Viiriäisen värikäs vuosi

Vaikka blogissa on ollut hiljaisempaa, on Viiriäisen vuosi ollut täynnä värejä.
Viime syksynä aloitetut artenomiopinnot ovat vieneet lintusen mosaiikin maailmaan

ja tiffanylasia leikkaamaan.

Maalia on tiputeltu marmorointialtaaseen

ja sudittu siveltimellä paperiin.

Kerrassaan upean ihana vuosi!

Nyt vielä pieni pinnistys kesän rästitehtävien parissa (paperinvärjäystä ja pahvitöitä), sitten syksyllä uusien tekniikoiden ja asioiden kimppuun.

Miltä juhannus maistuu?

Ystäväni, espoolainen pastori ideoi yhdessä restonomiopiskelijoiden kanssa nimikkoleivonnaisia kirkkovuoden pyhille: pääsiäiselle, laskiaissunnuntaille, helluntaille ja adventille. Kuinka kiusallista - juhannus puuttui listasta. Tässäpä siis kieli poskessa väännettyä teologista symboliikkaa tihkuva ehdotukseni juhannuksen nimikkoleivonnaiseksi.

Yksinkertainen kääretorttupohja symboloi karua erämaata, jossa Johannes Kastaja asusteli.

Maito-mascarpone-hyytelön valkoinen väri symboloi valoa, syntien anteeksiantamista ja puhtaaksi pesemistä ja viittaa juhannuksen liturgiseen väriin.

Johanneksen työ ennakoi Jeesuksen tuloa. Leivoksessa mesiangervon hienoinen aromi tuo lupauksen jostain, mitä on tulossa myöhemmin - mesiangervo kun kukkii vasta syksymmällä. Myös mesiangervon hunajainen aromi viittaa Johannekseen, joka legendan mukaan pysyi erämaassa hengissä villihunajan voimin.

Leivonnaisen kruunaa kauden ykkösmarja mansikka, joka on saanut kasteen juhannuksen hengessä. Marinadin sitrusaromit ja mansikan kirpeys tuovat mukaan Johanneksen ärhäkkyyttä ja haastavuutta.

Hyvää ja makeaa juhannusaikaa!

Juhannusleivokset

Kääretorttupohja

4 munaa

1½ dl sokeria

1 3/4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. (Osan jauhoista voi korvata myös perunajauholla, mutta halusin tähän enemmän rouheutta ja "kakkumaisuutta".) Kääntele jauhoseos muna-sokerivaahdon joukkoon.

Tee leivinpaperista pellille "vuoka" nostamalla reunat metallinuppineulojen tai klemmareiden avulla ylös. Kaada taikina vuokaan ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota leivinpaperi.

Maito-mascarpone-hyytelö

5 dl maitoa

1 tl kuivattuja mesiangervon kukkia (tai korvaa vaniljatangolla)

8 liivatelehteä

500 g mascarponea

vajaa 1 dl sokeria

Kuumenna maito ja mittaa joukkoon mesiangervo. Anna hautua hetken ja nosta jäähtymään. Siivilöi. Pehmennä liivatteita kylmässä vedessä. Kuumenna uudelleen osa maidosta ja liuota siihen liivatteet. Sekoita keskenään pehmennetty mascarpone, liivate-maitoseos sekä loppu maito. Mausta sokerilla.

Tee leivinpaperista samankokoinen kehys kuin kakkupohjalle. Kaada hyytelöneste varovasti muottiin ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Marinoidut mansikat

500 g mansikoita

n. 2 rkl limoncelloa

n. ½ dl appelsiinimehua

sokeria

Puolita mansikat. Annostele päälle muut aineet ja ravista sekaisin. Anna maustua esim. seuraavaan päivään.

Kokoa leivonnaiset. Levitä kakkupohjalle ohut kerros mansikkahilloa tai lemon curdia. Irrota hyytelölevy leivinpaperikehyksestä ja kumoa tai nosta varovasti kakkulevyn päälle. (Kiiltävämpi ja tasaisempi puoli on päälläpäin, mutta levyn kippaaminen on huomattavasti helpompaa kuin ehjänä nostaminen.)

Leikkaa annospaloiksi ja nosta juuri ennen tarjoilua päälle mansikat.

Huomioita reseptistä:

- Hyvää. Mesiangervo maistui juuri sopivasti ja mansikat tasapainottivat kokonaisuutta.

- Tekninen toteutus vaatii ehkä vähän hiomista... Hyytelölevyn siirtely oli varsin hankalaa; tosin homma ehkä helpottuisi jos olisi käytössä vaikkapa irtoreunoja leivinpaperin ja peltien sijaan.
- Mansikat olivat halpoja ulkomaisia, sitrusmarinadi teki niille todella hyvää.

- Tein tällä kertaa sormin syötäväksi sopivia pikkupaloja. Myös isommat leivokset toimisivat, mutta sitten voisi yrittää tehdä paksumman kerroksen hyytelöä ja lusikoida päälle enemmänkin mansikoita.

- Päälle voisi ripotella vaikkapa mausteisia keksimuruja.

- Varo etteivät liukkaat mansikat lipsahda syödessä syliin!

Tässä vielä vähän ammattimaisemmat tekijät helluntain leivonnaisen kimpussa:

Ja täällä reseptit muiden pyhien leivonnaisiin.

Muhkeaa muotoa ja makua

Ihanan naisen ihaniin vauvabileisiin ihana masukakku. Jo jokin aika sitten tehty ja syöty, joten tämä menee vähän muisteluksi.

Kakkupohjat on paistettu Ikean metallikulhoissa. Sulatin taikinaan reippaasti valkosuklaata jonkun suklaisen kakkupohjan ohjeen mukaisesti - olisiko ollut tämä tai tämä? Vaihdoin suklaan valkoiseen, jätin kaakaojauheen pois ja laitoin vähän reippaammin jauhoja (kaakaohan imee kosteutta).

Väleihin liivatteella jähmetettyä kerma-rahka-kirsikkatäytettä (kesän kirsikat pakastettuna sokeriliemessä). Olisiko ollut vielä lemon curdia lisäksi väleissä ja päällä?

Päälle - muistaakseni marsipaanin ja mansikanmakuisen sokerimassan sekoitusta. Ihonväristä tuli hieman eksoottinen, mutta onhan noissa bikineissä ja kukissakin hieman tico tico -henkeä. Liivit kuvioin kaulimalla värjätyn massan pintaan strösseliä. Vähän jäi masu muhkuraiseksi.

Suklainen kakkupohja oli tosi herkullista - ja tosi jämäkkää ja riittoisaa. Täytteessä voi olla reippaasti makua, tai sitten tämän voisi tarjoilla kahvikakkuna vaikka alkoholikostutuksella.

Puikkorististä palmikkoreunaan - puikkopohjainen rottinkityö

Kolmas, suurin rottinkityöni oli puikkopohjainen kori. Puikkopohjaisessa työssä punotaan ensin rottingista työlle pohja ja jatketaan sitten reunaa ylöspäin.

Pohjan aloittamiseen on erilaisia tapoja – tärkeintä on saada puikot ristikkäin niin, että loimia lähtee tasaisesti joka suuntaan.

Pohjan teko oli jotenkin tuskaista. Alussa puikot karkailivat minne sattuu, kude ei mahtunut loimien väliin, koko työ näytti toispuoleiselta ja työasentoa oli vaikea löytää. Hieman helpottui loppua kohden, ja lopulta pohja hurahtikin hieman aiottua isommaksi.

Pohja fitsiä. Pohjan reunaan kerros kimmeä. Olin valinnut aloitukseksi sellaisen, josta tuli keskelle aika korkea möykky. Halusin vakaasti seisovan korin, joten tein kulmaan pienen korotuksen: punoin kimmeä kahden ylimääräisen puikon yli niin että syntyi harjanne.

Tämän erikoiskierroksen jälkeen vaihdoin loimet. Työn voi tehdä alusta loppuun samoilla pitkillä loimilla, mutta heksagonityön jälkeen halusin jotain helpommin hallittavaa. Minulla oli siis lyhyet loimet pohjaa varten ja pohjan reunassa vaihdoin tilalle toiset reunaa varten. Uusi loimipuikko sisään (teroitin päätä ja tein tilaa sukkapuikolla) - vanha rohkeasti poikki (hui!) - ja koska halusin tuplaloimet, vielä toinen puikko toiselle puolen.

Näiden uusien loimien päälle, kiinnityskohdan peittämiseksi vielä kerros kimmeä ja sitten jatkui fitsillä. Sidoin loimet alkuun ylhäältä kiinni ”sipuliksi” jotta sain ne kaartumaan kauniisti ylöspäin. Terävän käännöksen saisi taittamalla loimet esim. viivottimella litteiksi käännöskohdasta.

Vähän väriraitaa väliin. Kieputin sinistä palttinasidoksella viisi kierrosta työn ympäri ja ”ompelin” ne kiinni kuderottingeilla.

Päättelyksi tein palmikkoa. Kokeilin ensin tehdä leveän palmikkopunonnan käyttäen molempia loimia, mutta en tykännyt raidallisesta lopputuloksesta. Päädyin tekemään päättelyn ensin vaaleilla rottingeilla yhteen suuntaan ja lopuksi sisäpuolelle toisen kerroksen sinisellä.

Lopuksi käänsin kostean korin ylösalaisin ja laitoin pohjan päälle painon, jotta sain keskusmöykyn painumaan työn sisälle.

Lopputulos: isohkon paljun kokoinen kori villasukille ja tohveleille. Nätti.

Ison loimivälin ja koristeraitojen takia työstä tuli lopulta vähän löysä. Napakampi saisi olla. Myös työn purkautuminen hieman pelottaa, sillä en päätellyt rottingin päitä vaan vain katkaisin ne työn pintaa myöten.

Isoa työtä tehdessä huomasi, että rottinki kuivuu varsin nopeasti. Työtä tulikin tehtyä aika paljon kylpyhuoneessa, jossa sen huljauttaminen suihkun alla oli helppoa.

Rottinkia kului vajaa yksi kiepillinen plus vanhoja sinisiä.

Puikkopohjainen punonta ja ohjaustoiminta:

Varauksin.

- Lapset aloittivat puikkopohjaiset työt yhtä aikaa minun kanssani, mutta kyllästyivät pian – samassa kohtaa kuin itsekin tuskailin pohjan kanssa. Pohja kannattanee aloittaa ohuemmilla rottingeilla, jotta ne istuvat sievemmin alussa. Ja hampaat irvessä jatkaa siihen asti että alkaa olla kivaa.

- Tarvittavan rottingin määrän arvioiminen on ainakin vielä hankalaa, helpottunee rutiinin myötä. Pohja nielee paljon, reunat tuntuivat tulevan varsin vähällä valmiiksi.

Heksagonilla hedelmäkori - vapaavalintainen rottinkityö

Vapaavalintaisena työnä halusin tehdä heksagonipunontaa. Olin edellisellä punontakurssilla opetellut tätä tekniikkaa pahviliuskoilla ja halusin kokeilla kuinka tämä toimii isommassa työssä ja rottinkimateriaalilla.

Olin itse asiassa tuolla kurssilla aloittanut myös rottingista heksagonipohjan, mutta päädyin lopulta purkamaan sen kokonaan ja aloittamaan alusta uuden.

Oleellista on, että pohjassa on joko 4 tai 8 puikkoa joka suuntaan, jotta reunat saa nostettua oikein ylös. Pohjassa on 6-kulmaiset kolot

ja reunat käännetään niin, että niihin tulee 5-kulmaiset ”talot”. Talon ”seinät” kääntyvät sojottamaan suoraan pystyyn, ja vinoon kulkevat puikot alkavat tehdä uusia kuusikulmioita reunaa ylöspäin.

Yläreunaan tein variaation piparkakkureunasta – etsin kullekin puikolle vastinparin ja pujotin ne toisiaan pitkin takaisin työhön.

Mutta: Jotain meni pieleen. Toisen suunnan vinopuikot jo loppuivat, kun toiseen suuntaan oli vielä kaksi jäljellä. Äh. Huolellisesta laskemisesta huolimatta jossain kohti oli puikko lähtenyt väärään suuntaan. Keskeneräinen työ oli niin hankala hahmottaa, että en huomannut. Enkä nyt enää sitten alkanut purkaa, vaan luovasti sovelsin piparkakkureunaa ja yritin häivyttää virheen. (Tässä kuvassahan sekä alkuperäinen virhe että paikkausyritys näkyvät varsin selkeästi.)

