Kieputusta ja palmikointia - niinitöiden tekniikkakokeilut

Punontakurssi aloitettiin tutustumalla niinitöihin. En lähtökohtaisesti ollut kovinkaan innoissani – käsityökurssista kyllä, mutta tunnilla esitellyt niinityöt näyttivät 70-luvun jäänteiltä; siis estetiikka ei lainkaan houkutellut.

Työhön tartuttiin tekniikkakokeilujen kautta. Tarkoitus oli tutustua materiaaliin sekä kokeilla mikä tekniikka olisi mukava kurssin varsinaisessa omassa työssä.

Narurunkoinen 

Tällä tavalla tehdään niitä afrikkalaisia vateja. Niintä kieputetaan jonkin sydämen – esimerkiksi niininipun tai tässä tapauksessa sisalnarun – ympärille. Niini kiinnitetään edelliseen kerrokseen ompelemalla. Niintä käytetään muutenkin kuin ompelulankaa – päät pujotellaan työn lomaan ja neulansilmään pujotetaan uusi pätkä. Työn alussa ja lopussa sydännarua ohennetaan, jotta työ taipuu kauniisti.

Kokemuksia: Kiva oppia miten näitä tehdään. Aloittaminen oli helpompaa kuin mitä peloteltiin. Aluksi narun taittaminen paikoilleen vaati näppivoimia, mutta lopulta olisi voinut jatkaa pidempäänkin, ja työ syntyi nopeammin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Lopputulos varsin tukeva ja tönkkö. Sopisi esim. pannun- ja lasinalusiin.

 

Palmikko

Toinen klassinen niinentyöstötapa. Niintä palmikoidaan kosteana tai kuivana, valmis palmikko taivutetaan haluttuun malliin ja ommellaan kiinni joko niinellä tai langalla. Työhön lisätään uusia niiniä päättyvien tilalle, ja hapsottavat päät leikellään lopuksi pois. Letti kannattaa silittää muotoon ennen ompelua, sen olomuoto muuttuu varsin radikaalisti.

Litteää lettiä saa aikaan lisäämällä letitettävien osioiden määrää – esimerkiksi viidellä tulee jo varsin nauhamaista, leveää lettiä. Sen sijaan kolmella paksulla nipulla saa pyöreämpää lettiä, jonka voi ommella yhteen myös toisinpäin, niin että pinta muodostuu lettien sivuista. Tämä letti tehtiin neljällä säikeellä.

Kokemuksia: Näiden töiden ulkonäkö oli etukäteen jotenkin kaikkein vieraannuttavin. Työvaiheita (letitys, siistiminen, silitys, ompelu) tuntui olevan hirveästi. Lopulta kuitenkin vakavasti harkitsin oman työn toteuttamista tällä tekniikalla. Lopputulos oli litteä, kangasmainen mutta kuitenkin tukeva. Sopisi pannunalusiin, tabletteihin, kasseihin…

 

Metallirunkoinen 

Niintä voi kieputtaa esimerkiksi pahvista, muovista tai metallilangasta tehdyn rungon ympärille. Esimerkiksi jugurttipurkin voi leikata suikaleiksi ja päällystää ne niinellä. Kokeilin metallilangasta taivutetun esineen päällystämistä.

Kokemuksia: Nopeasti ja helposti syntyvä työ. Päätteleminen oli hankalaa, samoin niinen saaminen tukevasti ja tasaisesti pyöreän muodon ympärille.

 

Virkkaus ja neulominen 

Niintä voi käsitellä kuin lankaa virkkaamalla, koukkuamalla tai neulomalla. Työhön voi yhdistää myös muita materiaaleja.

Kokemuksia: Yhdellä niinellä virkatessa olo tuntui haavoittuvalta; pelkäsin katkeamista ja uuteen niineen vaihto tuntui vaikealta. Olo helpottui suuresti kun otin rinnalle toisen niinen ja vaihdoin vähän suurempaan koukkuun. Kokeilin myös virkkaamista niin, että työn sisällä on naru. Kengännauhan kanssa työstä tuli mukavan joustava ja kestävän oloinen, ja sen teko eteni nopeasti. Näillä tavoilla tehdyt työt muuttuivat todella erioloisiksi silittämällä – pehmeäksi, joustavaksi ja kiiltäväksi; selkeästi kangasmaisemmaksi. Sileästä neuleesta tuli kaunis ja kivan tuntuinen pinta.

 

Niinitekniikat ja ohjaustoiminta

Kaikkia voisi käyttää.

Virkkaaminen ja neulominen ovat työtapoina tuttuja, ja niiden kokeileminen uudella materiaalilla voi olla hauskaa ja helppoa oppia. Metallirunkoisen esineen päällystäminen niinellä (tai langalla) on helppo ja monipuolinen tapa tehdä tarvittaessa iso ja näyttäväkin kolmiulotteinen työ. Letti- ja narurunkoinen tekniikka ovat työläämpiä ja hitaampia, mutta käsitöistä kiinnostuneelle ryhmälle hyvinkin mahdollisia.