Kuten tänään pari lapsuuden askartelukirjaa. Näistä kahdesta tulvii aivan valtavasti muistoja mieleen - ja hauska nyt aikuisena katsoa, miten ohjeista ja kuvista aikanaan saamani mielikuva vastaa sitä, mitä tekstissä oikeastaan sanotaan. Melko vähän nimittäin ;)
Askarrellaan lahjoja, Otava 1978. Ihanan kylläisillä väreillä ja pulleannäköisillä kuvilla varustettu opas, jonka ohjeilla voi valmistaa niin makramee-amppelin kuin marsipaanikarkkeja.
Kirjassa on nerokkainta se, että vähänkään vaikeampien tekniikoiden ohessa on ohje yksinkertaiseen "kokeile ensin" -työhön. Ennen kuin aletaan värittämään tennareita, kokeillaan kangasvärejä tekemällä taulu. Nerokasta juu - mutta sellaiselle kärsimättömälle sielulle kuin minä, nuo helpot esityöt olivat kiusallisia. Ja kun olin pienenä vielä niin kunnollinen, kuvittelin että ne on PAKKO tehdä.Lopulta en muista toteuttaneeni tästä oppaasta muuta kuin kirsikanmuotoisen rintakorun, mutta voi kuinka monta kertaa tätä selailtiin ja ihailtiin...
Toinenkin opus on Otavalta, klassikko 215 Leikkiä ja askaretta vuodelta 1976. Tästä oli vuosien saatossa hävinnyt kansipaperi, mutta ihastuksekseni löysin kansikuvan skannattuna 70-luvulta, päivää -blogista. Eli ei kun tulostamaan ja kansikuva kontaktimuovilla kiinni.
Takakannen jätin päällystämättä. Kirjan kangaskannessa oli niin ihana tuntu, tuoksu ja liimaiset sormenjäljet :)Kirjan sisältö kattaa ihan kaiken lapsen elämään kuuluvan ulko- ja sisäaskarteluista vuodepotilaan puuhiin ja lastenkutsujen ohjelmanumeroihin. Ohjeet on numeroitu ja laatikoitu, ja merkattu eri ikäryhmille sopiviksi. Ja kuvitettu räiskyvin värein.
Yksi lapsuuden idyllinen oletus särkyi. Kirjassa oli äitini nimi ja ilmestymisvuoden vuosiluku 1976. Tuolloin ei meistä lapsista ollut tietoakaan; äiti siis oli hankkinut kirjan varhaisnuorisotyön tueksi valmistuttuaan ammattiin. Ei siis meidän lasten onneksi, kuten tietysti aina oletin...!
1 kommentti:
Tuota 215 leikkiä ja askaretta -kirjaa muistan selanneeni lapsena varmaankin miljoona kertaa.
Lähetä kommentti