Asiaa lusikasta ja sen varresta

Metallityön kurssilla myös Aino-puku sai käädyt.

Eihän nämä pukupuritanistille kelpaisi, mutta enpä kyllä usko että koskaan tulee ladottua riviin niitä satasia, joilla alkuperäiset korut saisi Kalevala Korusta matkaan.

Ainakin inspiraatiota on haettu ihan originaalilähteestä.

Solkien lähtökohtana oli muutama kierrätyskeskuksesta löytynyt hopeoitu lusikka. Varsi irti.

Pintaan suojalakka.

Lakkaan kuvio raaputtamalla.

Lusikat typpihappoon kuplimaan.

Loppu lakka pois, kuvio on syöpynyt esiin raaputettuun pintaan - toivottavasti edes suunnilleen sillä tavoin kuin oli tarkoitus.

Kiinnitykseen tarvittavat osat juottamalla kiinni soljen taakse. Juottamisen vaatima hehkutus poltti ohuen hopeoinnin pois ja lusikka mustui - mutta hiomalla alpakkapinta tuli alta näkyviin ja tummunut pinta jäi patinaksi kuvion pohjalle. Tässä kuvassa vielä hopeapinnalla

 ...tässä alpakkaisena. Lusikkasoljet saivat jatkokseen hopealangasta taivutetut kiemurat ja klemmariketjun. Soljet voi myös irrottaa ketjusta ja käyttää erillisinä solkina tai riipuksina.

Ketjuun tietysti asianmukaiset tarvekalut: korvalusikka ja puukko

sekä tuluspussi ja -rauta. Nämä syntyivät ylijääneistä lusikanvarsista ja vanhasta nahkatakista.

Ei mennyt tähän satasia. Lusikat maksoivat senttejä, nahkatakki ei mitään ja klemmariloota reilun euron. Kiemuralle käännetty hopealanka oli selkeästi kallein elementti, mutta siihenkin olisi oikeastaan sopinut paremmin joku simppeli rautalanka.

Koruja langasta ja levystä

Metallityön kurssi oli todellinen itsensä voittamisen kokemus. Jälkikäteen tuntuu oikein kivalta, että on opetellut juottamista ja valssaamista ja hehkuttamista ja syövyttämistä, mutta kurssin kestäessä meinasi tulla kiukku useampaankin kertaan.

Kiukun keskeltä syntyi tällaisia luomuksia:

Pihlajateemainen korusarja kuparista

Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa sarjatuotantoon sopiva syksyteemainen korusarja, johon liittyy jokin mietelause tai ajatus. Pihlaja valikoitui heti korusarjani aiheeksi, ja korujen oheen sopi Eino Leinon runon alku

Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhä on kukka pihlajassa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Kuparilevyyn on valssattu kuvio ja muoto aidosta pihlajanlehdestä. Marjoina koruissa karneolit.

Riipus hopealangasta ja niinestä

 Metallilangan kanssa oli aavistuksen verran luontevampaa työskennellä kuin metallilevyn.

Hopealangasta syntyi kehys niinipunonnalle.

Kulmiin taivuttelin helmet.

Renkaat syntyvät tällaisesta kiemurasta.

Minun mustekalani

Miten minä synnyin?

No näin:

Otetaan pala kanaverkkoa. Käännellään ja väännellään. Leikataan lovia ja taivutellaan lankoja pihdeillä.

Otetaan kaksi melkein-mutta-ei-ihan-samankokoista palloa ja päällystetään kontaktimuovilla.

Päällystetään ensin liisteriin kastetulla sanomalehtipaperilla. Kuivatetaan. Pallot päällystetään puoliksi ja kuivuneet puolipallot asetellaan aistikkaasti paikoilleen. Taputellaan koko jutun päälle paksuhko kerros ruispuuro-ekovilla-erikeeper-massaa. Kuivatetaan taas.

Pohjapuolelle suditaan liisteriä ja servettisilppua.

Maalataan ja lakataan.

Saadaan uusi ystävä.

Siirtoa ja sulatusta

Poika otti partioretkellä hienoja luontokuvia:

Luovan askartelun kurssilla kokeiltiin kuvansiirtoa ja muovipussinsulatusta, ja näistä kuvista tuli hieno lähtökohta työlle.

