Pirtaan sopivaa

Kuten arvelinkin, solmeilukurssin innostavinta antia olivat kuteelliset nauhat - pirralla ja laudoilla tehdyt. Pirralla aloitettiin.

Loimi luodaan sopivaan paikkaan - tai jos sellaista ei ole, niin asuntolahuoneen tuolinjalkojen ympärille.

Loimilangat järjestellään ja pistellään suunnitelman mukaisesti pirrasta läpi, kiinnitetään kireälle ja kudotaan kuten mattoa.

Ensimmäinen nauha oli niin räikeä että ihan nauratti. Tälle tuli myöhemmin käyttöä - nauha sopi täydellisesti lautapakan sitomiseen taukojen aikana.

Toisessa käytin vähän enemmän itseni näköisiä murrettuja värejä. Kuvio syntyi lastan avulla poimimalla.

Tätä oli todella kiva tehdä, ja olen lopputulokseenkin oikein tyytyväinen. Pituus vain jäi sen verran naftiksi että tästä ei ihan ole vyöksi, mur.

Muuta solmeilukurssilta: nyörejä ja makrameeta sekä narutöitä.

Merimiesten malliin

Solmeilukurssilla kokeiltiin yksinkertaisia narutöitä purjelaiva-aikojen merimiesten tapaan.

Osmanringin malli syntyy naulojen ja apupaperien avulla. Ensimmäiset kierrokset vain kieputetaan kolmen edestä-kolmen takaa...

...mutta sitten alkaa pujottelu.

Paksusta köydestä tehtyä työtä sai viimeistelläkin vähän reilummilla työvälineillä.

Sama idea, mutta ihan erilainen materiaali: turkkilainen matto ohuesta solmeilunarusta.

Tästä saisi tikun avulla hiussoljen.

Lopuksi vielä pari apinannyrkkiä: pieni massapallon päälle

ja lopusta köydestä vähän reilumpi vaikka koiranleluksi.

Lisää solmeilukurssilta: nyörejä ja makrameeta sekä pirtanauhoja

Nyörisatoa

Keväällä käydyllä solmeilukurssilla tuli opiskeltua useampiakin tekniikoita, joilla ohuista langoista voi yhdistellä yhtä paksumpaa.

Perinteistä iskunyöriä tehtiin niin kolmella, neljällä kuin viidelläkin pohjukalla sekä vielä lisäksi hapsuversiona.

Kolme pohjukkaa

Neljä pohjukkaa

Viisi pohjukkaa

Iskuhapsun tekemiseen tarvitaan kaveri, joka kiertää hapsulankaa.

Pohjukat tarkoittavat lankalenkkejä, joita kuljetetaan toistensa läpi ja syntyvät sidokset kiristetään viemällä kädet sivulle eli iskemällä. Leena-ope tässä näyttää kuinka homma toimii.

"Kiinalainen kierrenyöri" eli kumihimo syntyy pahvisen apukiekon avulla.

Kuusi lankaa sidotaan keskeltä nippuun. Solmukohta roikotetaan painon avulla läpi pahvikiekosta, jossa on keskellä reikä ja reunoilla 24 lovea.

Langat pujotetaan kiekon loviin kaksittain, kaksi tyhjää lovea välissä. Kello yhden lanka siirretään kello viiteen...

 ...ja kello seitsemän lanka kello yhteentoista. Sitten koko kiekkoa kierretään vastapäivään ja aletaan alusta seuraavilla langoilla.

Keskelle syntyy napakkaa, pyöreää nyöriä.

Varsinaista solmeilua eli makrameetakin kokeiltiin - niin perinteisestä solmeilulangasta kuin vähän epätyypillisemmistä materiaaleista.

Samaa tekniikkaa hyödyntävät myös ystävännauhat. Vähän vähemmän 70-lukuvibaa ja enemmän peruskoulun pihameininkiä.

Vapaavalintaisena kurssityönä tein pari rannekorua paperinarusta.

 

Ihan valtavasti en makrameen estetiikalle lämmennyt, mutta ystävännauhojen ja muiden pikkutöiden tekeminen on kyllä koukuttavaa - työ vaan kiinni hakaneulalla housunpolveen ja solmimaan. Sopii myös työkokouksen käsityöksi: ei putoilevia puikkoja, ja valmista syntyy niin nopsasti, että vähän pidemmän kokouksen aikana tekee korut vaikka kaikille kollegoille.

