Tulee uusia talvia

Huovasta syntyi Tikrun lisäksi myös raidalliset hansikkaat.

Halusin kokeilla kolmiulotteista pintaa. Ulkoasua suunnitellassani mietin pehostoukkia ja mittarimatoja: mustaa ja vihreää, venyvää ja taas kokoon kutistuvaa.

Aloitin työn tekemällä koetilkun ja mittasin kutistumisprosentin.

Sen perusteella hahmottelin kaavan ja siihen sopivat kutistumisvarat. Selkämystä varten tein piiiiitkän kaavan ja kämmenpuolta varten lyhemmän.

Selkäpuolen kaavan päälle asettelin neljä kerrosta ruskeanharmaata huopaa ja huovutin kevyesti kasaan. Pohjan päälle asettelin vihreästä esihuovasta tehdyt kuviot.

Kun ne oli huovutettu kiinni, taittelin ja ompelin raidat piiloon niin että selkäpuolesta tuli pienemmän kaavan kokoinen.

Kämmenpuolen pinnan leikkasin esihuovasta kaavan mukaan ja huovutin puoliskot kiinni toisiinsa.

Lopulta leikkasin homman puolesta välistä poikki ja jatkoin huovuttamista omaan käteen sopivaksi. Jossain vaiheessa ratkoin auki laskosten ompeleet. Saumat vaativat lopulta vähän yhteen ompelemista pysyäkseen kasassa.

Lopuksi vielä kirjailin vähän yksityiskohtia.

Hanskat valmistuivat vähän sen jälkeen kun hanskakelit loppuivat. Vaan ehkäpä sitten ensi talvena...

Mur!

Huovutuskurssikaverina syntyi tällainen Tikru.

Aluksi oli kasa räikeän värisiä villoja. Koulun karstalaitteella niistä tuli eläväisen tiikerinväristä - varsinkin kun sekaan heitti vähän ruskeaa.

Hahmottelin tiikerin ensin paperille, lisäsin kutistumisvaraa vähän näppituntumalta ja tein tiikerikaavan jämäkästä kuplamuovista.

Mahaan tuli teippisauma ja toiselle jalkaparille oma kaava.

Oranssia villaa kolme kerrosta ristiin rastiin, ja kaavan kohdalta saippuavettä päälle ja huovuttamaan.

Toinen kylki toteutettiin samoin, mahapala vastaavasti valkoisesta villasta. Kun esihuopa pysyi suunnilleen kasassa, kaava paketoitiin villakerrosten väliin. Saumanvaroja ohenneltiin ja taiteltiin kaavan päälle.

Tassujen kohdalla taiteilin mahapuolen valkoiset villat päällimmäisiksi, muualla oranssit.

Hännän pyörittelin erillisestä huopatukosta ja kiinnitin peffaan paikoilleen.

Vähän pitkä, mutta ajattelin pätkäistä lopulliseen pituuteen myöhemmin.

Ja pitihän tiikerin raidat saada. Kun saumaukset pysyivät aloillaan, lisäsin tummanharmaasta esihuovasta leikattuja raitoja ja rapsuttelin ne paikoilleen.

Sitten vain tarmokasta huovutusta. Kun tiikeri alkoi kutistua oikeaan kokoonsa, leikkasin reiän ja kiskoin kaavan pois eläimen sisältä.

Tyhjänä Tikru oli vähän ressukka, mutta alkoi jo saada muotoa. Korvat ompelin tässä vaiheessa mytyiksi pään sivuille.

Vielä vähän huovutusta, sitten kuivatus ja vanhan tyynyn sisuksista Tikrulle täytteet. Ompelin täyttöaukon kiinni ja jatkoin viimeistelyä märkähuovuttamalla, neulalla tökkimällä ja ompelemalla silmät ja varpaat.

Sen sijaan häntää en hennonnut enää leikata. Ei toista saa sillä lailla satuttaa.

Siinä se nyt murisee, lutunen.

Chiliä ja valkosipulia

Totesin Facebookissa, että aloitan kaiken kokkaamisen nykyään silppuamalla chiliä ja valkosipulia. Vaadittiin jakamaan reseptiä - no tällaista oli pöydässä tänään. Kelpasi niin omille kuin vieraille lapsille.

Porkkana-tomaattisosekeitto

 ½ chilipalko
2 valkosipulinkynttä
2 sipulia
loraus oliiviöljyä
5-6 porkkanaa
vettä
5 tomaattia
½ kanaliemikuutio
pari tl suolaa
reilu rkl aurinkokuivattua tomaattia kuutioina
½ tl inkivääritahnaa (tai pätkä tuoretta)
tuoretta basilikaa ja korianteria
n. 1 dl turkkilaista jugurttia
reilu rkl Toscana-tuorejuustoa

Silppua chili ja valkosipuli. Pyöräytä kattilan pohjalla öljyssä. Lisää kuutioitu sipuli ja porkkanat. Hämmennä jonkin aikaa ja lisää vettä niin että porkkanat juuri ja juuri peittyvät.

