Putous-ohjelman finaalin kunniaksi kokattiin perheelle herkkuja yhdessä Tytön kanssa. Olipa kiva laittaa ruokaa oikein ajan ja ajatuksen kanssa.
Lohirulla
lohi- tai kirjolohifilee
½ pkt savulohi-piparjuurituorejuustoa
sitruunamehua, suolaa, valkopippuria, tilliä
Siivoa kalasta pois nahka ja ruodot. Leikkaa mahdollinen pyrstöpää pois, tarvitset paksun ja tasaleveän kalafileen. Leikkaa file paksuussuunnassa puoliksi niin, että jätät selkäpuolelta noin sentin verran leikkaamatta. Avaa filee levyksi.
Pirskottele päälle sitruunaa, suolaa, pippuria ja tilliä. Notkista tuorejuusto ja levitä kalan päälle. Leikkele pyrstöpala silpuksi ja ripottele päälle. Kääri kala rullaksi ja nosta vuokaan. Päälle vielä mausteita ja uuniin, noin 200 astetta ja puolisen tuntia.
Samassa vuoassa kypsyivät myös kasvispalaset öljy-hunaja-yrttimarinadissa.
Jälkiruoaksi omenapaistosta...
...joka teki kauppansa jokseenkin hyvin.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
Sävytetyt säärystimet
Peruskoulun käsityötunnilla tekemäni säärystimet pääsivät pakkasilla hyvään käyttöön - Poika ideoi niistä Ukille lätkäsuojukset:
Muuta käyttöä näille ei kaikkien näiden vuosien aikana olekaan juuri tullut. Nätit sinänsä, mutta muistan jo niitä tehdessäni miettineeni että eipä tämmöiset värit mihinkään minun vaatteisiini sovi.
Niinpä päätin ottaa riskin ja kokeilla luonnonväreillä sävyttämistä, kun Lankadontti julkaisi blogissaan kuukauden ohjeena ideoita kierrätysmateriaaleilla värjäämiseen. Sävytykseen ei tarvita kemikaaleja eikä lämpömittareita, sipulinkuoret ja kohtalaisen kokoinen kattila riittävät.
Kuten jo aiemmin hehkutin, kävin siis kaivelemassa marketin sipulilaaria ja sain luvan kuljettaa pussillisen kuoria ohi kassan. Eipä tuosta sipulin kilohinnallakaan olisi kovin suurta laskua tullut... Kuoret kattilaan, vettä päälle ja tunnin keittely, tuloksena tumman punaruskea neste, josta siivilöin kuoret pois.
Kostutetut säärystimet tilalle. Lisäsin vettä sen verran että nuo peittyivät suunnilleen kokonaan, ja sitten vain puristelin ja kääntelin lämpimässä vedessä (varovasti, ettei villa lähtenyt huopumaan) silloin tällöin. Seuraavana aamuna kaadoin vedet pois ja käytin säärystimiä muutaman huuhteluveden kautta.
Kuivatuksen jälkeen tulos on tämmöinen. Hmm. Ehkä alkuperäiset sävyt olivat kauniimmat, mutta nämä sointuvat aika kivasti moneen muuhun mitä kaapista löytyy. Ja värjäyskärpänen puraisi pahan kerran...
Muuta käyttöä näille ei kaikkien näiden vuosien aikana olekaan juuri tullut. Nätit sinänsä, mutta muistan jo niitä tehdessäni miettineeni että eipä tämmöiset värit mihinkään minun vaatteisiini sovi.
Niinpä päätin ottaa riskin ja kokeilla luonnonväreillä sävyttämistä, kun Lankadontti julkaisi blogissaan kuukauden ohjeena ideoita kierrätysmateriaaleilla värjäämiseen. Sävytykseen ei tarvita kemikaaleja eikä lämpömittareita, sipulinkuoret ja kohtalaisen kokoinen kattila riittävät.
Kuten jo aiemmin hehkutin, kävin siis kaivelemassa marketin sipulilaaria ja sain luvan kuljettaa pussillisen kuoria ohi kassan. Eipä tuosta sipulin kilohinnallakaan olisi kovin suurta laskua tullut... Kuoret kattilaan, vettä päälle ja tunnin keittely, tuloksena tumman punaruskea neste, josta siivilöin kuoret pois.