Lisää solmeilukurssilta: narutöitä sekä pirtanauhoja

Ankkametso ja maailman hienoin luu

Keramiikkaakin pääsi koulussa kokeilemaan. Eka kerta sitten jonkun peruskouluaikaisen savityötuokion, ja eka kerta ikinä lasitteiden kanssa.

Tunnille piti tuoda mukana joku luonnonmuoto, ja minä nappasin lähtökiireissä takan päältä poronluun pätkän. Kun kuulin että tehtävänä oli tehdä luonnonmuodosta kopio, meinasi parku tulla. Mutta hyvä ettei tullut - koska enpäs olisi ikinä uskonut että osaan tehdä näin hienon keraamisen luun!

Alkuperäinen oikealla, skaalattu kopio vasemmalla.

Kun luonnonmuotoa oli ensin tutkittu kopioimalla, niin sitten sitä piti jalostaa eteenpäin. Minä tein lumpiokupista kulhoja.

Nämä olivat paljon kivemmän näköisiä ennen lasittamista... Mutta ihan herttaisia näinkin.

Tällainenkin kuului kurssiohjelmaan: käsittelyharjoituksena savea kaulittiin levyksi, kuvioitiin kaikenlaisilla käteen osuneilla esineillä ja koottiin astiaksi. Tämä idea toimisi monenkinlaisen ryhmän kanssa.

Ja loppuhuipennuksena ankkametso. Savea oli jäljellä ja päivä vaati toteemieläintä.

Natsipanda

Löysin sattumalta Pinterestin kautta ohjeen tupsueläinten tekemiseen. Tuloksena lakoninen natsiviiksinen panda.

Tupsulangat on helpompi pyörittää U:n muotoisten kaavioiden ympärille. Niitä tarvitaan kaksi paria.

Tähän tulee musta kuono.

Päälle kerros valkoista.

 Sitten silmälaikut.

Taas valkoista.

Lopuksi kynän ympäri mustaa korvia varten.

Toinen puolisko päällystetään kokonaan valkoisella.

Pahvikaavioiden "jalat" taitetaan auki ja kiinnitetään vastakkain vaikka klemmareilla, tai kun niitä ei heti satu löytymään, hiuspinneillä.

Langat saksitaan kaavioiden välistä poikki. Pahvien välistä kierretään lanka ympäri ja solmitaan tiukasti.

Aluksi pörrö näyttää varsin kaoottiselta

mutta kyllä se muoto sieltä alta saksimalla selkenee.

Lopuksi vielä liimasin pandalle irtosilmät, koska katse tuntui muuten vähän... aavemaiselta.

Tämä oli helppoa ja hauskaa.
- Puoliympyrä helpottaa hommaa, kun lankaa ei tarvitse pujottaa reiästä vaan sitä voi kieputtaa suoraan kerältä.
- Kaavioon kannattaa merkitä tulevan taitoksen paikka eli se raja mihin asti lankaa kieputetaan. Kiität itseäsi myös, jos heti aluksi merkkaat pahvin päihin, kumpi on palleron ylä- ja kumpi alareuna.
- Laikkujen kokoa ja paikkaa piti vähän arpoa, harjoitus epäilemättä auttaisi tässäkin.
- Korvat tulivat niin alas että otus näytti koalalta - mutta niitä sai kätevästi kiskomalla ylöspäin.
- Saksiminen tekee pallerolle ihmeitä. Rohkeasti vaan.

Silkkivillaa

Huovutustöistä jäi yli repaleinen ja epätasainen pala oranssia esihuopapintaa. Lipaston laatikosta löytyi jommankumman lapsen taiteilema silkkihuivi, ja keksin yhdistää nämä kaksi.

Tutustutin varovasti hieroen silkin ja villan toisilleen. Rullan sisällä kierittämällä ne lopulta löysivät toisensa oikein tiukasti.

Silkki ryppyyntyi kutistuvan villan mukana. Oranssi villa sointuu aika kivasti keltaisella ja punaisella maalattuun silkkiin.

Leikkasin huovasta tasaisimmin onnistuneen palan, ompelin päätysaumat ja liimasin + nuijin huovan askartelukaupasta hankitun kukkaronkehyksen sisään.

Tuloksena ihan näpsäkkä luottokorttikukkaro. Nuo olkaimelle tarkoitetut renkaat vaan ovat vähän turhat, ei tämä oikein olalla kannettavalta pussilta tunnu. Mutta ehkäpä niistä voisi vaikka virkata kukkaset?