Tein työn yksinkertaisella rottinkipuikolla, mutta puikkojen ”päättelypäistä” tuli lopulta kokonainen toinen kerros työhön niin että lopputulos näyttää siltä että se on punottu kahdella puikolla.

Lopputulos: hedelmäkori. Hieman vino, johtuen osittain laskuvirheestä mutta myös muusta: Rottinkini oli ilmeisesti sen verran vanhaa ja huonolaatuista, että siinä oli isoa vaihtelua eri puikkojen kesken. Toiset taipuivat kuin lanka, toiset katkeilivat tönkköyttään ja kolmannet siitä väliltä. Punoessa puikot käyttäytyivät hyvin eri tavalla, mikä tekee valmiiseen työhön hieman kaaospunonnanomaisuutta – mikä on oikeastaan aika hauskaa.

Huomioita:

- märkiä, pitkiä rottinkeja oli tosi hankala saada pysymään paikallaan. Teippiä ja pyykkipoikia kului.

- heksagonityö vaatii matikkapäätä ja kärsivällisyyttä

- neljän puikon pohja on huomattavasti helpompi, mutta tietysti työkin on pienempi

- variaationa voi tehdä niin, että kääntää reunat ylös toisin > lisää työhön vaakasuuntaiset ”pannat” ja pohjasta tulevat rottingit nousevat vinosti ylös.

Heksagonipunonta ja ohjaustoiminta

Oletko ihan tosissasi?

Ei ainakaan rottingilla, vaan jollain paremmin paikallaan pysyvällä, nauhamaisella materiaalilla.

Fitsi, kimme, palttina - rottinkityön aloitus

Rottinkitöitä seuraavaksi. Näistä olin etukäteen vähän positiivisemmalla mielellä kuin niinestä. Näytetuotteet eivät vaikuttaneet yhtä retroilta. Pajutöitä olin pienessä mittakaavassa joskus kokeillutkin, eli siinäkin mielessä idea oli tuttu.

Kaiken lisäksi kotona kaapissa odotti kaverilta saatua rottinkia, jolle oli kiva keksiä käyttöä. Koska kotona oli useampaa eriväristä materiaalia, ei tässä lajissa tarvinnut ruveta värjäyspuuhiinkaan.

Rottinkitöitä suunnitellessa pitää erottaa toisistaan loimi ja kude, ja lisäksi tietää mitä sillä kuteella ryhtyy tekemään – palttinaa, fitsiä vai kimmeä. Mitä ne ovat ja mitä niillä on eroa? Katsopa vaikka nämä videot. Vinkkejä myös niinitekniikoihin.

Levypohjainen rottinkityö

Ensimmäinen rottinkityö oli levypohjainen: Puiseen tms. levyyn porataan tasaisin välein rottinkipuikon mentävät reiät. Puikot pujotetaan läpi, päätellään levyn alle ja lähdetään toiselta puolen punomaan reunaa ylöspäin.

Poraamisen jälkeen tämä on helppoa ja kivaa. Työ valmistuu nopeasti, kun punottavana on pelkkä reunus. Loimet pysyvät kiltisti pystyssä eivätkä ne ole hallitsemattoman pitkiä.

Oranssilla palttinaa, vaalealla kimmeä koristeeksi – ja päättely rabantilla, toinen rabant-kierros vielä  sisäpuolelle.

Lopputulos: siisti, napakka purkki. Työ valmistui parissa tunnissa. Ei herättänyt suuria tunteita, mutta sai aikaan onnistumiskokemuksen.

Levypohjainen punonta ja ohjaustoiminta:

Voi kyllä.

- helppo hallita, työ valmistuu nopeasti

- valmistelut (reikien poraus, jopa loimien pujotus ja päättely) voi tehdä etukäteen

- sopii hyvin: leipäkoreihin, kynäpurkkeihin + muihin töihin, joissa on tärkeää että on tasainen pohja

- muuntelua: pohjalevyn erilainen muoto, valmis lautanen tai muu esine työn pohjana, reiät levyn reunoihin > työ lähtee levystä ulospäin ja taipuu pyöreästi ylös