Kostutetut säärystimet tilalle. Lisäsin vettä sen verran että nuo peittyivät suunnilleen kokonaan, ja sitten vain puristelin ja kääntelin lämpimässä vedessä (varovasti, ettei villa lähtenyt huopumaan) silloin tällöin. Seuraavana aamuna kaadoin vedet pois ja käytin säärystimiä muutaman huuhteluveden kautta.
Kuivatuksen jälkeen tulos on tämmöinen. Hmm. Ehkä alkuperäiset sävyt olivat kauniimmat, mutta nämä sointuvat aika kivasti moneen muuhun mitä kaapista löytyy. Ja värjäyskärpänen puraisi pahan kerran...
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Päivä paketissa
Tämä lomapäivä oli yhtä iloisen kupliva ja yllätyksellinen kuin Tytön tekemä lahjapaketti.
Ensimmäinen ilonaihe oli onnistunut ostosreissu: Täydellinen parkkipaikka! Kahdet farkut! Pussillinen sipulinkuoria ilmaiseksi! Ja vielä hienoksi lopuksi löysin kodin läheltä valtavan itsepalvelukirpputorin, jonka olemassaolosta minulla ei ollut tietoakaan. Varsinaisesti yritin sieltä etsiä isoa kattilaa niille sipulinkuorille ja muille tuleville värjäysprojekteille - sitä ei sentään löytynyt, mutta löytyi 400 g kauniinruskeaa täysvillalankaa kolmella eurolla.
Lanka on ihanan karheaa ja käsintehdyn oloista. Aloin pohtia tästä baskeria ja lapasia ensi talveksi, nyt lanka menee kuitenkin kaappiin odottelemaan.
Ostosreissun jälkeen oli paljon kaikkea kivaa kotipuuhaa: värjäilyä (josta oma postauksensa kunhan tulokset valmistuvat), neulomista (sekään ei vielä valmistunut) ja Tytön kanssa kaverin synttäreihin valmistautumista. Tyttö leipoi lahjaksi keksejä alusta loppuun itse:
Pohjana Metsätontun suklaakeksien ohje, mutta sokeri oli kaikki valkoista, karpalot jätettiin pois ja suklaa oli pelkästään tummaa. Ja munia tarvittiin kaksi.
Synttärien aikana oli aikaa puuhata kahdestaan Pojan kanssa kevättä taloon:
Tonnikala- ja ananaspurkkeihin sujahti kynteliä, kirveliä, meiramia, salviaa, persiljaa, basilikaa, sitruunamelissaa ja rucolaa. Osa on omia vanhoja siemenpusseja, osa kaupasta hankittuja viiden sentin viimevuotisia pusseja. Itävyys saattaa siis olla vähän epävarmaa, mutta niin on sekin että mihin minä tämmöisen määrän kummallisia yrttejä tarvitsen ;)
Ensimmäinen ilonaihe oli onnistunut ostosreissu: Täydellinen parkkipaikka! Kahdet farkut! Pussillinen sipulinkuoria ilmaiseksi! Ja vielä hienoksi lopuksi löysin kodin läheltä valtavan itsepalvelukirpputorin, jonka olemassaolosta minulla ei ollut tietoakaan. Varsinaisesti yritin sieltä etsiä isoa kattilaa niille sipulinkuorille ja muille tuleville värjäysprojekteille - sitä ei sentään löytynyt, mutta löytyi 400 g kauniinruskeaa täysvillalankaa kolmella eurolla.
Lanka on ihanan karheaa ja käsintehdyn oloista. Aloin pohtia tästä baskeria ja lapasia ensi talveksi, nyt lanka menee kuitenkin kaappiin odottelemaan.
Ostosreissun jälkeen oli paljon kaikkea kivaa kotipuuhaa: värjäilyä (josta oma postauksensa kunhan tulokset valmistuvat), neulomista (sekään ei vielä valmistunut) ja Tytön kanssa kaverin synttäreihin valmistautumista. Tyttö leipoi lahjaksi keksejä alusta loppuun itse:
Pohjana Metsätontun suklaakeksien ohje, mutta sokeri oli kaikki valkoista, karpalot jätettiin pois ja suklaa oli pelkästään tummaa. Ja munia tarvittiin kaksi.
