Rottinkitöitä seuraavaksi. Näistä olin etukäteen vähän positiivisemmalla mielellä kuin niinestä. Näytetuotteet eivät vaikuttaneet yhtä retroilta. Pajutöitä olin pienessä mittakaavassa joskus kokeillutkin, eli siinäkin mielessä idea oli tuttu.
Kaiken lisäksi kotona kaapissa odotti kaverilta saatua
rottinkia, jolle oli kiva keksiä käyttöä. Koska kotona oli useampaa eriväristä materiaalia,
ei tässä lajissa tarvinnut ruveta värjäyspuuhiinkaan.
Rottinkitöitä suunnitellessa pitää erottaa toisistaan loimi
ja kude, ja lisäksi tietää mitä sillä kuteella ryhtyy tekemään – palttinaa,
fitsiä vai kimmeä. Mitä ne ovat ja mitä niillä on eroa? Katsopa vaikka nämä videot. Vinkkejä myös niinitekniikoihin.
Levypohjainen rottinkityö
Ensimmäinen rottinkityö oli levypohjainen: Puiseen tms.
levyyn porataan tasaisin välein rottinkipuikon mentävät reiät. Puikot
pujotetaan läpi, päätellään levyn alle ja lähdetään toiselta puolen punomaan
reunaa ylöspäin.
Poraamisen jälkeen tämä on helppoa ja kivaa. Työ valmistuu
nopeasti, kun punottavana on pelkkä reunus. Loimet pysyvät kiltisti pystyssä
eivätkä ne ole hallitsemattoman pitkiä.
Oranssilla palttinaa, vaalealla kimmeä koristeeksi – ja päättely
rabantilla, toinen rabant-kierros vielä
sisäpuolelle.
Lopputulos: siisti, napakka purkki. Työ valmistui parissa
tunnissa. Ei herättänyt suuria tunteita, mutta sai aikaan onnistumiskokemuksen.
Levypohjainen punonta ja ohjaustoiminta:
Voi kyllä.
- helppo hallita, työ valmistuu nopeasti
- valmistelut (reikien poraus, jopa loimien pujotus ja
päättely) voi tehdä etukäteen
- sopii hyvin: leipäkoreihin, kynäpurkkeihin + muihin töihin, joissa on tärkeää että on tasainen pohja
- muuntelua: pohjalevyn erilainen muoto, valmis lautanen tai
muu esine työn pohjana, reiät levyn reunoihin > työ lähtee levystä ulospäin
ja taipuu pyöreästi ylös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti