Vihreää

Salaatit kurkkivat jo kasvimaalla.

Näistä tulee isona rucolaa :)

Näiden alkujen seuraksi pääsivät tänään herneet, retiisit ja punajuuret sekä muutama tillinsiemen. Lopulta villiinnyin auringosta niin, että taputtelin ulkomultaan myös kesäkurpitsantaimet.

Sitten oli aika aloittaa yksi tämän vuoden isoimmista muutostöistä. Tässä kuva alkutilanteesta:

Mansikkamaalla vuosikausia vanhat taimet peittyivät juolavehnän, vuohenputken ja voikukkien alle. Mansikkamaalta saatava sato ei enää ollenkaan vastannut sen vaatimaa vaivannäköä, varsinkaan kun räkätit napsivat marjat suuhunsa sitä mukaa kun ne kypsyivät. Parin vuoden pohdinnan jälkeen päätin vilkuttaa mansikkamaalle hyvästit.

Ensin kaiveltiin harsonpainoina toimineet kivet sivuun, sitten lapioitiin muutama reippaan näköinen mansikantaimi talteen lapsia varten. Koko mansikkamaa peiteltiin sanomalehtikerroksella ja aaltopahvilla.

Päälle tuli vielä kerros vanhaa muovimattoa ja kevytpeite maisemointia varten. Suunnitelma on antaa asetelman hautua pari vuotta ja kaivaa sitten muheva ja rikkaruohoton maa esiin monivuotisten yrttien ja vihannesten viljelyä varten.

Nyt vierittelin peitteen päälle vanhat autonrenkaat yrttiruukuiksi. Tosin ensin niistä tuli temppurata.

Projekti jatkukoon lähipäivinä, ihanaa kun on kesäiset säät!

Kylmää hyvää

Äitienpäivän ja Tytön nimppareiden juhlistamiseksi pöytään katettiin itsetehtyä jätskiä. Jäätelökone on Ukin meille lahjoittama vanha Philips, ohjeet muokattu koneen oman ohjekirjasen, Salaisen leivontaystävän lahjoittaman reseptikirjan sekä Hesarin innoittamana.

Lakritsijäätelö

n. 150 g Brunberg Lakritsi-Alku -karamelleja (tai Kickiä)
1 dl kuohukermaa

2 munaa
1 1/4 dl sokeria
2,5 dl maitoa
2 dl kuohukermaa

Valmista ensin lakritsikastike. Pilko karkit kattilaan, mittaa päälle kerma ja keittele, kunnes karkit ovat sulaneet ja kastike on tasaista. Nosta jäähtymään.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon maito. Kaada seos kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakeutuu. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää kerma ja sekoita hyvin. Kaada seos jäätelökoneeseen ja anna käydä pehmis-mäiseksi.

Kaada jäätelö laakeaan rasiaan ja sekoittele joukkoon raidoiksi lakritsikastiketta. Anna jäätelön kovettua pakastimessa.

Tarjoa lopun lakritsikinuskin ja salmiakkiströsselin kanssa.


Minttu-suklaajäätelö

noin 85 g maitosuklaata
3 dl maitoa
85 g sokeria
3 munankeltuaista
3 dl kuohukermaa
1,5 dl Marianne-karkkeja rouhittuna

Mittaa suklaa ja maito kattilaan ja kuumenna, kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Nosta jäähtymään.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kaada suklaamaito joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Kaada seos kattilaan ja hauduta miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Huom! Älä anna seoksen kiehua, jotta kananmuna ei juoksetu.

Ota kattila tulelta ja anna jäähtyä ainakin tunti. Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi. Sekoita maito-munaseos kermavaahdon joukkoon ja jäädytä jäätelökoneessa. Sekoita Marianne-muru lähes valmiin jäätelön joukkoon.


