perjantai 15. elokuuta 2014

Robottiautomaatti ja Pumppuvieterit Amazoniassa

Keväällä Aarteiden talo -päiväkodin 5-vuotiaiden poikien Pumppuvieterit-ryhmä kertoi yhdessä sadun käyttäen sadutusmenetelmää: lapset kertoivat tarinan ja aikuinen kirjoitti sen sanatarkasti ylös. Tässä napakka tiivistelmä:

Tässä kirjassa robottiautomaatti myy jäätelöä ja menee Amazoniaan.
Siellä se näki monta eläintä ja sen piti löytää kalastajalepakot,
koska ne tietää missä kultainen kivi on.

Tämän kirjan kirjoitti ja kuvitti
Olli Taavi Joel Antti Ilpo Roope
Sadussa Pumppuvieterit seikkailivat Amazonian sademetsässä yhdessä monitaitoisen Robottiautomaatin kanssa. Tarinan ajatusta kehitettiin ryhmässä eteenpäin: Amazonia julkaistaisiin syksyllä kirjana, ja pojat olivat tehneet kirjaa varten kuvitusta, mainostekstejä ja projektisuunnitelmia.

Se on paras kirja maailmassa.
Se on niin jännittävä ja pelottava.
Niin hyvä kirja että kannattaa lukea.
Kuvat mahtavat.
Hyviä satuhetkiä.
Loppukeväästä lähestyin päiväkotia ehdotuksella yhteisestä rooliasuprojektista. Tutustuin poikien satuun ja päätimme, että Amazonia-projektia voisi vielä laajentaa. Työntekijöiden ja lasten lyhyen tapaamisen perusteella valitsimme toteutettavaksi rooliasuksi tarinan päähenkilön, Robottiautomaatin.

 

Miltä robotti näyttää?

Sadun tekstin, poikien piirustusten ja askartelujen sekä lähiopetustuntien perusteella tein alustavia luonnoksia asusta.
Toistuvia elementtejä poikien visioissa olivat vihreä väri, kypärän mallinen pää sekä erilaiset nappulat, vivut ja muut toiminnallisuudet.

Alusta asti minulle oli selvää, että haluan projektiin mukaan ohjaustoiminnallisia elementtejä ja otan poikaryhmän mukaan asun suunnitteluun ja toteutukseen.

Kävin päiväkodissa vierailulla kesäkuussa, jolloin paikalla olevat pojat muistelivat kirjoittamaansa tarinaa ja sen henkilöitä sekä piirsivät tarkempia malleja suunnittelutyöni tueksi. Otin myös mittoja, jotta puvusta saataisiin oikean kokoinen.
"Siinä pitää olla valvontakamera"
"Sit tänne hyökkäis ampparit. Au! Au!"

Mitä nappuloita robotissa on?

Sain päiväkodilta mukaani ison kassillisen kierrätysmateriaalia: kankaita, johtoja, muoveja, tietokoneen osia ja muttereita. Päätin, että pojat voisivat rakentaa robottiasuun toimintopaneeleja, jotka sitten yhdistäisin lopulliseen asuun. Aikatauluongelmien vuoksi askartelutuokiota jouduttiin siirtämään pariin otteeseen, mutta lopulta yhteinen aika löytyi. 

Valmistin toimintopaneelien pohjiksi vaahtomuovilevystä ja muoviverkosta pohjat.

"Tässä on kolme vaihdetta. Sininen on ykkönen,
punainen on kakkonen ja vihreä on kolmonen."
Pojat valitsivat haluamiaan nappuloita ja muttereita, jotka kiinnitettiin liimaamalla alustaan. Ensin kiinnitykseen kokeiltiin erikeeperiä, mutta nappulat tarttuivat paremmin pehmeään muovialustaan kuumaliimalla.

"Tästä napista tulee pehmonalleja!"

Miten robotti rakennetaan?

Jatkoin puvun työstöä kotona. Alkuperäinen suunnitelma virtaviivaistui matkan varrella: siivet, taskut ja liikkuvat vivut alkoivat tuntua turhan kirjaimellisilta tulkinnoilta, jotka monimutkaistaisivat puvun käyttöä. Yksinkertaisempi toteutus antaa enemmän tilaa lasten omalle mielikuvitukselle.

Asun runko: vaahtomuovilevy.
Ryhdikäs ja muotonsa pitävä, mutta pehmeä ja kevyt materiaali.


Trikookaitaleet sivuissa joustavat pukiessa ja erikokoisten lasten yllä.

Yksityiskohdat: Kierrätysmateriaaleja. Kiinnitys ompelemalla ja kuumaliimalla. 

Aluksi arastelin liiman käyttöä, mutta päiväkodista vakuutettiin, että liimakiinnitys on riittävän kestävä ja turvallinen isommille lapsille, eikä asun tarvitse olla vesipestävä.

Kypärä: vanha lasten pyöräilykypärä, kangasta ja vanha valosarja.

Valot toimivat ja niitä säädellään niskasta.

Valmis asu hieman liian suuren mallin yllä - venyy tämä näköjään vitosluokkalaisenkin päälle:

 

Nyt Robottiautomaatti lähtee kouluun arvosteltavaksi ja sitten vihdoin Pumppuvietereiden kanssa seikkailuun!

1 kommentti:

RyytimaanMinna kirjoitti...

Etsin pihjala-askartelu vinkkejä ja löysin tieni blogiisi, olipa kiva juttu, tosi kiva tämä sinun blogi.
Pistin listalleni omille sivuilleni, että osaan tulla uudestaan. Toivottavasti se on ok. Mukavaa syksyä!