 

Kuvansiirto kankaalle

Kuvat tulostetaan peilikuvina. Kuvan kontrastia olisi ehkä kannattanut lisätä ennen tulostusta. Kuva-alue rajataan teipillä.

Siirtoaine sivellään paksuksi, tasaiseksi kerrokseksi kuvatulosteen pinnalle.

Kuva laitetaan naamapuoli alaspäin kankaalle ja painetaan kiinni esimerkiksi pullolla pyöritellen.

Aineen annetaan kuivua ohjeiden mukaan. Lopuksi kuva kostutetaan vedellä ja hierotaan kuvasta paperipinta pois varovasti.

Muovipussinsulatus

Muovipussinsulatusta harjoiteltiin kotona lasten kanssa. Pusseista leikataan halutunkokoisia palasia, jotka asetellaan päällekkäin.

Kerroksia voi olla monta - kahdesta tuli jämäkkää mutta ompelukoneella ommeltavaa pintaa, usemmalla kerroksella vielä tanakampaa. Eri muovityypit käyttäytyvät eri tavalla, joten lopputulosta ei oikein voi ennustaa.

Pussikerrokset asetellaan leivinpapereiden väliin ja aletaan varovasti lämmittää silitysraudalla. Ensin yhden pisteen lämmöllä ja jos se ei tehoa, niin sitten vähän kerrallaan lämpoä lisää.

Pussit sulavat vähän ryppyiseksi pinnaksi, joka saattaa olla tasaisen levymäinen tai sitten epätasaisen muhkurainen...

Tasaiseksi onnistunutta osuutta voi sitten käyttää vaikka tämmöisen meikkipussin vuoraamiseen. Tänne sujahtavat kätevästi hammasharja ja deodorantti kouluviikonloppujen yöpymisreissuilla.

Mainion makuista leipää

Perussämpyläreseptiin tuli keksittyä sen verran kiva twisti, että sietää tulla jaetuksi täälläkin. Alkuperäinen resepti ja koristeluidea on Kodin kuvalehden reseptikirjasta Kodin parhaat leivät, mutta mausteita tuli lisäiltyä ihan omasta päästä.

Monen maun oliivileipäset

 2,5 dl vettä
n. 2 rkl sitruunalla maustettua oliiviöljyä + lisää voiteluun
n. 1 rkl hunajaa
1 tl sitruunasuolaa
1 tl Provencen yrttisekoitusta
1 tl kuivattua valkosipulia rouheena
1 pussi kuivahiivaa
3 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
kalamata-oliiveja

Sekoita 45-asteiseen veteen öljy ja huhmaressa hienonnetut mausteet. Sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin ja vispaa taikinaan. Alusta valmiiksi vehnäjauhoilla.

Anna kohota, leivo litteiksi leipäsiksi. Painele leipiin kuoppia. Voitele leivät sitruunaöljyllä ja painele kuoppiin oliivit. Paista kohonneet leivät 225 asteessa 15 minuuttia.

Huomioita reseptistä:
- Herkullisia, kiva yhdistelmä erilaisia makuja. Sitruuna maistui jännästi vasta toisella herkuttelukerralla.
- Leipomista aloittaessa suunnittelin, että silppuaisin oliiveja myös taikinan joukkoon. Jostain syystä suunnitelma jäi toteuttamatta. Se onkin ainoa asia mikä harmittaa, ensi kerralla sitten oliivisilppua joukkoon.

Kauheaa ja vielä kauheampaa

Päivää.

Lasten kanssa askarreltiin koekappaleita koulun kauhunukketyöpajaa varten.

Tyttö otti käsittelyyn vanhan barbien, Poika pehmopandan

ja minä maailman mauttomimman pehmolelun.

Sinisestä koirasta tuli luurankoritarin lentävä ratsu, kun taas panda ja barbi ovat tainneet ottaa aika verisesti yhteen...

Lapset innostuivat tästä hurjasti. "Äiti, onko meillä isompia ruuveja?" "Mihin mä voisin vielä laittaa verta?"

Entä koulussa sitten? No vielä hurjempaa...

 

  

Hirmuista halloweenia!