Veljen häitä vietettiin elokuussa ja lupauduin tekemään kakunkoristeen. Toiveena oli, että koristeessa olisi kaksi vastakkain seisovaa S-kirjainta, ja siitä lähti ajatus tehdä perinteinen ruotsalaistyyppinen krokaani - ei täysikokoista, vaan kakun päälle laitettava minimalli.
Reseptin etsiminen osoittautuikin aika haasteelliseksi. Blogeista löytyi kyllä kondiittoriopiskelijoiden harjoitustöiden kuvia (esim. täällä, täällä ja täällä), mutta ei reseptejä... Lähimmäs pääsivät Paha kakku -blogin krokaanileivokset ja Allt om Mat -lehden krokaanikorit, ja vielä joku kolmas ohje jota en nyt löydä. Sen ainakin opin, että ainesosien suhteet sekä paistolämpötilat ja -ajat heittelivät ohjeesta toiseen varsin reippaasti, joten uskalsin sitten lopulta lähteä testailemaan.
Ja tietenkin tein sen saman mokan mitä kaikki: en heti kirjannut ainessuhteita ylös, joten ei tästä minunkaan työstäni tule ohjetta jälkipolville. Mantelimassaa hienonsin kai vähän reilun tuubillisen, ja sekoitin siihen yhden valkuaisen. Pursotin tahman kuvioiksi leivinpaperille, annoin kovettua (yön yli?) ja paistoin jonkinlaisessa matalassa lämpötilassa pitkään.
Uunissa kiemurat saivat yllättävän tummanruskean, mutta silti ihan kauniin sävyn. Etsin S-pareista parhaiten toisiaan vastaavat ja liimasin sokerisulalla vastakkain, ja kokosin koko höskän pohjalevylle.
Vasta juhlapaikalla liimailtiin kiinni sokerimassakukkaset koristeeksi.
Lopulta koko komeus oli ilmeisesti niin muhkea, että pitopalvelun väki päätti sijoittaa sen sittenkin kakun viereen eikä päälle.
Onpa nyt tämmöinenkin kokeiltu! Ihan hauskaa puuhaa tässä mittakaavassa, mutta uskon että jos yhtään isompaa meinaisi tehdä niin hermot menisi katkeilevien palasten ja ei-symmetristen osien kanssa.
3 kommenttia:
Moi!
Aloin ihmetellä blogisi kautta pompahtaneita kulkijoita, niin piti tulla oikein kurkkaamaan syytä. :)
Ajattelin mainita, että uusin blokkaukseni kertoo koristekrokaania varten nykyleipomoissa käytettävän reseptin, jos tahdot suorittaa vertailevaa tutkimusta. :) http://pahakakku.blogspot.fi/2012/09/koristekrokaani.html
Sain koululta nipun kopioita ja hoksasin sieltä yhdestä nurkasta tuon krokaanin lymyämästä. Krokaanireseptejä ei taida hirveästi olla liikkeellä, joten täytyy koittaa parantaa tilannetta.
Antoisaa syksyä!
-Paha Kakku
ps. Hieno!
Tämäpä sattui! Kiitokset ohjeesta :)
Mitähän varten nuo minun palaseni noin tummiksi tulivat? Onko sinulla aavistustakaan siitä, kuinka kauan kestää tuo ohjeessasi mainittu paistaminen "kullankeltaiseksi"?
Täytyy tunnustaa, etten osaa lainkaan sanoa. Ja aivan takuulla paistoaika on myös riippuvainen uunista, sillä koulullamme käytetään kaapin kokoisia kiertoilmauuneja tai kiviarinauuneja ja niissä käytetyt ajat ja lämpötilat eivät välttämättä siirry suoraan sellaisinaan tavallisiin pikkuruisiin kotiuuneihin.
Jos lonkalta heitän, lähtisin 8 minuutin paistoajasta ilman kiertoilmaa siinä 170 asteessa, mutta suosittelen tarkkailemaan ja availemaan luukkua, ettei mene liian tummaksi. Ja paistamaan, kunnes pinta saa väriä, jos se kestääkin kauemmin kuin ton 8min. Se vuorokauden seisotus saa pinnan kuivumaan, jolloin krokaani pitää muotonsa paistossa, eikä lösähdä uunissa, ja noihan on tarkoitus vaan kypsentää, kuten keksit ja sitten kuivattaa korpuiksi huoneenlämmössä.
Luulen, että krokaanisi on noin tummaa johtuen joko liian isosta lämmöstä, liian ylhäälle laitetusta pellistä, liian pitkästä paistoajasta tai väärästä lämpöasetuksesta (tasalämpöä suositan), vaikka voi olla noiden kaikkienkin summa. :)
Uunit on niin temperamentikkaita laitteita, että ovat yksilöitä jokainen.
Toivottavasti tämä jeesaa edes vähän. :D
Lähetä kommentti