Vanhat konstit ja pussillinen uusia pipareita

"En ole pitokokki, mökin muija vaan, ainoana mukavuutena sähkövalo, joten en osaa taidokkaasti leipoa."

Vuonna 1970 Maaseudun Tulevaisuus -lehti järjesti pipari- ja pikkuleipäreseptikilpailun. Kisaan tuli yli 1000 reseptiä ja näytettä, joista parhaat toimitettiin kirjaksi.

Ja tämä kirja oli löytänyt tiensä minun hyllyyni ilman, että olin edes huomannut mikä aarre se on.

Kyllä on monenlaista käytetty piparin mausteena ja varsin vaihtelevin määrin. Kirjan resepteistä löytyy tavallisimpien mausteiden lisäksi esimerkiksi anista, sitruunaa ja kahvia. Niin ja suolaa, sillä "sively suolavedellä kypsennyksen aikana antaa pipareille pikantin maun."

"Piparkakkuohje on peräisin toisen maailmansodan ajoilta. Oli käytettävä ohrajauhoja vehnäjauhojen puutteessa. Ohje on tullut suosituksi nyt myös yltäkylläisyyden aikana, koska ei ole liian makea."
"Näitä paistettiin joka jouluksi lapsuuskodissani, joka sijaitsee nykyisen rajan takana."
"Hyvää joulua meidän sötösten maistajille."

Pitää joskus perehtyä retroresepteihin tarkemmin. Tällä vuonna kuitenkin kokeilin kokeellisempia piparimausteita 2000-luvun reseptin mukaan.

Ohje on vihertää-blogista, alun perin Glorian ruoka&viini -lehdestä. Muutamalla muutoksella (mitäh - ei inkivääriä?!?!) reseptistä muotoitui tällainen:

Karpalo-ruispiparit

200 g margariinia
2 dl siirappia
3 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
2 rkl pomeranssinkuorta
1 rkl neilikkaa
1 rkl inkivääriä
1 rkl maustepippuria
½ rkl muskottipähkinää
2 kananmunaa
2 dl kuivattuja karpaloita
kimpale kuivahtanutta marsipaania
3½ dl ruisjauhoja
1½ tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Keitä sekoitellen, kunnes seos on tasaista. Anna jäähtyä.

Vatkaa joukkoon munat. Hienonna karpalot ja marsipaani, lisää taikinaan. Sekoita sooda ruisjauhoihin ja lisää joukkoon. Lisää vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi ja nosta jääkaappiin jähmettymään yön yli. Leivo ja paista kuten tavallisesti.

Mausteita on aikamoinen määrä, mutta lopputulos ei tunnu ollenkaan liian väkevältä. Hankalinta oli hienontaa kivikovia karpaloita... Useiden erilaisten silppureiden ja sähkölaitteiden jälkeen otin lopulta nöyränä veitsen ja leikkuulaudan käteen. Liottaminen yön yli vesitilkassa tai vaikka jossain väkevämmässä ei olisi pahitteeksi.

Taikinan voi kaulia ja leikata muoteilla, jolloin ruisjauhot tekevät kekseistä kivan rapeita. Minä leivoin piparipalleroita korostaakseni sopivuutta aikuiseen makuun. Pinnan halkeamat tuovat myös mukavasti mieleen ruisleivän :)