Huomioita resepteistä:
- Valmistusaineet olivat pitkälti samat molemmissa jäätelöissä mausteita lukuunottamatta. Itse tykkäsin kermavaahdon kuohkeudesta, joten jatkossa varmaankin teen jätskin sillä ohjeella.
- Ensimmäisessä maisteluerässä molemmat jätskit tuntuivat jotenkin rasvaiselta, varsinkin minttusuklaasta jäi kalvo kitalakeen. Myöhemmillä herkuttelukerroilla ongelmaa ei ollut, olisiko pakastusaika auttanut?
- Lakritsijätskissä oli kivasti samaa ideaa kuin Valion versiossa. Ehkä vähän salmiakkisempi maku olisi vielä parempaa - siis turkinpippurirouhetta kinuskin joukkoon tai salmiakkiströsseleitä sattumiksi valmiiseen jätskiin.
- Minttusuklaa oli superherkkua. Maitosuklaasta tuli riittävästi makua mintun kaveriksi - pelkkänä suklaajätskinä toimisi varmaan paremmin tummasta suklaasta tehty versio.

Äitien onneksi

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille!

Lapset kattoivat aamiaista.

Tytöltä sain hauskan leskenlehtikortin sekä keraamisen koristelaatan.

Poika oli askarrellut moniin asuihini sopivan helmirintakorun.

Voitin viime viikolla työpaikkaruokalan arvonnassa herkkukassin, jossa oli keksien ja suklaan ohella herkullista mansikka-hyydykekakkua. Niinpä ei tarvinnut alkaa kakunleivontaan. Pöytään katettiin kyllä itsetehtyjäkin herkkuja, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Mummulle koristelimme mansikkakakun palasta leivoksen, joka toimitettiin perille pakasterasiasta tehdyn pienen kakkukuvun suojissa.

Lisäksi Tyttö askarteli Mummulle enkelikortin.

Kaikille äideille:
Toivon teille kaikkea hyvää
rakkautta lämmintä ja syvää!

Palleroita

Kokkiohjelmasta inspiraation saanut Poika pyysi: "Äiti, tehdään joskus kalmaria!"

Kalmareita ei kaupasta löytynyt, mutta mustekalarenkaita ja jättikatkarapuja kylläkin. Vapusta jäänyt munkinpaistorasva oli pullotettu talteen, joten päädyin friteeraamaan äyriäisistä palleroita.

Koostin taikinaa eri nettilähteistä. Kaikkiin ohjeisiin verrattuna jauhoja kului reippaasti enemmän, reseptissä karkea arvio kulutuksesta. Idea on, että taikina on sen verran paksua, että sinne kastettu pala peittyy kunnolla eikä taikina valu pois.

Friteeraustaikina

2 dl olutta
noin 1 munan verran valkuaisia
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta

Sekoita taikinan aineet ja anna turvota hetken aikaa.

Lämmitä paistorasva (esim. rypsiöljy) noin 180-asteiseksi. Rasva on tarpeeksi kuumaa, kun pieni leivänpala ruskistuu rapeaksi noin minuutissa. Kasta friteerattavat herkut taikinaan ja tiputa varovasti kypsymään. Paista muutama pallero kerrallaan noin 3-5 minuutin ajan ja nosta talouspaperin päälle valumaan. Tarjoa heti.

Upotin frittitaikinaan äyriäisten lisäksi myös mozzarellatikkuja ja sipulirenkaita. Mozzarella ikään kuin katosi taikinakuoren reunoille, mutta sipulit olivat namia, samoin ravut ja mustekalat. Palleroita dippailtiin chilikastikkeella maustettuun kermaviiliin.

Uusi pohja

Panin kevään kunniaksi vähän väriä blogipohjaan.
Vähän ärtsyltä tämä nyt toistaiseksi vaikuttaa... Katsotaan miten silmä tottuu.

Pohja on tällaiselta sivustolta. Taustan kuviot näkyvät ainakin minun ruudullani isompina kuin alkuperäisissä pohjamalleissa.

Sorsa ja leijona

Poika tahtoi nikkaroida.

Suunnittelun, sahaamisen, naulaamisen ja maalaamisen jälkeen Sinisorsa oli valmis.

Tässä alus vielä iltavalaistuksessa.

Tyttö puolestaan toi koulusta kotiin Leonardo-leijonatyynyn. "Siinä harjoiteltiin ryijypisto."

Aika hienosti harjoiteltu, jos minulta kysytään :)

Porkkana ja punajuuri

Tänään tuli leivottua aika jouluisista aineksista.

Kinuskikissa teki hiljattain punajuuripiirakkaa, joka toi jostain syystä mieleeni vuosien takaisiin Itä-Eurooppa-teemaisiin illallisiin tekemäni chlodnik-keiton. Keiton pääasialliset ainekset olivat punajuuri ja kinkku, joista nyt sitten sovelsin oman piirakkaversioni.

Sen verran sain pidäteltyä itseäni, että jätin pois keittoreseptissä esiintyneet tuorekurkun ja tillin ;) Pohjan resepti on suoraan Kinuskikissalta, täytettä sovelsin enemmänkin vuoan koon ja jääkaapin sisällön mukaiseksi.

Piirakka hymyilee, koska huvittelin laittamalla kinkut ja punajuuret täytteessä sisäkkäisiksi renkaiksi. Juustoa tuli kuitenkin päälle niin paksu kerros, että raidoitus ei täysin näy piirakan pinnalle asti.

Kinkku-punajuuripiirakka

150 g margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
½ tl suolaa
1 dl kylmää vettä

kimpale palvikinkkua
n. 2 dl keitettyjä punajuurikuutioita
1,5 rkl piparjuurituorejuustoa
3 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
n. 2 dl emmental-raastetta
valkopippuria
timjamia
suolaa

Nypi taikinan kuivat aineet rasvan joukkoon. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. (Anna levätä hetki jääkaapissa.) Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä pohjan päälle kuutioitu kinkku ja punajuuret. Pehmitä tuorejuusto ja sekoita siihen vähän kerrallaan kerma. Lisää muut täytteen ainekset ja kaada tasaisesti vuokaan.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Huomioita reseptistä:
- Todella hyvää! Rapea ruispohja, suolainen kinkku ja makea punajuuri sointuivat todella kivasti yhteen.
- Piparjuurijuustoa olisi voinut olla reippaasti enemmänkin - tämä määrä irtosi purkin pohjalta tällä kertaa.
- Voin muuten hyvillä mielin suositella myös chlodnikia.


Lisäksi täydensin perheen leipävarastoa porkkanasämpylöillä, joiden esikuva löytyy Kaunista Elämää -blogista. Vaihdoin ainoastaan ruishiutaleet ruisjauhoiksi ja veden maidoksi.

Porkkanasämpylät

5 dl maitoa
1 rkl hunajaa
2 tl suolaa
3 suurta porkkanaa raastettuna
1 pss kuivahiivaa
1 dl ruisjauhoja
n. 10-12 dl vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä

Lämmitä maito. Lisää porkkanaraaste ja mausteet. Sekoita hiiva jauhoihin ja lisää jauhoja, kunnes saat pehmeän taikinan. Lisää loppuvaiheessa myös öljy. Kohota noin puoli tuntia, leivo pienehköiksi sämpylöiksi, kohota uudelleen ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Huomioita reseptistä:
- Jätin taikinan todella löysäksi, niin että sitä oli vaikea saada irti sormista. Sämpylät olivatkin pitkälti vain pellille mäiskäistyjä taikinamöykkyjä - mutta kohosivat uunissa sieviksi ja pyöreiksi.
- Sämpylät olivat aika makeita ja porkkana maistui selvästi. Vähempi määrä porkkanaa riittäisi, tai ehkä vastapainoksi voisi lisätä jotain yrttiä?