Punontakurssi aloitettiin tutustumalla niinitöihin. En lähtökohtaisesti ollut kovinkaan innoissani – käsityökurssista kyllä, mutta tunnilla esitellyt niinityöt näyttivät 70-luvun jäänteiltä; siis estetiikka ei lainkaan houkutellut.
Työhön tartuttiin tekniikkakokeilujen kautta. Tarkoitus oli
tutustua materiaaliin sekä kokeilla mikä tekniikka olisi mukava kurssin
varsinaisessa omassa työssä.
Narurunkoinen
Tällä tavalla tehdään niitä afrikkalaisia vateja. Niintä kieputetaan jonkin
sydämen – esimerkiksi niininipun tai tässä tapauksessa sisalnarun – ympärille.
Niini kiinnitetään edelliseen kerrokseen ompelemalla. Niintä käytetään
muutenkin kuin ompelulankaa – päät pujotellaan työn lomaan ja neulansilmään
pujotetaan uusi pätkä. Työn alussa ja lopussa sydännarua ohennetaan, jotta työ
taipuu kauniisti.
Kokemuksia: Kiva oppia miten näitä tehdään. Aloittaminen oli
helpompaa kuin mitä peloteltiin. Aluksi narun taittaminen paikoilleen vaati
näppivoimia, mutta lopulta olisi voinut jatkaa pidempäänkin, ja työ syntyi
nopeammin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Lopputulos varsin tukeva ja tönkkö.
Sopisi esim. pannun- ja lasinalusiin.
Palmikko
Toinen
klassinen niinentyöstötapa. Niintä palmikoidaan kosteana tai kuivana, valmis
palmikko taivutetaan haluttuun malliin ja ommellaan kiinni joko niinellä tai
langalla. Työhön lisätään uusia niiniä päättyvien tilalle, ja hapsottavat päät
leikellään lopuksi pois. Letti kannattaa silittää muotoon ennen ompelua, sen
olomuoto muuttuu varsin radikaalisti.
Litteää lettiä saa aikaan lisäämällä letitettävien osioiden
määrää – esimerkiksi viidellä tulee jo varsin nauhamaista, leveää lettiä. Sen
sijaan kolmella paksulla nipulla saa pyöreämpää lettiä, jonka voi ommella
yhteen myös toisinpäin, niin että pinta muodostuu lettien sivuista. Tämä letti tehtiin neljällä säikeellä.
Kokemuksia: Näiden töiden ulkonäkö oli etukäteen jotenkin
kaikkein vieraannuttavin. Työvaiheita (letitys, siistiminen, silitys, ompelu)
tuntui olevan hirveästi. Lopulta kuitenkin vakavasti harkitsin oman työn
toteuttamista tällä tekniikalla. Lopputulos oli litteä, kangasmainen mutta
kuitenkin tukeva. Sopisi pannunalusiin, tabletteihin, kasseihin…
Metallirunkoinen
Niintä voi kieputtaa esimerkiksi pahvista, muovista tai metallilangasta
tehdyn rungon ympärille. Esimerkiksi jugurttipurkin voi leikata suikaleiksi ja
päällystää ne niinellä. Kokeilin metallilangasta taivutetun esineen
päällystämistä.
Kokemuksia: Nopeasti ja helposti syntyvä työ. Päätteleminen
oli hankalaa, samoin niinen saaminen tukevasti ja tasaisesti pyöreän muodon
ympärille.
Virkkaus ja neulominen
Niintä voi käsitellä kuin lankaa virkkaamalla, koukkuamalla
tai neulomalla. Työhön voi yhdistää myös muita materiaaleja.
Kokemuksia: Yhdellä niinellä virkatessa olo tuntui
haavoittuvalta; pelkäsin katkeamista ja uuteen niineen vaihto tuntui vaikealta.
Olo helpottui suuresti kun otin rinnalle toisen niinen ja vaihdoin vähän
suurempaan koukkuun. Kokeilin myös virkkaamista niin, että työn sisällä on
naru. Kengännauhan kanssa työstä tuli mukavan joustava ja kestävän oloinen, ja
sen teko eteni nopeasti. Näillä tavoilla tehdyt työt muuttuivat todella erioloisiksi
silittämällä – pehmeäksi, joustavaksi ja kiiltäväksi; selkeästi
kangasmaisemmaksi. Sileästä neuleesta tuli kaunis ja kivan tuntuinen pinta.
Niinitekniikat ja ohjaustoiminta
Kaikkia voisi käyttää.
Virkkaaminen ja neulominen ovat työtapoina tuttuja, ja
niiden kokeileminen uudella materiaalilla voi olla hauskaa ja helppoa oppia.
Metallirunkoisen esineen päällystäminen niinellä (tai langalla) on helppo ja
monipuolinen tapa tehdä tarvittaessa iso ja näyttäväkin kolmiulotteinen työ. Letti-
ja narurunkoinen tekniikka ovat työläämpiä ja hitaampia, mutta käsitöistä
kiinnostuneelle ryhmälle hyvinkin mahdollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti