti ja mansikat tasapainottivat kokonaisuutta.
- Tekninen toteutus vaatii ehkä vähän hiomista... Hyytelölevyn siirtely oli varsin hankalaa; tosin homma ehkä helpottuisi jos olisi käytössä vaikkapa irtoreunoja leivinpaperin ja peltien sijaan.
- Mansikat olivat halpoja ulkomaisia, sitrusmarinadi teki niille todella hyvää.
- Tein tällä kertaa sormin syötäväksi sopivia pikkupaloja. Myös isommat leivokset toimisivat, mutta sitten voisi yrittää tehdä paksumman kerroksen hyytelöä ja lusikoida päälle enemmänkin mansikoita.
- Päälle voisi ripotella vaikkapa mausteisia keksimuruja.
- Varo etteivät liukkaat mansikat lipsahda syödessä syliin!
Tässä vielä vähän ammattimaisemmat tekijät helluntain leivonnaisen kimpussa:
Ihanan naisen ihaniin vauvabileisiin ihana masukakku. Jo jokin aika sitten tehty ja syöty, joten tämä menee vähän muisteluksi.
Kakkupohjat on paistettu Ikean metallikulhoissa. Sulatin taikinaan reippaasti valkosuklaata jonkun suklaisen kakkupohjan ohjeen mukaisesti - olisiko ollut tämä tai tämä? Vaihdoin suklaan valkoiseen, jätin kaakaojauheen pois ja laitoin vähän reippaammin jauhoja (kaakaohan imee kosteutta).
Väleihin liivatteella jähmetettyä kerma-rahka-kirsikkatäytettä (kesän kirsikat pakastettuna sokeriliemessä). Olisiko ollut vielä lemon curdia lisäksi väleissä ja päällä?
Päälle - muistaakseni marsipaanin ja mansikanmakuisen sokerimassan sekoitusta. Ihonväristä tuli hieman eksoottinen, mutta onhan noissa bikineissä ja kukissakin hieman tico tico -henkeä. Liivit kuvioin kaulimalla värjätyn massan pintaan strösseliä. Vähän jäi masu muhkuraiseksi.
Suklainen kakkupohja oli tosi herkullista - ja tosi jämäkkää ja riittoisaa. Täytteessä voi olla reippaasti makua, tai sitten tämän voisi tarjoilla kahvikakkuna vaikka alkoholikostutuksella.