Synttärien aikana oli aikaa puuhata kahdestaan Pojan kanssa kevättä taloon:
Tonnikala- ja ananaspurkkeihin sujahti kynteliä, kirveliä, meiramia, salviaa, persiljaa, basilikaa, sitruunamelissaa ja rucolaa. Osa on omia vanhoja siemenpusseja, osa kaupasta hankittuja viiden sentin viimevuotisia pusseja. Itävyys saattaa siis olla vähän epävarmaa, mutta niin on sekin että mihin minä tämmöisen määrän kummallisia yrttejä tarvitsen ;)
Tunnisteet:
askartelu,
lasten työt,
leivonta makea,
ostokset,
puutarha
tiistai 22. helmikuuta 2011
Perunaista salaattia
Iltaruokana tänään oli perunasalaattia ja tuoretta chapataa.
Marinoitu broileri-perunasalaatti
6-7 uuden sadon perunaa
½ pientä sipulia
muutama viipale maustekurkkua
noin 1 dl mustia oliiveja
kypsiä broilerkuutioita
1 ruukku vihreää salaattia
omenaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
currya
paprikamaustetta
persiljaa
sokeria
sitruunamehua
Keitä kuoritut perunat kiinteiksi mutta kypsiksi ja viipaloi. Lorauta päälle viiniä ja etikkaa, mausta suolalla, pippurilla, currylla ja paprikalla. Hienonna sipuli pieneksi ja lisää joukkoon. Anna maustua sen aikaa kun perunat jäähtyvät.
Yhdistä kulhossa revitty salaatti, perunat, broilerkuutiot sekä puolitetut oliivit ja pienityt maustekurkut. Sekoita etikasta ja öljystä kastike. Mausta suolalla, pippurilla, persiljalla, sitruunalla ja sokerilla, ja kaada salaatin joukkoon.
Marinoitu broileri-perunasalaatti
6-7 uuden sadon perunaa
½ pientä sipulia
muutama viipale maustekurkkua
noin 1 dl mustia oliiveja
kypsiä broilerkuutioita
1 ruukku vihreää salaattia
omenaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
currya
paprikamaustetta
persiljaa
sokeria
sitruunamehua
Keitä kuoritut perunat kiinteiksi mutta kypsiksi ja viipaloi. Lorauta päälle viiniä ja etikkaa, mausta suolalla, pippurilla, currylla ja paprikalla. Hienonna sipuli pieneksi ja lisää joukkoon. Anna maustua sen aikaa kun perunat jäähtyvät.
Yhdistä kulhossa revitty salaatti, perunat, broilerkuutiot sekä puolitetut oliivit ja pienityt maustekurkut. Sekoita etikasta ja öljystä kastike. Mausta suolalla, pippurilla, persiljalla, sitruunalla ja sokerilla, ja kaada salaatin joukkoon.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Arki on taidetta
Lähes kahdeksanvuotiaan puuha-Pojan arki on sellaista, että...
...iltapäivä kerhossa hamahelmien parissa riittää itse sommiteltuun haiteokseen
...tylsä hetki äidin siivotessa synnyttää pahvisen mäkihyppääjän
...ja kokonainen aamupäivä kotona kahdestaan isosiskon kanssa tuottaa kokonaisen kaksipaikkaisen avaruusaluksen johtoineen ja ohjaimineen päivineen.
On ne ihania.
...iltapäivä kerhossa hamahelmien parissa riittää itse sommiteltuun haiteokseen
...tylsä hetki äidin siivotessa synnyttää pahvisen mäkihyppääjän
...ja kokonainen aamupäivä kotona kahdestaan isosiskon kanssa tuottaa kokonaisen kaksipaikkaisen avaruusaluksen johtoineen ja ohjaimineen päivineen.
On ne ihania.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Sokkokokin maustemuffinit
Tunnistatko tästä?
- inkivääri
- maustepippuri
- kaneli
- kaakaojuomajauhe
- pikakahvi
- pomeranssinkuori
- kardemumma
- neilikka
Lasten kinuaminen tuotti tulosta ja sokkokokkikeittiö sai jatkoa. Tänään kokkailtiin mausteisia muffineja. Pohjana helppo maustekakun ohje täältä.
Maustemuffinit (6 kpl)
1 muna
1½ dl sokeria
vajaa 100 g margariinia sulatettuna
½ prk kermaviiliä (tai 1 dl maustamatonta jugurttia)
reilu 2 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
ripaus neilikkaa
Sekoita kulhossa puuhaarukalla muna ja sokeri. Lisää voisula ja kermaviili. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää taikinan joukkoon, sekoita tasaiseksi.
Lusikoi taikina muovipussiin, leikkaa kulma auki ja pursota muffinivuokiin.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Pojan muhkeat muffinit: kaakao-maustepippuri-inkivääri-neilikka
Tytön mausteiset muffinit: kaneli-maustepippuri-kardemumma-inkivääri
Äiti teki oman versionsa käyttämättä jääneistä mausteista: pomeranssi-pikakahvi
Herkullisia kaikki. Varoituksen sanana todettakoon, että pikakahvijauhe pöllyää äkäisesti nenään, jos sitä nuuhkaisee...
- inkivääri
- maustepippuri
- kaneli
- kaakaojuomajauhe
- pikakahvi
- pomeranssinkuori
- kardemumma
- neilikka
Lasten kinuaminen tuotti tulosta ja sokkokokkikeittiö sai jatkoa. Tänään kokkailtiin mausteisia muffineja. Pohjana helppo maustekakun ohje täältä.
Maustemuffinit (6 kpl)
1 muna
1½ dl sokeria
vajaa 100 g margariinia sulatettuna
½ prk kermaviiliä (tai 1 dl maustamatonta jugurttia)
reilu 2 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
ripaus neilikkaa
Sekoita kulhossa puuhaarukalla muna ja sokeri. Lisää voisula ja kermaviili. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää taikinan joukkoon, sekoita tasaiseksi.
Lusikoi taikina muovipussiin, leikkaa kulma auki ja pursota muffinivuokiin.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Pojan muhkeat muffinit: kaakao-maustepippuri-inkivääri-neilikka
Tytön mausteiset muffinit: kaneli-maustepippuri-kardemumma-inkivääri
Äiti teki oman versionsa käyttämättä jääneistä mausteista: pomeranssi-pikakahvi
Herkullisia kaikki. Varoituksen sanana todettakoon, että pikakahvijauhe pöllyää äkäisesti nenään, jos sitä nuuhkaisee...
perjantai 18. helmikuuta 2011
Kotikemistit
Mies ja lapset innostuivat jonkun tv-ohjelman perusteella tekemään kotona osmoosikokeiluja.
Pomppumunat olivat jo ennestään tuttu koe: kananmuna upotetaan pariksi päiväksi väkiviinaetikkaan, niin kova kuori syöpyy pois ja tuloksena on superpallomainen, pomppiva muna.
Nyt kokeiltiin suolan vaikutusta. Kuorettomat munat siirrettiin etikasta toinen suolaveteen, toinen suolattomaan. Suolaveden oli tarkoitus vaikuttaa niin, että siinä köllivä muna kutistuisi kun taas toinen turpoaisi isommaksi. Eipä tullut näkyvää eroa munien koossa, mutta tuntuu siltä kuin suolavedessä olleen munan keltuainen olisi kutistunut ja toisen taas levinnyt?
Toiseen kokeeseen tarvittiin peruna ja suolaa. Potusta leikattiin pohja tasaiseksi ja koverrettiin astiaksi, joka täytettiin suolalla.
Vadille kaadettiin vettä ja pottu pantiin siihen odottelemaan...
...niin suola imi veden lautaselta perunan sisäpuolelle.
Pomppumunat olivat jo ennestään tuttu koe: kananmuna upotetaan pariksi päiväksi väkiviinaetikkaan, niin kova kuori syöpyy pois ja tuloksena on superpallomainen, pomppiva muna.
Nyt kokeiltiin suolan vaikutusta. Kuorettomat munat siirrettiin etikasta toinen suolaveteen, toinen suolattomaan. Suolaveden oli tarkoitus vaikuttaa niin, että siinä köllivä muna kutistuisi kun taas toinen turpoaisi isommaksi. Eipä tullut näkyvää eroa munien koossa, mutta tuntuu siltä kuin suolavedessä olleen munan keltuainen olisi kutistunut ja toisen taas levinnyt?
Toiseen kokeeseen tarvittiin peruna ja suolaa. Potusta leikattiin pohja tasaiseksi ja koverrettiin astiaksi, joka täytettiin suolalla.
Vadille kaadettiin vettä ja pottu pantiin siihen odottelemaan...
...niin suola imi veden lautaselta perunan sisäpuolelle.
torstai 17. helmikuuta 2011
Säkillinen shoppailtua
Tunnistaako joku kansallispukukankaan?
UFFin myymälöissä on taas tasarahapäivät. Yleensä en juuri siellä asioi (vaikka työmatkan varrella on peräti kolme myymälää), koska hinnat ovat kirppistavaraksi mielestäni aivan liian korkeat. Mutta kahdesti vuodessa tulee ostettua isompi kassillinen, kun kamaa saa kantaa ulos eurolla tai parilla per vaatekappale.
Tänään kahdella eurolla löytyi esimerkiksi tämmöinen kansallispuvun tekele:
Tämä tuli hankittua ihan omistamisen ilosta, sillä kolttu on aivan liian pieni ja yläosa jotain aivan höpöhöpöä huonosti ommeltua keinokuitua. Mutta olisiko tuo hamekangas kuitenkin jostain ihan aidosta puvusta? Nappasin viime hetkellä mukaan myös eurolla pirteän pirtanauhan, jolla on pituutta reilusti vyöksi asti.
Samaan 2 euron hintaan löytyi myös tämmöinen siisti, kauniin vihreä villakangastakki. Sormet syyhyää että tähän kirjoisi tai huovuttaisi jotain kuviota. Uskaltaisikohan...
Pari neuletta - vihreä on päällä nyt tätä kirjoittaessakin. Punainen liivi on liian reilun kokoinen, mutta ihanan värinen ja tuntuinen. Ompelen pienemmäksi.
Ja tämmöinenkin setti vielä. Kivan sinapinkeltainen pikkumekko, siistit kengät ja punainen laukku.
Eikä tullut edes ostoskrapula.
UFFin myymälöissä on taas tasarahapäivät. Yleensä en juuri siellä asioi (vaikka työmatkan varrella on peräti kolme myymälää), koska hinnat ovat kirppistavaraksi mielestäni aivan liian korkeat. Mutta kahdesti vuodessa tulee ostettua isompi kassillinen, kun kamaa saa kantaa ulos eurolla tai parilla per vaatekappale.
Tänään kahdella eurolla löytyi esimerkiksi tämmöinen kansallispuvun tekele:
Tämä tuli hankittua ihan omistamisen ilosta, sillä kolttu on aivan liian pieni ja yläosa jotain aivan höpöhöpöä huonosti ommeltua keinokuitua. Mutta olisiko tuo hamekangas kuitenkin jostain ihan aidosta puvusta? Nappasin viime hetkellä mukaan myös eurolla pirteän pirtanauhan, jolla on pituutta reilusti vyöksi asti.
Samaan 2 euron hintaan löytyi myös tämmöinen siisti, kauniin vihreä villakangastakki. Sormet syyhyää että tähän kirjoisi tai huovuttaisi jotain kuviota. Uskaltaisikohan...
Pari neuletta - vihreä on päällä nyt tätä kirjoittaessakin. Punainen liivi on liian reilun kokoinen, mutta ihanan värinen ja tuntuinen. Ompelen pienemmäksi.
Ja tämmöinenkin setti vielä. Kivan sinapinkeltainen pikkumekko, siistit kengät ja punainen laukku.
Eikä tullut edes ostoskrapula.
tiistai 15. helmikuuta 2011
Ystäväleivoksia
Ystävänpäivän välipalaa kokattiin yhdessä lasten kanssa.
Suklaakääretorttupohja (miten se jäikin noin vaaleaksi?)
Omenasosetta
Suklaalastuja
...ja koristeeksi kimallegeeliä ja sydänrakeita. Kääretorttu pätkittiin sydämiksi samalla tavoin kuin nämä leivokset.
Näiden värimaailma sopii minusta jotenkin hienosti tämänhetkisiin paukkupakkasiin. Saisi kyllä jo kevät vähän uskottavammin kurkistella.
Suklaakääretorttupohja (miten se jäikin noin vaaleaksi?)
Omenasosetta
Suklaalastuja
...ja koristeeksi kimallegeeliä ja sydänrakeita. Kääretorttu pätkittiin sydämiksi samalla tavoin kuin nämä leivokset.
Näiden värimaailma sopii minusta jotenkin hienosti tämänhetkisiin paukkupakkasiin. Saisi kyllä jo kevät vähän uskottavammin kurkistella.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Kirjastokarnevaaleissa
Eilen ilmeisesti juhlittiin jotakin erityistä kirjastoissa ympäri Suomen.
Meidän lähikirjastossa pidettiin koululaisille iltapäivällä manga-sarjakuvapajaa. Tyttö osallistui - ja kahden tunnin opetuksen jälkeen on tänään piirrellyt tällaisia hahmoja:
Poika puolestaan on aiemmin esitellyt sarjakuvaosaamistaan tässä pääsiäisaiheisessa pätkässä.
Ilmoitin molemmat muksut hiihtolomalla koko viikon sarjakuvapajaan. Saapa nähdä millaisia taitureita noista kehittyy.
Itse tein löytöjä kirjastokarnevaalien myyntipöydässä. Nippu Moda-lehtiä, äyriäiskeittokirja ja kasan kruununa Toini-Inkeri Kaukosen järkäle suomalaisista kansan- ja kansallispuvuista - kaikki yhteensä 3 euroa.
Meidän lähikirjastossa pidettiin koululaisille iltapäivällä manga-sarjakuvapajaa. Tyttö osallistui - ja kahden tunnin opetuksen jälkeen on tänään piirrellyt tällaisia hahmoja:
Poika puolestaan on aiemmin esitellyt sarjakuvaosaamistaan tässä pääsiäisaiheisessa pätkässä.
Ilmoitin molemmat muksut hiihtolomalla koko viikon sarjakuvapajaan. Saapa nähdä millaisia taitureita noista kehittyy.
Itse tein löytöjä kirjastokarnevaalien myyntipöydässä. Nippu Moda-lehtiä, äyriäiskeittokirja ja kasan kruununa Toini-Inkeri Kaukosen järkäle suomalaisista kansan- ja kansallispuvuista - kaikki yhteensä 3 euroa.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Fredrika goes (coco)nuts
Runebergin juhlintaa häiritsi mantelin puute. Olisi ollut esanssia kyllä, mutta ei taikinaan lisättävää mantelijauhoa. Mutta toisaalta - tätä perinneherkkua teki muutenkin mieli tuunata :)
Turvauduin kookokseen. Tässä reseptissä on kirjattuna käyttämäni ainesmäärät, joilla leivoksiin tuli mukava mieto kookoksen vivahde. Voimakkaampaa makua kaipaava voi huoletta tuplata kookosmäärät.
Runebergin kookostortut (9 näin matalaa tai muutama korkeampi)
100 g margariinia
1 dl ruokosokeria (osa korvattu tavallisella sokerilla, kun loota tyhjeni liian pian)
1 muna
1 tl kookoshilloa (esim. Jam It!)
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoa
½ dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
kostutus:
vettä
vaaleaa rommia
sokeria
päälle:
tomusokeria
punaista elintarvikeväriä
vettä
kookoshilloa
(vadelma-kirsikkahilloa)
Vaahdota margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna ja kookoshillo. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon puuhaarukalla tms. sekoittaen. Nostele taikinaa muffinipellin koloihin ja painele pinta tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Kumoa kypsät tortut pohjapuoli ylöspäin pöydälle. Leivokset eivät juuri kohoa uunissa, ennemminkin keskusta painuu kasaan, joten ne pysyvät hyvin pystyssä.
Sekoita 1:1-suhteessa vettä ja rommia, mausta reilulla lorauksella sokeria ja lusikoi leivosten päälle.
Tee tukevaa tomusokeritahnaa ja värjää halutessasi punaisella. Pursota jäähtyneiden torttujen päälle rengas ja anna kuivua hetken. Lusikoi keskelle kookoshilloa (tai perinteisemmille herkuttelijoille vattua).
Turvauduin kookokseen. Tässä reseptissä on kirjattuna käyttämäni ainesmäärät, joilla leivoksiin tuli mukava mieto kookoksen vivahde. Voimakkaampaa makua kaipaava voi huoletta tuplata kookosmäärät.
Runebergin kookostortut (9 näin matalaa tai muutama korkeampi)
100 g margariinia
1 dl ruokosokeria (osa korvattu tavallisella sokerilla, kun loota tyhjeni liian pian)
1 muna
1 tl kookoshilloa (esim. Jam It!)
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoa
½ dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
kostutus:
vettä
vaaleaa rommia
sokeria
päälle:
tomusokeria
punaista elintarvikeväriä
vettä
kookoshilloa
(vadelma-kirsikkahilloa)
Vaahdota margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna ja kookoshillo. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon puuhaarukalla tms. sekoittaen. Nostele taikinaa muffinipellin koloihin ja painele pinta tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Kumoa kypsät tortut pohjapuoli ylöspäin pöydälle. Leivokset eivät juuri kohoa uunissa, ennemminkin keskusta painuu kasaan, joten ne pysyvät hyvin pystyssä.
Sekoita 1:1-suhteessa vettä ja rommia, mausta reilulla lorauksella sokeria ja lusikoi leivosten päälle.
Tee tukevaa tomusokeritahnaa ja värjää halutessasi punaisella. Pursota jäähtyneiden torttujen päälle rengas ja anna kuivua hetken. Lusikoi keskelle kookoshilloa (tai perinteisemmille herkuttelijoille vattua).
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ei-kuvauksellista keittoa
Ei tämmöisestä sopasta kyllä saa edustavaa kuvaa... Mutta maku oli kyllä hyvinkin julkaisukelpoinen.
Keiton kokonaisuus muotoutui useiden nettilähteiden ja kaappien sisällön (ei sipulia, mutta paljon purjoa) pohjalta. Reseptiä voi muokata aika surutta: suikaloida joukkoon porkkanaa tai vaikka perunaa, käyttää tuoreita yrttejä, vaihtaa purjon punasipuliin, heittää joukkoon pussillisen pakaste-wokvihanneksia... Herkullisinta tulisi varmasti niin, että aloittaisi käristämällä pannulla tuoretta chiliä, inkivääriä ja currya. Nyt kaipasin yhden astian ruokaa, tämä tuli tällä keinoin nopsasti valmiiksi, ja oli helppoa hyvää.
Kana-kookoskeitto purjolla
1 tölkki kookosmaitoa (semmoinen isompi)
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
inkivääriä (mieluiten tuoretta, mutta nyt laitoin jauhetta)
reilusti currya
loraus sitruunamehua
suolaa
sokeria
500 g maustamattomia broilerkuutioita
lähes kokonainen purjo viipaleina
1 tölkki ananasmurskaa
reilu 1 rkl minttu-korianteri-chutneyta
noin 1 rkl sweet chili -kastiketta
(pari tl maissitärkkelystä)
1 pkt nuudeleita
Kuumenna kattilassa vesi ja kookosmaito, lisää kanaliemikuutio, inkivääri ja curry sekä sitruunamehu. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria. Tiputtele broilersuikaleet kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää purjoviipaleet ja ananasmurska. Mausta chutneylla ja chilillä maun mukaan.
Jos haluat paksumman liemen, sekoita maissitärkkelystä vesitilkkaan, kaada keiton joukkoon ja anna pulpahtaa. Ota kattila pois levyltä ja murenna joukkoon nuudelit, ne kypsyvät pöytää kattaessa.
Keiton kokonaisuus muotoutui useiden nettilähteiden ja kaappien sisällön (ei sipulia, mutta paljon purjoa) pohjalta. Reseptiä voi muokata aika surutta: suikaloida joukkoon porkkanaa tai vaikka perunaa, käyttää tuoreita yrttejä, vaihtaa purjon punasipuliin, heittää joukkoon pussillisen pakaste-wokvihanneksia... Herkullisinta tulisi varmasti niin, että aloittaisi käristämällä pannulla tuoretta chiliä, inkivääriä ja currya. Nyt kaipasin yhden astian ruokaa, tämä tuli tällä keinoin nopsasti valmiiksi, ja oli helppoa hyvää.
Kana-kookoskeitto purjolla
1 tölkki kookosmaitoa (semmoinen isompi)
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
inkivääriä (mieluiten tuoretta, mutta nyt laitoin jauhetta)
reilusti currya
loraus sitruunamehua
suolaa
sokeria
500 g maustamattomia broilerkuutioita
lähes kokonainen purjo viipaleina
1 tölkki ananasmurskaa
reilu 1 rkl minttu-korianteri-chutneyta
noin 1 rkl sweet chili -kastiketta
(pari tl maissitärkkelystä)
1 pkt nuudeleita
Kuumenna kattilassa vesi ja kookosmaito, lisää kanaliemikuutio, inkivääri ja curry sekä sitruunamehu. Mausta suolalla ja ripauksella sokeria. Tiputtele broilersuikaleet kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää purjoviipaleet ja ananasmurska. Mausta chutneylla ja chilillä maun mukaan.
Jos haluat paksumman liemen, sekoita maissitärkkelystä vesitilkkaan, kaada keiton joukkoon ja anna pulpahtaa. Ota kattila pois levyltä ja murenna joukkoon nuudelit, ne kypsyvät pöytää kattaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)