
Koristekuva
Kakun tekeminen alkoi personoidun Porsche-logon maalaamisella. Kaulin valkoista sokerimassaa levyksi. Kopioin kuvan voipaperille ja painelin sen sukkapuikolla sokerimassalevylle.

Valmis kakkukuva sai kuivua viikon verran ennen kakun päälle nostamista.
Kakkupohja
Pohjan leivoin vanhalla kunnon yhtäpaljon-menetelmällä:
Otin kolme samanlaista lasia ja rikoin yhteen 2 munaa. Mittasin toiseen lasiin munien tilavuuden verran sokeria ja kolmanteen saman verran jauhoja (reilu 1 rkl kaakaojauhetta, 1 tl leivinjauhetta, loput suunnilleen puoliksi peruna- ja vehnäjauhoja). Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin joukkoon siivilän läpi jauhoseoksen.
Kakkupohjaa oli tarkoitus paistaa 175 asteessa puolisen tuntia. Jossain mielenhäiriössä väänsin uunin kuitenkin 225 asteeseen... eikä sen säätäminen pienemmälle enää auttanut. Taikinan pinta kohosi kuorelle, jonka alta purskahti puolikypsää kakkua uunin pohjalle :-/ Ei kun siivoamaan ja palaneen hajua tuulettamaan. Kakkupohja sinänsä kypsyi ihan kelvolliseksi ja kellahti siististi vuoasta irti.
Kippasin kakun kuitenkin takaisin vuokaan, koska sen piti odotella piilossa pari päivää - ja niinpä se juuttui pohjastaan kiinni vuokaan. Uudelleen kumotessa pohja halkesi, ja päädyin kaapimaan murut palasina irti vuoasta ja painelemaan kakun muotoon.

Täytteenä on kermavaahto (noin 2 dl kermaa), jonka joukkoon on vatkattu puolisentoista desiä kookoskinuskia sekä noin ruokalusikallinen vaniljakreemijauhetta. Kakku oli sen verran pieni (ja pohja muussina), että tein siihen vain yhden täytekerroksen.
Kakun päälle levitin Kinuskikissan ohjeella tehtyä kaakaokreemiä: 75 g margariinia, pari dl tomusokeria ja ruokalusikallinen kaakaojauhetta riittivät hyvin tämänkokoisen kakun päälle. Kreemin levittäminen muruista koostuvan pinnan päälle oli tuskaa, kunnes keksin kiehauttaa vettä vedenkeittimessä ja kastaa levitysveistä veteen muutaman painalluksen välein.
Kreemin tarkoituksena on toimia päällystemassan tarttumapintana ja suojata kuorrutetta kakusta nousevalta kosteudelta. Ja tuohan se myös lisää mehevyyttä kakkuun.
Kuorrutteena on musta sokerimassa. Marsipaani olisi ollut mukavamman makuista, mutta sitä ei ollut mustana ja ajattelin, että itse värjäämisen varsinkin noin voimakkaalla värillä on liian työlästä. Sokerimassa toimi mainiosti, eikä päällystämisessä tullut vastaan ongelmia, vaikka vähän jännitti kaulita massaa ilman tomusokeria (koska siitä olisi varmasti tullut värituhruja mustaan pintaan). Kaulin massan parin millin paksuiseksi levyksi, nostin kakun päälle ja leikkelin reunasta ylimääräiset pois, sekä painelin levyn reunan kakun alle.

2 kommenttia:
Vau! Onpa hieno kaakku! Taas kerran :)
ihan käsittämätöntä et osaat tehdä tuollaista. W_A_U!!
Lähetä kommentti