Ehkä maailman paras mekko

Tikkurilan kierrätyskeskus kun tyhjensi tilojaan muuton edeltä, sieltä minä kannoin kotiin kassillisen miesten solmioita ihan ilmaiseksi. Ja tällaista niistä syntyi.

Ensin pesin solmiot hennosti huljutellen käsipesuaineella, vähän tarmokkaammin huuhteluaineella ja lopuksi vielä reilusti rutistellen BioLuvililla kun ei se pinttynyt tupakanhaju miedommilla aineilla lähtenyt. Pari krakaa ei selvinnyt käsittelystä, mutta onneksi oli varaa myös hukkakappaleisiin.

Pestyt ja kuivatut solmiot ratkoin takaa auki ja silitin. Mekon voisi yhtä hyvin koota avaamattomista solmioista mutta niitä tarvitsisi sitten tuplasti enemmän ja lopputulos olisi aika jämäkkä.

Sitten sommittelin väreistä ja kuvioista silmää miellyttävän kokonaisuuden. Surautin "helmaosat" toisiinsa kiinni ja sovittelin leveyttä kropan ympärille. Riittävän leveä mekko (noin kokoa 42) vaati 16 solmiota.

Sitten seurasi räätälöintivaihe. Ompelin mekkoa vähä vähältä korkeammalle, mallailin etu- ja takaosia ja sivusaumoja suoriksi sekä kokeilin erilaisia olkainvaihtoehtoja. Solmioista tuli aika luontevasti kropan muotoja myötäilevä yläosakin, vähän piti ottaa sisään sieltä täältä. Vinoon leikatut solmiot joustivat sen verran, että mitään vetskareita tai muita ei tarvittu.

Alavaroihin ei tietysti ollut mitään kaavaa.Äiti harsi kaula-aukon ja kädenteiden reunaviivat lähes valmiiseen mekkoon. Minä lätkäisin siihen vuorikankaan palan päälle, erikseen etu- ja takapuolelle, ja neulasin kiinni. Ompelin harsittua viivaa pitkin, leikkasin ylimääräiset pois ja taitoin alavarat sisäpuolelle normaalisti. Mekon sisällä ompelin sitten niiden sivu- ja olkasaumat käsin, ja kiinnitin palat sieltä täältä mekon saumoihin (niitähän riitti).

Ihan viime hetken ideana rypytin päälli- ja vuorikankaan väliin röyhelöä vuorikankaasta, se ryhdisti mekkoa kummasti.

Kuoseissa löytyy - edessä Enso-Gutzeittia, takana Smirnoffia :)

 
Helmassa on sahalaita, joka rimmaa kivasti kahvipussikäsilaukun kanssa.