Nämä lumikelit eivät nyt kyllä innosta ollenkaan. Olisin hyvin voinut vielä vähän aikaa viettää synkeän pimeää marraskuuta. Viime talvesta on mitä ilmeisimmin liian vähän aikaa ;)
Onneksi sentään on lämmintä päähän pantavaa.
Etualalla Miehelle neulomani pipo. Se korvaa käytössä edellisen, jonka tein jo puoli elämää sitten ja joka on jo varsin virttynyt.
Ohje on tälläkin kertaa sama kivan mallinen patalakki muinaisesta Suuren Käsityölehden numerosta 9/1994. Taidanpa välttää lehden kaivelun arkistosta ensi kerralla - pipon ohje löytyy postauksen lopusta. Lankana tässä oli musta seiskaveikka, jonka kaverina kulki joka toisella kierroksella vihreä ja joka toisella sininen puuvillalanka.
Sen sijaan tähän toiseen ei ohjetta ole... Ensimmäinen virkkaustyöni sitten peruskoulun. Tästä piti tulla semmoinen nätin pyöreä patalakki, mutta hupsista, siinä on hiippa. Olkoon sitten tonttupipo. Vähän on naftin kokoinenkin, joten taitaa solahtaa useammin Tytön päähän kuin omaani.
Olen viime aikoina istunut seminaareissa, ja tämmöiset pienet neule- ja virkkuutyöt sopivat sinne oikein passelisti viemään käsien liian energian, niin että pää saa rauhassa keskittyä kuuntelemaan :) Samaa lajia siis tulossa lisääkin. Jos nyt tuon lumituiskun keskeltä jonkun seminaarin vielä löytää...
Ja tässä se pipon ohje alkuperäisenä (ja miehen toiveesta hieman suurennettuna):
Miehen pipo
Luo 132 (136) s, neulo pyöröneuleena:
22 cm *2 o, 2 n*
Kavennuskerros *2 o, 2 n yhteen*
3 krs *2 o, 1 n*
Kavennuskerros *2 o yhteen, 1 n*
3 krs *1 o, 1 n*
Kavennuskerros *1 o, 1 n, 2 n yhteen*
2 krs *1 o, 2 n*
Kavennuskerros *1 o, 2 n yhteen*
2 krs *1 o, 1 n*
Kavennuskerros *3 o yhteen* (kerran 4 o yhteen)
1 krs oikeaa
Vedä lanka kaikkien s:iden läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti