Puikkorististä palmikkoreunaan - puikkopohjainen rottinkityö

Kolmas, suurin rottinkityöni oli puikkopohjainen kori. Puikkopohjaisessa työssä punotaan ensin rottingista työlle pohja ja jatketaan sitten reunaa ylöspäin.

Pohjan aloittamiseen on erilaisia tapoja – tärkeintä on saada puikot ristikkäin niin, että loimia lähtee tasaisesti joka suuntaan.

Pohjan teko oli jotenkin tuskaista. Alussa puikot karkailivat minne sattuu, kude ei mahtunut loimien väliin, koko työ näytti toispuoleiselta ja työasentoa oli vaikea löytää. Hieman helpottui loppua kohden, ja lopulta pohja hurahtikin hieman aiottua isommaksi.

Pohja fitsiä. Pohjan reunaan kerros kimmeä. Olin valinnut aloitukseksi sellaisen, josta tuli keskelle aika korkea möykky. Halusin vakaasti seisovan korin, joten tein kulmaan pienen korotuksen: punoin kimmeä kahden ylimääräisen puikon yli niin että syntyi harjanne.

Tämän erikoiskierroksen jälkeen vaihdoin loimet. Työn voi tehdä alusta loppuun samoilla pitkillä loimilla, mutta heksagonityön jälkeen halusin jotain helpommin hallittavaa. Minulla oli siis lyhyet loimet pohjaa varten ja pohjan reunassa vaihdoin tilalle toiset reunaa varten. Uusi loimipuikko sisään (teroitin päätä ja tein tilaa sukkapuikolla) - vanha rohkeasti poikki (hui!) - ja koska halusin tuplaloimet, vielä toinen puikko toiselle puolen.

Näiden uusien loimien päälle, kiinnityskohdan peittämiseksi vielä kerros kimmeä ja sitten jatkui fitsillä. Sidoin loimet alkuun ylhäältä kiinni ”sipuliksi” jotta sain ne kaartumaan kauniisti ylöspäin. Terävän käännöksen saisi taittamalla loimet esim. viivottimella litteiksi käännöskohdasta.

Vähän väriraitaa väliin. Kieputin sinistä palttinasidoksella viisi kierrosta työn ympäri ja ”ompelin” ne kiinni kuderottingeilla.

Päättelyksi tein palmikkoa. Kokeilin ensin tehdä leveän palmikkopunonnan käyttäen molempia loimia, mutta en tykännyt raidallisesta lopputuloksesta. Päädyin tekemään päättelyn ensin vaaleilla rottingeilla yhteen suuntaan ja lopuksi sisäpuolelle toisen kerroksen sinisellä.

Lopuksi käänsin kostean korin ylösalaisin ja laitoin pohjan päälle painon, jotta sain keskusmöykyn painumaan työn sisälle.

Lopputulos: isohkon paljun kokoinen kori villasukille ja tohveleille. Nätti.

Ison loimivälin ja koristeraitojen takia työstä tuli lopulta vähän löysä. Napakampi saisi olla. Myös työn purkautuminen hieman pelottaa, sillä en päätellyt rottingin päitä vaan vain katkaisin ne työn pintaa myöten.

Isoa työtä tehdessä huomasi, että rottinki kuivuu varsin nopeasti. Työtä tulikin tehtyä aika paljon kylpyhuoneessa, jossa sen huljauttaminen suihkun alla oli helppoa.

Rottinkia kului vajaa yksi kiepillinen plus vanhoja sinisiä.

Puikkopohjainen punonta ja ohjaustoiminta:

Varauksin.

- Lapset aloittivat puikkopohjaiset työt yhtä aikaa minun kanssani, mutta kyllästyivät pian – samassa kohtaa kuin itsekin tuskailin pohjan kanssa. Pohja kannattanee aloittaa ohuemmilla rottingeilla, jotta ne istuvat sievemmin alussa. Ja hampaat irvessä jatkaa siihen asti että alkaa olla kivaa.

- Tarvittavan rottingin määrän arvioiminen on ainakin vielä hankalaa, helpottunee rutiinin myötä. Pohja nielee paljon, reunat tuntuivat tulevan varsin vähällä valmiiksi.