Kalttaa tomaatit ja leikkaa reiluiksi paloiksi. Lisää keiton joukkoon kiehumaan. Lisää liemikuutio ja suola. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä.

Lisää aurinkokuivattu tomaatti, inkivääritahna ja yrtit. Soseuta soppa. Lisää joukkoon jugurtti ja tuorejuusto ja kiehauta.

Kamalia naamoja

Halloweenista on jo jonkinmoinen tovi, mutta tässä muistoksi muutamia hirmuisia naamoja lasten juhlista.

Piñatat olivat tällä kertaa vähän hurjempia. Ilmapallon päälle liisteröitiin sanomalehtisuikaleita ja somistettiin irtopäiksi.

Päät ripustettiin riviin ja hakattiin mäsäksi pesäpallomailalla... Yhdessä oli saaliina suolaa, yhdessä multaa ja yhdessä karkkiaarre.

Karkkien lisäksi herkuteltiin muffineilla, joiden koristelussa poikaporukka innostui...

Koristeet olivat niin hirmuisia että nukkumaan mennessä niitä piti jo vähän kerätä pois, jotta Nukkumatti uskalsi tulla.

Arkileivontaa

Pitkästä aikaa on ollut ihan tavallisina päivinä energiaa leipomiseen.

Avattu kookosmaitopurkki päätyi muffineihin.

Kookosmaitomuffinit

100g margariinia

reilu 2 dl sokeria

4 dl jauhoja

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 lime

1,5-2 dl kookosmaitoa

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Purista limen mehu ja raasta kuori. Sekoita mehu ja kuoriraaste kookosmaitoon.

Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen kookosmaitoa ja jauhoseosta. Lusikoi taikina muffinivuokiin (12 kpl) ja paista vajaassa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Huomioita reseptistä:

- Ihanan pehmeitä muffineja, kookos ja lime maistuvat kivasti

- Munaton ja oikealla rasvalla toteutettuna maidoton

- Taikina ei kohoa kovin paljon, vuoat voi täyttää aika täyteen.

Tämä toinen resepti ei kyllä synny yhdessä arkipäivässä, vaan tarvitaan kaksi. Työkaverin blogista on ollut jo pitkään tarkoitus kokeilla yli-yön patonkiohjetta.

Olipa hankala olla vaivaamatta taikinaa! Sinne jääneet jauhopaakut kuitenkin ilmeisesti sulivat jossain vaiheessa, koska ei niitä lopputuotteessa näkynyt. Hyviä ja kuohkeita patonkeja. Tosin suolaa laitan ensi kerralla vielä reilumman teelusikallisen.

Asiaa lusikasta ja sen varresta

Metallityön kurssilla myös Aino-puku sai käädyt.

Eihän nämä pukupuritanistille kelpaisi, mutta enpä kyllä usko että koskaan tulee ladottua riviin niitä satasia, joilla alkuperäiset korut saisi Kalevala Korusta matkaan.

Ainakin inspiraatiota on haettu ihan originaalilähteestä.

Solkien lähtökohtana oli muutama kierrätyskeskuksesta löytynyt hopeoitu lusikka. Varsi irti.

Pintaan suojalakka.

Lakkaan kuvio raaputtamalla.

Lusikat typpihappoon kuplimaan.

Loppu lakka pois, kuvio on syöpynyt esiin raaputettuun pintaan - toivottavasti edes suunnilleen sillä tavoin kuin oli tarkoitus.

Kiinnitykseen tarvittavat osat juottamalla kiinni soljen taakse. Juottamisen vaatima hehkutus poltti ohuen hopeoinnin pois ja lusikka mustui - mutta hiomalla alpakkapinta tuli alta näkyviin ja tummunut pinta jäi patinaksi kuvion pohjalle. Tässä kuvassa vielä hopeapinnalla

 ...tässä alpakkaisena. Lusikkasoljet saivat jatkokseen hopealangasta taivutetut kiemurat ja klemmariketjun. Soljet voi myös irrottaa ketjusta ja käyttää erillisinä solkina tai riipuksina.

Ketjuun tietysti asianmukaiset tarvekalut: korvalusikka ja puukko

sekä tuluspussi ja -rauta. Nämä syntyivät ylijääneistä lusikanvarsista ja vanhasta nahkatakista.

Ei mennyt tähän satasia. Lusikat maksoivat senttejä, nahkatakki ei mitään ja klemmariloota reilun euron. Kiemuralle käännetty hopealanka oli selkeästi kallein elementti, mutta siihenkin olisi oikeastaan sopinut paremmin joku simppeli rautalanka.