Kutsujen pohjana käytettiin teellä värjättyjä papereita, joita olimme askarrelleet joskus historian hämärissä, vuosia sitten. Niitä oli tähän projektiin tallella juuri sopiva määrä. Kutsut kirjoitettiin koukeroisella kaunokirjoituksella ja koristeltiin aarrekartoiksi.
Kartat rullattiin nauhan avulla ja jaettiin - ja sitten odoteltiin.
Odoteltiin, ja askarreltiin.
Piñataa ei meidän juhlissa ole ennen ollutkaan, mutta nyt sellainen piti saada. Aarrearkun pohjana oli paperikassi, johon askartelin kaarevan yläreunan aaltopahvin palasta. Käärin kokonaisuuden vielä erilliseen pakettipaperikerrokseen, jotta se kannattaisi paremmin karkkien painoa, ja reunustin arkun kullanvärisellä lahjapaperilla. Ripustusnaru kulkee yksinkertaisesti kansipahvin alta - päätypalat ovat yläreunasta avonaiset niin että laatikkoon sai täytettä vielä valmiinakin lisättyä.
Tältä se näytti roikkuessaan puussa...
...ja tältä viisi minuuttia myöhemmin.
Olisi kyllä tuntunut hassulta teurastaa monen kymmenen euron hintainen kapistus. Tämän tuhoaminen ei tuntunut niin pahalta, vaikka sitä tulikin tunnin verran näperrettyä.
Arkusta löytyi karkkien lisäksi myös ensimmäinen vihje aarteenetsintään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti